Harkoisssaaaa

Eilen oli harkat, taas kerran. :)

Taru siellä veti meille harkkoja väsyneeeeenä. Taisi olla rankka ahvenanmaanreissu. Itsekin olin ihan poikki, mutta tuntui, että mulla oli silti enemmän virtaa kun Gillellä.

Pitäisi ehkä olla tyytyväinen, koska Gille ei komentanut mua yhtään edes lähdössä. Olin siinä vaiheessa jo ihan ihmeissäni, että mikä tätä koiraa oikeen vaivaa? Se on ihan hiljaa - ei ole todellista!? Sitten mentiin sitä rataa, mikä oli ihan mukava. Taas vaan omat aivot jäi auttamattomasti jälkeen, eikä oma ohjaus oikeen pelittänyt niinkun piti - mietin vaan taas kokoajan, että minne sitten piti mennä? Tarvis varmaan alkaa tekee jotain ristikoita, eikös niiden pitäisi kehittää muistia? Tiesin kyllä miten olin rataantutustunut, mutta en ehtinyt muistamaan sitä sitten siinä vauhdissa. Ja töksähtelin... haluun sen töksähtelyn pois! Se on mun ongelma ollut aina, etten osaa olla kovinkaan sulava, vaan esim putkelle viennissä mun vauhti pysähtyy kokonaan, ja sitten sen takia Gille ei mene sinne lainkaan. En osaa siis hiljentää. Se on vähän niinku Pogolla, joko on tai off. Vaikka eilen se Gillen apaattisuus vaikutti kyllä minunkin vauhtiini. Mutta kyllä se oma Kilu sieltä sitten heräsi, ei siihen tarvittu kun mennä keppejä niin jo aukesi Gillen sanainen arkku :)

Pogo-poika oli jo huolissaan, että eikö hän pääse aksaamaan lainkaan. Topilla alkoi taas työt neljän viikon lusmuumisen jälkeen ja tietysti heti harkkapäivänä iltavuoroon. Otin tottakai Pogon silti mukaan, eihän tuo nyt saa estää aksaamaan pääsemistä. Menen sitten itse, vaikka tiedänkin että se on tuhoontuomittu ajatus. Ensin meinasin, että ehkä Taru sitten menee taas. Mutta se värväsikin Tanjan. Pogo sai taas uuden lemppari-ihmisen :)

Päästin Pogon vaan hihnasta irti ja sinne se syöksyi kentälle odottamaan ohjaajaansa. Ei varmaan edes huomannut, että se on Tanja ketä ohjaa. Sinne se menisi vaikka kenen kanssa, kuka vaan uskaltaa itse mennä Pogon kanssa. Ja hauskaa näytti olevan! Aina tauon kohdalla Pogo tuli siihen katsomon eteen tarkistamaan, että olenko mä vielä paikalla - ja taas meno jatkui. Rata oli hyppyrata, ja rimat kyllä lenteli. Tanja kyllä sanoi, että se saattoi johtua siitä että hänellä oli alussa pallo kädessä. Sitten kun parivaljakko tuli pois, oli Pogo ihan loppu - onnellinen mutta väsynyt. Tanja sanoi, että ei hän ymmärrä minkä takia kaikki sanoo Pogoa hulluksi, ihan kiva se on!! :D

Oli siis ihan hyvät harkat, vaikka edelleen mietityttää, että luulenko vaan, vai oliko Gille vähän outo. Ehkä se on myös melko rankasta viikonlopusta vielä väsynyt... Tai sitten se olin minä, ketä oli outo ja syytän vaan Kilua. :) Mutta hyvät harkat loppui kyllä siihen, kun menin autoon. Siellä oli kaksi maailman likaisinta koiraa. Mulla oli kaksi vilttiä ja sellainen penkinsuojus niiden penkkien suojana, mutta ei auta. KOKO auto ihan likainen... kuskin penkin selkänojassakin oikeen kokkareita paskaa. Takapenkki niin likainen, ettei varmaan ikinä lähde puhtaaksi. Kuskin penkki ihan litimärkä. Kannattaa mennä aksaamaan tollasella pikkuautolla, missä ne apinat pääsee hyppimään joka paikkaan. Ja sitten kun pääsin kotiin, niin taas totesin, ettei Pogo ole ikinä ollut niin likainen. Ehkä se johtui Tanjan ohjauksesta!? :D Pesin sitä varmaan 20 minuuttia, kun ei sitten millään lika irronnut. Gillellä on niin ihanteellinen turkki, kun siitä irtoo kyllä lika - se on niin pehmee. Ei siihen auton/koirien/itseni siivoomiseen mennytkään kun vähän yli tunti. OI ETTÄ mä tykkään sit siitä maneesista!!