Ei meille kyllä mitään ihmeellistä kuulu, mutta kai sitä vois jotain taas kirjoitella.
Pogo kävi osteopaatilla - ja kai siellä oli jotain vähän vinksallaan taas. Nyt on koira taas kuin uusi. Selkäranka oli taas vääntynyt väärään asentoon, tai JOTAIN.
Johtuukohan se niistä pään kokoisista kivistä, mitä se jässikkä kantelee aina mukanaan? Kivet on tosiaan niin pop juttu taas, niitä pikkukiviä voi olla suussa vaikka miten monta - se on kuulkaas tärkeä tehtävä kantaa niitä mukanaan kooooko matka, ja palauttaa sitten sinne mistä ne ottikin, kotipihalle.
Gillen tilanne ei ole muuttunut edelleenkään miksikään. Nyt en anna sille vitamiinia ruoan mukana vähään aikaan, koska epäilen että siinäkin on varastopunkkia. Jos sitten vieläkään ei kutina lopu, niin hemmetti! Sitten ei tuu mitään muuta mieleen, kun se, että kutinan aiheuttaja on kana. Mutta yksi pelastaja, mikä helpottaa elämää kummasti, on NEU. Ei tarvi olla kokoajan keittämässä tai paistamassa kanaa ja perkaamassa sitä ja keittämässä perunaa ja pläääh. Mutta uusi ongelma astui esiin, mitä sitten kun pakastimeen mahtuu ihan muutama pötkö vaan neu:ta, ja niitä menee kahdessa päivässä yksi sellainen? Haluiskohan joku sponssata meille jonkun minikokoisen arkkupakastimen?
Käytiin äsken Hannan kanssa koetoimitsijakurssilla, mikä oli niin maailman tappotylsin. Tuli ihan kouluajat mieleen, ja muistin taas miksi en tykkää opiskella :D Enkä päässyt koirien kanssa aamulla lenkille - kun olisi paistanut aurinko, nyt pitää sitten lähtee vesisateeseen, ei oo reilua ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti