Eipä kai auta muu kun kirjoittaa taas harkoista. Saapahan taas jorista turhanpäiviäsiä. Kuvakoostettakin olis Pogon menosta, mutta ne pitää lisätä jälkikäteen. Sitten kun Gillen vuoro tuli, oli jo liian pimeetä, eikä kunnollisia kuvia enää saanut. Voi syksy sentään, miten se nyt jo on täällä? Kai sitä pitää tuohon pimeeseen taas tottua - ja pakata Pogolle agilitykassiin otsalamppu (on meinaan hiukan hankala päästä sieltä kentältä pois pimeän metsän läpi).
Mutta harkoissa siis. Pogo pääsi ekana ja oli aika hyvä. Niissä kepeissä on vaan joku vika, kun Pogo teki saman virheen mitä Gille sillon joskus omatoimiharkoissa. Tokavikasta välistä pois, kokoajan. Taru sanoi, että hän oli tosi tyytyväinen poikien menoon, ja näyttihän se hyvälle. Topilta unohdin kysyä :D Topin tulevalla agilitykoiralla on isot saappaat täytettävänä, kun pitää Pogon mitat täyttää, mutta saa ainakin taitavan ohjaajan siinä samalla, joka on opetellut aksaamaan Pokerin kanssa. Ei oo mikään helpoin koira. Edelleen jonkinverran huolestuttavalta näyttää, että meillä se kolmas koira kohta on, en meinaan pysty olee ajattelematta pentuja. Töissäkin pitää ihan sillee nopeesti vaan aina välillä käydä kurkkaamassa blogista kuvia ja esitellä niitä työkavereille :) Hieman on häiritsevää, kun tässä olis nyt pari muutakin asiaa mitä pitäis miettiä!!
Gillen kanssa mulla meni NIIN hermot. En tiedä vaikuttaako Gilleen se, että kävellään kentälle kotoa. Se on vaan niin hyvä lämmittelylenkki, mutta saattaa kerätä liikaa kierroksia pojalle. Ainakin se odottelu kerää turhautumista - ja se, että Pogo menee eka. Jostain niitä kierroksia kuitenkin oli taas kerääntynyt ja jätkä oli huippuärsyttävä. En muista, että se olis ennen kesälomaa ollut noin pelle. Huutaa ja huutaa ihan raivona. Vaikka se on aina ollutkin erittäin kovaääninen, niin nyt se on vaan kertaa sata. Ja hyppii päin niin että jalat on mustelmilla. Eikä auta mikään. Huudan ja raivoon takasin, komennan olemaan hiljaa, syötän namia, en huomioi ja käännän selkäni... Mikään ei auta. Idiootti haluaa aksaamaan, tai sitten possun. Kumpikin käy. Siinä sitten jo ennen lähtöä mulla on niin veetutusolo päällä, väsyttää ihan sairaasti - niin muutama kirosanahan siinä lentää, enkä halua tehdä mitään. Sääliksi käy Tarua, kun se joutuu meitä makseja koutsaamaan yövuorossa, ei olla aina ihan iloista porukkaa.
Mutta kyllähän se siitä sitten läksi. Yksi homoputkihässäkkä siellä oli, mutta muuten olen kyllä tyytyväinen suoritukseen. Alkaa mun ohjauskin olemaan aina loppusuoralla hyvää, kun viretila nousee ja keskityn tekemiseeni. Nyt tekis vaan mieli harjoitella tosi paljon sitä omaa ohjauksen pitämistä koossa, loppuun ohjaamista ja sitten mennä koittamaan kisoihin, että pitääkö pokka. Kaksi viikkoa vielä pitää jaksaa muita hommia, ja sitten voin alkaa keskittymään aksaan taas. Paitsi että sitten alkaakin tietty jo syystauko.
tiistai 30. elokuuta 2011
maanantai 29. elokuuta 2011
Kuvia pennuista
Jospa sitä itsekin ehtisi vihdoinkin kuvia laittamaan penneleistä. Huomaa kyllä, että noita kaksivärisiä on kivempi kuvailla, ruskee poikakin on niin tumma, ettei siitä saa selkeetä kuvaa. Mut tässä he kaikki esittäytyvät, ihanaiset pienoiset:
Viiru-poju
Kauluri-poju
Ruskea-poju
Tytöntyllerö
Voih, nää on vaan NIIIIIN IHANIA!!!! <3
Viiru-poju
Kauluri-poju
Ruskea-poju
Tytöntyllerö
Voih, nää on vaan NIIIIIN IHANIA!!!! <3
torstai 25. elokuuta 2011
Ekaa kertaa pentuja katsomassa
Hihii, ne on söpöjä! :) Ja ihan hassuja.
Olin eilen istuskelemassa pentulaatikossa tosiaan, kyllähän siellä viihtyisi pidemmänkin aikaa. Pennut on nyt siis nämä:
Tulppa, eli kauluripoika, eli Pikku-Gille. Tämä kaveri oli siellä esteenä, ettei muutkaan päässyt ulos. Huutaa lähes kokoajan :) I-H-A-N-A!
Viirupoika on toinen lemppareista, tää on Pikku-Pogo. Sillä on niskassa ja otsassa viiru, sekä kokonaan valkoinen maha. Oli kuulemma heti ulostullessaan ollut menossa jokapaikkaan, selvästi tuleva agilitykoira :) S-U-L-O-I-N-E-N!
Kokoruskeapoika on myös aika äänekäs, ainakin tissillä. Sillä on sellainen iiiihan pieni viiru rinnassa. Nämä on kaikki kyllä aika kovia menijöitä jo nyt, en osannut arvatakkaan miten lujaa puoli päivää vanhat perrot voikaan mennä. N-A-M!
Ja sitten se tytön tyllerö. Voi että sentään, mahtaa tulla pitämään jöötä veljiinsä, jahka vähän siitä vielä kasvaa :) Tyttönen on myös kokonaan ruskea, mutta valkoista sillä on hiukan, muun maussa tassun päässä :) S-Ö-P-Ö!
En malta odottaa, että pääsen taas äyhölle. Harmi vaan, että nyt on tuhannesti muuta ohjelmaa :/ Otettiin eilen kuvia, niitä voi mennä katsomaan Soolon ja Ebban blogista! :)
Olin eilen istuskelemassa pentulaatikossa tosiaan, kyllähän siellä viihtyisi pidemmänkin aikaa. Pennut on nyt siis nämä:
Tulppa, eli kauluripoika, eli Pikku-Gille. Tämä kaveri oli siellä esteenä, ettei muutkaan päässyt ulos. Huutaa lähes kokoajan :) I-H-A-N-A!
Viirupoika on toinen lemppareista, tää on Pikku-Pogo. Sillä on niskassa ja otsassa viiru, sekä kokonaan valkoinen maha. Oli kuulemma heti ulostullessaan ollut menossa jokapaikkaan, selvästi tuleva agilitykoira :) S-U-L-O-I-N-E-N!
Kokoruskeapoika on myös aika äänekäs, ainakin tissillä. Sillä on sellainen iiiihan pieni viiru rinnassa. Nämä on kaikki kyllä aika kovia menijöitä jo nyt, en osannut arvatakkaan miten lujaa puoli päivää vanhat perrot voikaan mennä. N-A-M!
Ja sitten se tytön tyllerö. Voi että sentään, mahtaa tulla pitämään jöötä veljiinsä, jahka vähän siitä vielä kasvaa :) Tyttönen on myös kokonaan ruskea, mutta valkoista sillä on hiukan, muun maussa tassun päässä :) S-Ö-P-Ö!
En malta odottaa, että pääsen taas äyhölle. Harmi vaan, että nyt on tuhannesti muuta ohjelmaa :/ Otettiin eilen kuvia, niitä voi mennä katsomaan Soolon ja Ebban blogista! :)
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Pentuja!
No nyt ne vihdoinkin syntyi viime yönä. Eivät kuitenkaan suostuneet tulemaan maailmaan ongelmitta, mutta vaikeuksien kautta voittoon! Neljä pientä palleroa siellä olisi, kolme poikaa ja yksi tyttö. Ebba on mahtava mamma!! <3 Loput tarinasta saakin Taru kertoa ihan itse omaan blogiinsa. Tänään on pakko itse ehtiä katsomaan nelikkoa ja niiden mammaa.
Topin kanssa päätettiin jo astutusvaiheessa, että tästä Bonachonin M-pentueesta tulee chilipentue. Kennelnimet siis on päätetty jo, sekä se ehkä meille tulevan kutsumanimikin on jo päätetty. Katsotaan nyt vaan, meneekö ne hallituksesta läpi :)
Topin kanssa päätettiin jo astutusvaiheessa, että tästä Bonachonin M-pentueesta tulee chilipentue. Kennelnimet siis on päätetty jo, sekä se ehkä meille tulevan kutsumanimikin on jo päätetty. Katsotaan nyt vaan, meneekö ne hallituksesta läpi :)
tiistai 23. elokuuta 2011
Syksyyn mennään
... kesä on lopuillaan, mutta ei se meidän Gilleä haittaa. Sen mielestä just nyt on parhaat auringonottokelit! Siellä se makaa yksinään pihalla aurinkotuolissa harvasepäivä.
Huomaa meidän chiliviidakko taustalla - siinä vasta neljäsosa.
Huomaa meidän chiliviidakko taustalla - siinä vasta neljäsosa.
Argh-harkat
Eilisissä harkoissa oli luvassa Jaakon rata Tanjalisällä. Toisinsanoen: aaarrrghhh.
Jälleen kerran unohdin seurata Pogon menoa, olen pahoillani. Olin silloin just mielikuvaharjoittelemassa. Alkakaa painostamaan Topia, että se voisi kirjoittaa omista jutuistaan. En osaa kirjoittaa toisen puolesta. Eipä niillä kai kovin huonosti mennyt, kun kumpikaan ei ollut pahalla päällä. Ei kuitenkaan varmaan kauheen hyvinkään, kun Topi oli vähän seis.
Mutta Gillepöllöpää. PITUUS!! Se on vammanen. Piti ohjata pituudelle suoralta putkelta, tehdä valssi siinä pituudella (eli hitto vähän niinku pysähtyä - jolloin se koirakin pysähtyy) ja jatkaa vieressä olevaan hyppyyn. EI, ei ja ei. Mä en osaa ja Gille ei osaa. Ensin mä teen sen ehkä noin 854 kertaa väärin - ja sit kun vahingossa kerran onnistuin tekee sen oikein, niin Gille ei tee oikein. Ei me sitä taidettu sit saada kertaakaan kunnolla tehtyä. Aina ne perhanan palikat lenteli ties minne. Eli, sain varmaankin kotiläksyksi harjoitella sitä typerää ohjausta ja sitä typerää estettä.
Kepit ja kontaktit meni tällä kertaa hyvin. Se on siis näemmä; jokatoinen kerta osaa, ja jokatoinen ei osaa. Okseri oli radalla mun toivomuksesta, mistä muut ei vissiin tykännyt. Mut me osattiin se!! Jeee. Meni vaiks kui hyvin. Tanja kehui mun ohjausta siinä - ja vielä kun ohjaisin sillee muuallakin radalla... puolikas käännös onnistuu, mut kun pitäisi mennä kokonainen valssi, niin sitten se ei enää onnistukaan. Tosin, mä ohjasin ehkä vähän liiotellusti, koska kyykkäsin vähän liikaa ja liukastuin.
