Oli omatoimiharkat - joiden lopputulos oli kyllä se, että Tanja taisi vetää meille treenit :) Ihan hyvä vaan... ei sitä itse oikeen tiedä, että mitä tekee väärin. Oli ihanan helppo rata. Meinasin ensin, että tää on taas tällänen liian helppo, et menee sit sen takia ihan päin seiniä. Mut ei se sit ollutkaan... Jos olisi oma vauhti ollut nopeempi, niin olis ollut ihan jees. Kepeille ohjaaminen oli itselle vähän ylitsepääsemätön - ihan jumissa pääkoppa taas.
Sai tosiaan juosta, kun radassa oli kaksi pitkää suoraa. Mutta taas kerran putken takaaleikkaaminen oli Gillelle liikaa. Noh, itse taas heittelen kättäni siellä maneesin katossa, että ehkei se syy ollutkaan Kilun :) Kun keilasin pojan putkeen, niin humps - sinne meni. Keinun kontakti oli hyvä, A:lla ei niin hyvä. Rrrrraivostuttaa se A. Gille jää aina sinne päälle hengaa ja sit siinä menee hermo kun sitä ei saa sieltä alas. Mut sit kun tulee siihen kontaktille sen viiden valovuoden päästä, niin hienosti se siinä sitten on. Oli siis ihan mukavat treenit meidän kohdalla. Kakka vaan maistui pikkupojalle taas vähän liikaa. Ei onneksi kuitenkaan niin paljon kun Ronjalle, jonka HERKKUA se on! :P
Topilla ja Pogolla oli taas vauhti päällä - hyvin yllättävää. Hitto et se Pogo on sekasin, siltä kyllä puuttuu ne kaikki muumit sieltä laaksosta. Vähän oli innoissaan taas Pokeripoika. Naurettiin sitä hampaiden hakkaamista. Luulis tollasella pakkasella vähän sattuvan, kun hakkaa täysillä hampaita yhteen... mut ei, kops kops vaan kuuluu :D On sillä pojalla muutenkin aikamoiset hampaat, kestää sitä kivienkin syömistä.
Ensin pojat hinkkasi alkua vaikka miiiiiten kauan, kun ei meinannut sitten millään mennä sinne putken oikeeseen päähän. Itse kiinnitin kuitenkin huomioo alussa, että vaikka millaisia kaarroksia olisi ollut, niin rimat pysyi siellä missä pitikin. Loppu meni ihan jees ja kontaktit oli kanssa ihan ok. Muistaakseni.
Sitten kun oltiin kaikki muut menty jo, niin Topi halusi mennä vielä toisen kerran Pogon kanssa. Jätettiin Tanjan koirien jäljiltä rimat medi-korkeuteen, joten niitä rimoja nyt ei ainakaan pitäisi tiputella. Eikä ne sitten tippunutkaan. Mut meidän valopää juoksi täysillä yhtä rimaa päin. Sopivasti siinä pään korkeudella oli se viimeisen hypyn rima ja PAM, täysillä päin ja keskelle otsaa. Mahtoi sattua!?
Alla vielä se rata mitä mentiin. Kuvassa on se rata mitä minä menin Gillen kanssa, mutta Topilla ja Pogolla oli hiukan eri kuviot, enemmän tekemistä - samat esteet kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti