Sieltä ne lomalaiset palasivat eilen... tunnin etuajassa (piti herätä jo kuudelta perhana!) :) Päästiin siis palaamaan kotiin. Oli jotenkin hassu tunne.
Olin itse perjantaina kipee, joten remppaamisesta ei oikeen tullut mitään. Kyllähän sinne piti silti mennä käymään, jotta tulis sentään jotain tehtyä. Koirat mukana tottakai.
Lauantai-aamuksi olin suunnitellut lenkkiä... Pakko päästä lenkille, koska on ollut pitkän pitkä viikon tauko kiireiden takia. No, tottakai ihana selkäni sitten jumahti täysin, enkä päässyt liikkumaan hiukkaakaan. Siihen jäi se lenkki... :( Harmittaa niin paljooooon!
Nanne tuli meidän kanssa päivällä ja koirat oli niiiiin innoissaan siitä. Kaikilla oli ollut ikävä naperoa. Pogo aloitti sen tökkimisen ja molemmilla oli niin hauskaa. Soolo kiehnäsi kokoajan Nannen sylissä ja pussaili :P Gille ei meinannyt kyllä aluksi tuntea koko Nannea, vaan juoksi kauhuissaan mun luokse kun huomasin Nannen siellä puskan takana :)
Päivän mittaan se selkä sitten hiukan helppasi ja päästiin sentään tapetoimaan makuuhuone... kiitos siitä Kirsille ja Jannelle. Koirat joutui olemaan meidän äitin ja Nannen kanssa alhaalla, ja voi sitä itkemistä. Kaikki olis halunnut olla siellä yläkerrassa mun kanssa, ja oli kamalaa kun portaiden edessä oli portti. Oi sitä reimua kun aina välillä kävin alhaalla niitä moikkaamassa! Hassuja. Mutta onneksi Nanne oli siellä viihdyttämässä niitä koiria, kyllä sellaista riehumista sieltä kuulu, ihme että on koko talo edes pystyssä enää.
Sunnuntaina sitten tosiaan Taru ja Sauli tuli takaisin (eikä ne ilmeisesti ollut käyny Vietnamissa lainkaan suihkussa, kun Nannenkin mielestä Mummalla oli ihan likainen naama). Aamulla piti sitten vaihtaa kuulumiset ja sen jälkeen vietiin tavarat kotiin. Soolo vähän kiukutteli Tarulle, kun oli hänet sillai hylännyt. Kotona koiratkin oli ihan ihmeissään, että mikäs juttu tää nyt olikaan. Pogo ainakin haukkuu jokaista ääntä mitä kuuluu käytävästä... Gille juoksi ensimmäisenä kattomaan ruokakupille, jos siellä vaikka olisi ollut jotain. Sitten taas tapetoimaan, sekin oli hassua, kun nyt oli vaan kaksi koiraa siellä jaloissa. Tuli se Soolo ja Ebba sitten käymään siellä, ja Ebballa oli parin tunnin aikana tullut jo kova ikävä. Ja oli muuten kiva nähdä Veeraa! :) (tämä oli oma mielipide, en tiiä mitä koirat meinaa) (:
Nyt jään sitten odottelemaan selän paranemista ja remontin valmistumista, että pääsis taas kunnolla liikkumaan koirien kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti