Kuulumisia...

Eilen taas harkoissa. Nyt pidettiin koirat kiinni aina kun ei ollut oma vuoro, niin näytti siltä, että Gillekin jaksoi keskittyä paremmin omaan suoritukseen. Se huono puoli siinä vaan on, että itellä tulee tylsää ja pitäisi ehkä mennä omalla ajalla sitten harjoittelemaan, koska harkoissa sitä omaa harjoitusaikaa on sitten niin vähän. Mentiin keppejä, jotka Gille osaa jo melko mallikkaasti. Menis toi pujottelu varmasti nopeemminkin, jos ite vaan osais ohjata. Sitten otettiin jo pientä radanpätkääkin. Putki, hyppy, muuri, pituus ja putki. Ennen viimistä putkea piti takaaleikata, mikä on taas hankala minulle. Kyllä se siitä sitten onnistui kun rautalangasta väänsi, mutta yleisesti ottaen hyvä mieli jäi siitä suorituksesta. Gille osaa hienosti mennä jo sinne minne pitääkin ja toi eteneminen onnistuu... ainakin mun mielestä se oli ihan mahtava! Hiukan ihmettelinkin jopa, miten se osas mennä niin hyvin :P Niin ja oli siellä pussiakin, mikä pelottaa vielä hiukan...

Ainoo asia mikä tuolla harkoissa on Gillen mielestä tyhmää, hihnassa oleminen. Siellä kun pitäisi kiltisti odottaa omaa vuoroaan, niin muutama vastalause kuuluu kyllä. Haukkuu niin hemmetisti. Onneksi silti se ei ole ainut perro ketä harrastaa sitä haukkumista.

Pogon suorituksesta ei ole tietoa, kun lähdin itse pois aikasemmin ja en ehtinyt kyselemään miten pojilla oli mennyt. Sen ainakin tiedän, että Pogo oli taas unohtanut, että Topia ei saa purra. Se ehkä kertoo jo ihan tarpeeksi :)

Sitten pitää vielä kertoo muutama muukin juttu :) Meinaan Gillellä on joku murrosikä vissiin tulossa!? Ainakin yhdessä asiassa sen kanssa joutuu oikeen painimaan. Gillehän on ihan pienestä asti pitänyt sellasta pörinää, kun sen nostaa syliin. (asia mihin ihastuin sillon pentulassa :D) Mutta nyt kun se huomaa, että se meinataan ottaa syliin, niin ensin se menee kyljelleen, koska siitä on sit huonompi nostaa sitä. Sitten kun alkaa nostamaan, niin poika alkaa näyttämään hammasta ja murisemaan. Se on jopa kaksi kertaa jo purrutkin mua (näykkässyt sillee hiukan)! No sitten me ollaan siellä lattialla näyttämässä hampaita ja murisemassa toisillemme, mikä saattaa näyttää melko koomiselta. Nythän mun on pakko sen kanssa kokoajan tehdä tota, koska asia ärsyttää niin paljon. Mullehan ei niitä hampaita näytellä!! Prkl. Mutta lohdutukseksi, se tekee sitä myös Topinkin kanssa, ettei ongelma ole minussa.

Sitten pojilla on aina tassunvääntöä luiden kanssa. Koskaan ei voi syödä kahta luuta, vaan sen on vaan se yksi mikä kelpaa. Gille kun syö luuta, niin pogo itkee vieressä ja välillä yrittää ottaa sitä pois (ja Gille onkin harmillisen hyvä jo väistöliikkeissä). Ja Pogo kun syö luuta, niin Gille haukkuu vieressä. Noo, edellispäivänä Pogo söi tyytyväisenä luuta ja Gille taas metelöi siinä niin, ettei telkkaristakaan kuullut mitään. Aikansa Pogo jaksoi kuunnella sitä, sitten se lopetti syömisen, katsoi Gilleä, luuta ja sitten minua. Huokaisi, nousi ylös, otti luun, käveli Gillen luokse ja tiputti luun sen eteen. Sitten Pogo lähti menemään. Ilmeisesti sillä meni hermot ja ei jaksanut enää kuunnella sitä ipanaa. Sen jälkeen Gille juoksi olohuoneen ja makuuhuoneen väliä ainakin 15 minuuttia maailman onnellisempana poikana.