Mut olipa kerrassaan rata!! Huh.
Pennut ei oo vieläkäääääään syntynyt!! Ebba pihtaa!!
Jälleen kerran unohdin seurata Pogon menoa, olen pahoillani. Olin silloin just mielikuvaharjoittelemassa. Alkakaa painostamaan Topia, että se voisi kirjoittaa omista jutuistaan. En osaa kirjoittaa toisen puolesta. Eipä niillä kai kovin huonosti mennyt, kun kumpikaan ei ollut pahalla päällä. Ei kuitenkaan varmaan kauheen hyvinkään, kun Topi oli vähän seis.
Mutta Gillepöllöpää. PITUUS!! Se on vammanen. Piti ohjata pituudelle suoralta putkelta, tehdä valssi siinä pituudella (eli hitto vähän niinku pysähtyä - jolloin se koirakin pysähtyy) ja jatkaa vieressä olevaan hyppyyn. EI, ei ja ei. Mä en osaa ja Gille ei osaa. Ensin mä teen sen ehkä noin 854 kertaa väärin - ja sit kun vahingossa kerran onnistuin tekee sen oikein, niin Gille ei tee oikein. Ei me sitä taidettu sit saada kertaakaan kunnolla tehtyä. Aina ne perhanan palikat lenteli ties minne. Eli, sain varmaankin kotiläksyksi harjoitella sitä typerää ohjausta ja sitä typerää estettä.
Kepit ja kontaktit meni tällä kertaa hyvin. Se on siis näemmä; jokatoinen kerta osaa, ja jokatoinen ei osaa. Okseri oli radalla mun toivomuksesta, mistä muut ei vissiin tykännyt. Mut me osattiin se!! Jeee. Meni vaiks kui hyvin. Tanja kehui mun ohjausta siinä - ja vielä kun ohjaisin sillee muuallakin radalla... puolikas käännös onnistuu, mut kun pitäisi mennä kokonainen valssi, niin sitten se ei enää onnistukaan. Tosin, mä ohjasin ehkä vähän liiotellusti, koska kyykkäsin vähän liikaa ja liukastuin.
Mut olipa kerrassaan rata!! Huh.
Pennut ei oo vieläkäääääään syntynyt!! Ebba pihtaa!!
lauantai 20. elokuuta 2011
Kauan odotettu koulutus
Vaikka mulla onkin superhyvät koutsit joka maanantai - niin on se vaan silti virkistävää saada ulkopuolista koulutusta. Mä NIIN fanitan Elinaa!!! :)
Kyllä sen vaan huomaa, että jos työkseen tota hommaa tekee, niin ehtii panostamaan asiaan enemmän. Se, että rataantutustutaan yhdessä ja kerrotaan asiat pilkkua viilaamalla, on niin mun juttu. Omissa harkoissa sellainen olisi täysi mahdottomuus, koska aika ei riittäisi mitenkäänpäin. Siksi onkin hyvä, että saadaan tälläisiä mahdollisuuksia ulkopuolisiin kouluttajiin. Varmasti tekee hyvää kaikille, vaikka niitä samoja juttuja ammattilaisen suusta kuulee, mitä Tarulta ja Tanjalta.
Eli tosissaan, Elina Jänesniemi tuli kouluttamaan meitä. Oltiin yövuorossa, mutta se taisi ollakin päivävuoroa parempi, niillä tais olla siellä aika kuuma. Meillä oli vaan tajuton sumu. Pogo pääsi ensimmäisenä radalle - hyvä niin, koska hämärä tuli tosi nopeesti. Topikin tais tykätä Elinan tavasta kertoa asiat perinpohjaisesti, mutta silti se vannoo Oreniuksen nimeen :D Hyvältä niiden meno näytti. Sellaista Elina oli ihmetellyt, että miksei Topi voi ohjata heti ekalla kerralla kunnolla, kun ensin se täytyy vaan painaa täysillä - ja seuraavalla kerralla vasta ohjaa.
