Tyhmä selkä

Ostetaan: ehjä selkä.

Olishan se aksaaminen ihan kivaa, jos vaan ei joka kerta olis ihan tuska olo. Taas kerran menin kantamaan putkenpidikepussia, tai mikälie, ja selkä venähti jotenkin vinksalleen. Siinä sitten juoksemista perään ja valmista tuli. Sattuu niin hemmetisti. Eipä tuu olee mun agiura kovin pitkä tällä menolla, ainakaan jos en tee asialle jotain.

Nytkin mielialaan vaikutti se, että selkä sattuu -> hermot menee. Pari perkelettä taas taisi lentää, kun ei asiat suju. Jotain hemmetin sivuirtoomista piti mennä, mut kato vaan ku mentiin. Gillen piti mennä edessä oleva hyppy ja lähtee siitä sivulle putkelle, jossa mä olin odottamassa. Eipä ollutkaan kovin helppo homma. Sinne hypylle se meni niin kauan kun oli lelu odottamassa, mutta ei sitten enää kun lelu otettiin pois. Terhi ja Taru muodosti ihmismuurinkin siihen väliin ja siten yritti saada Gillelle oikee linja, mutta taidetaan tarvita tota harkkaa vielä hiiiiukan lisää. Muuten meni ookoo, paitsi kontaktilla piti alkaa taas pelleilemään, ei nyt takapakkia taas siinä!

Topikin pääsi juoksemaan Pokerin kanssa, mutta onneksi joku itsesuojeluvaisto sanoi vähän varoivaisemmin menemään. Kipsikädellä ei ihan niin paljon uskalla ohjata, ja hyvä niin. Mutta hyvin ne silti veti, ei paha ei paha. Mä menin myös Pogon kanssa, siinä vaiheessa pystyin vielä kävelemään, joten mikäettei. Oli kuuuulemma hyvän näköistä menoa, vaikka en osaakkaan olla ihan ajoissa jokapaikassa koiran kanssa joka lukee itsenäisesti rataa, mut silti. Tuli ihan Terhi olo, kun nauratti vaan niin kovasti siellä radalla :D