Mammanpojat

Pogo ja Gille on kyllä niin pelkureita!

Gille pelkää nykyään lähes kaikkea. Vaikka se jokaisessa asiassa yrittääkin olla tosi kova jätkä, niin on se silti aika mammari. Ikää on ilmeisesti sen verran, että pitää kyseenalaistaa kaikki. Pimeellä ainakin pitää olla tosi varuillaan, kun ei tiiä mikä hirviö tai mörkö sieltä puskasta kohta hyökkää! Ja haukkua ainakin pitää - ihan vaan varmuuden vuoksi. Eihän sitä voi tietää, että onko se puu todellakin puu - vai joku puuksi naamioitunut örkki. Ja sitten kun poika alkaa haukkumaan, niin se pelästyy sitä omaa haukkumistaan ja juoksee mun luokse turvaan. Joten olkaa varuillanne, ulkona on vaarallista!

Ja Pogo... meidän pehmo. Pogo on kova jätkä sellasissa asioissa missä Gille ei todellakaan ole. Pogon päälle vois varmaan mennä vaikka istumaan, eikä se huomais mitään. Gillen hännän päälle kun astuu, sillee että jalan alle jää YKSI karva, niin poitsu huutaa jo kurkku suorana - sattuu niin paljon. Ja Pogolta saa nyppiä korvakarvoja ja aukoa takkuja niin paljon kun lystää - no jos monta tuntia sitä tekee, niin sitten voi mennä hermot. Gilleen ei tarvi kun koskee, ja olla meinaamassa tehdä jotain takkujen avaamista tai vastaavaa, niin se jo huutaa. Sama kynsien leikkaamisessa (ei tarvi kun näyttää sille saksia, niin se saa kohtauksen). Niin ja mahan alle ei saa koskee, sit tulee pörinää.

Pogo sitten on se mammaripoika muuten. Eilen kun Sauli ja Topi laittoi meillä listoja seiniin, sellasella kompuralla, niin Pogo sai kauheen kohtauksen. Gille kyllä pissas allensa ensimmäisellä kerralla, kun se pelästyi niin paljon, mutta nyt se ei reagoinut kauheen paljon. Mitä nyt oli vähän pakko matkia Pogoa ja olla peloissaan, että sais itekin sitä huomioo eikä jäis kakkoseksi. Mutta Pogo juoksi täysillä karkuun ja yritti väkisin tunkea mun syliin (ja meinas siinä samalla tippua puolis vesiämpäriin). Se tärisi siis niiiin paljon, olin varma että sen sydän pysähtyy kohta. On se ennenkin tärissyt kun se on pelännyt, mutta ei läheskään noin paljon. Ja läähätti. Kyllä se paniikki siitä sitten ohi meni kun sai äiskän sylissä hetken olla :P

Gilleä saa muutenkin nauraa noissa matkimis-asioissa. Se apinoi Pogoa niin monessa asiassa. Pogolla on tapana aina alkaa venyttämään, kun mä laitan tuulihousuja jalkaan - tietty siinä housujen lahkeiden päällä kätevästi. Niin Gille tekee sitä kanssa nykyään. Pogolla on aina tapana ottaa joku lelu suuhun kun tullaan kotiin ja se on iloinen. Gille ei yleensä tee tätä, mutta sitten kun se kattoo, että Pogokin tekee niin, niin hänenkin on pakko. Yleensä se lelu kyllä pitää ottaa sitten Pogolta, ja sit Poke saa hakee toisen lelun. Haukkuminen. Siitä ei varmaan tarvii sanoa sen enempää!? Eniten Gilleä ottaa päähän se, jos Pogo saa huomioo jostain asiasta mitä hän ei osaa. Kuten jumppaaminen. Jos Pogoa kehuu kun se jumppaa, niin Gillen pitää heti alkaa kurittamaan sen takia... "hittoks sä siinä jumppaat, tyhmä" - mut Pogo tekee kyllä tätä samaa sit kun Gillen käskee ulvomaan... sitä sit taas Pokeri ei osaa.

Joopajoo... tuli taas kirjoitettua tosi tähdellisiä juttuja :D