Pogo veti itsensä niin piippuun radalla taas, se oli ihan loppu. Lämmittelykävelykään ei heti onnistunut, kun poika ei jaksanut kävellä enää metriäkään. Sitten huomasin, että jätkä on ihan turvoksissa!! Siis saman näköinen kun Ebba, ihan kun olisi raskaana. Kyljet ihan pallona ja maha iso ja pinkeä. Panikoin siinä sitten ihan täysin, kaikki kauhuskenaariot taas kävin läpi. Kaija ja Tanja tutkiskeli ja päätyi siihen tulokseen, että se johtuu siitä, että Pogo tosiaan veti itsensä ihan loppuun radalla ja canikur-kuurin jälkeen maha ei välttämättä toimi vielä kunnolla, paisui siis ehkä sen takia. Aamulla oli kuitenkin 7 aikaan saanut ruokaa, ja kello oli tossa kohtaa ehkä 8 illalla. Soitin sitten Tarullekin paniikissa jo, että mitä hemmettiä me nyt tehdään!? Onneksi se siitä alkoi sitten laskemaan ja kaipa tuo jätkä taas ihan normaali on... Jäätävää.
Sitten oli Gillen vuoro. Hassu apina oli ihan sekasin taas. Varmaan johtui siitä, että kello alkoi olla jo aika paljon ja poika oli joutunut odottaa omaa vuoroaan pitkään - ei keskittymuskyky ollut enää läsnä. Huutaa huutaa ja huutaa vaan. Elinan mielestä se oli hyvä juttu, että on innostunut. Ennen kun päästiin lähtöön edes, niin kuului kysymys "niin kolmosluokan koira, eikö totta?" - ÖÖÖÖ, eiiii ko ykkönen :) Ja sitten lähdettiin. Yllätin itsenikin joissain kohdissa, kun osasin kaikkia ihme-kikkoja, mitä en tietääkseni ole ennen tehnytkään. Ei me kyllä todellakaan päästy koko rataa, taidetiin jämähtää esteelle 22. Se oli okseri, josta koiran piti hypätä "yksin" ja lähteä samantien tulosuuntaan takaisin. Siihen piti tehdä vastakäännös. Ensin mä luulin tekeväni oikein, mutta oikeesti mun vartalo näytti ihan jonnekin muualle. Tein kuulemma tyypillisen suomalaisen agilityohjaajan virheen :) Sitten kun se kuvio mulle rautalangasta väännettiin ja mä tajusin jutun, niin Gille ei tajunnut. Se oli siinä vaiheessa jo niin väsynyt, ettei keskittynyt yhtään. Hyppäsi okserin ekan riman, ja tuli sieltä kahden siivekkeen välistä pois. Ja sama uudelleen ja uudelleen. Vaikka siivekkeitä pistettiin lähemmäs toisiaan, niin silti sama. Sain kotiläksyksi okseriharjoitusta neljällä siivekkeellä, jossa yhdessä on rima. Riman paikkaa vaihdellaan. Näin Gille alkaa keskittymään rimaan, eikä siivekkeisiin. Sitten lisätään toinenkin rima - josta tulee se okseri. Tanja lupas jo pitää mulle ja Gillelle okserisulkeiset :)
Toinen kotiläksy oli tuttu juttu, kepeille lähetys. Malttia malttia siinä lähetyksen kanssa, ei saa rynniä... Jep. Tämän olen tainut kuulla ennenkin :) Paras osuus kuitenkin oli se, kun Elina sanoi, että Gille on tosi taitava ja hieno koira - ei se kauaa siellä ykkösissä kyllä ole. HAHAHA, eipää. Sitten kun kerroin miten asian laita todellisuudessa oli, että siellä ollaan ja pysytään - lähinnä kieltojen takia. Niin samaa ohjetta pukkasi - ohjaa loppuun asti kunnolla!!! Sitä mun pitää sit kai vaan yrittää takoa päähäni, helpommin sanottu kuin tehty, se ollaan nähtykin jo.
Hyvä fiilis jäi, vaikka ei me nyt joka kohdassa niin kauheen taitavia oltukaan. Näitä lisää kiitos!!
Kyllä sen vaan huomaa, että jos työkseen tota hommaa tekee, niin ehtii panostamaan asiaan enemmän. Se, että rataantutustutaan yhdessä ja kerrotaan asiat pilkkua viilaamalla, on niin mun juttu. Omissa harkoissa sellainen olisi täysi mahdottomuus, koska aika ei riittäisi mitenkäänpäin. Siksi onkin hyvä, että saadaan tälläisiä mahdollisuuksia ulkopuolisiin kouluttajiin. Varmasti tekee hyvää kaikille, vaikka niitä samoja juttuja ammattilaisen suusta kuulee, mitä Tarulta ja Tanjalta.
Eli tosissaan, Elina Jänesniemi tuli kouluttamaan meitä. Oltiin yövuorossa, mutta se taisi ollakin päivävuoroa parempi, niillä tais olla siellä aika kuuma. Meillä oli vaan tajuton sumu. Pogo pääsi ensimmäisenä radalle - hyvä niin, koska hämärä tuli tosi nopeesti. Topikin tais tykätä Elinan tavasta kertoa asiat perinpohjaisesti, mutta silti se vannoo Oreniuksen nimeen :D Hyvältä niiden meno näytti. Sellaista Elina oli ihmetellyt, että miksei Topi voi ohjata heti ekalla kerralla kunnolla, kun ensin se täytyy vaan painaa täysillä - ja seuraavalla kerralla vasta ohjaa.
Pogo veti itsensä niin piippuun radalla taas, se oli ihan loppu. Lämmittelykävelykään ei heti onnistunut, kun poika ei jaksanut kävellä enää metriäkään. Sitten huomasin, että jätkä on ihan turvoksissa!! Siis saman näköinen kun Ebba, ihan kun olisi raskaana. Kyljet ihan pallona ja maha iso ja pinkeä. Panikoin siinä sitten ihan täysin, kaikki kauhuskenaariot taas kävin läpi. Kaija ja Tanja tutkiskeli ja päätyi siihen tulokseen, että se johtuu siitä, että Pogo tosiaan veti itsensä ihan loppuun radalla ja canikur-kuurin jälkeen maha ei välttämättä toimi vielä kunnolla, paisui siis ehkä sen takia. Aamulla oli kuitenkin 7 aikaan saanut ruokaa, ja kello oli tossa kohtaa ehkä 8 illalla. Soitin sitten Tarullekin paniikissa jo, että mitä hemmettiä me nyt tehdään!? Onneksi se siitä alkoi sitten laskemaan ja kaipa tuo jätkä taas ihan normaali on... Jäätävää.
Sitten oli Gillen vuoro. Hassu apina oli ihan sekasin taas. Varmaan johtui siitä, että kello alkoi olla jo aika paljon ja poika oli joutunut odottaa omaa vuoroaan pitkään - ei keskittymuskyky ollut enää läsnä. Huutaa huutaa ja huutaa vaan. Elinan mielestä se oli hyvä juttu, että on innostunut. Ennen kun päästiin lähtöön edes, niin kuului kysymys "niin kolmosluokan koira, eikö totta?" - ÖÖÖÖ, eiiii ko ykkönen :) Ja sitten lähdettiin. Yllätin itsenikin joissain kohdissa, kun osasin kaikkia ihme-kikkoja, mitä en tietääkseni ole ennen tehnytkään. Ei me kyllä todellakaan päästy koko rataa, taidetiin jämähtää esteelle 22. Se oli okseri, josta koiran piti hypätä "yksin" ja lähteä samantien tulosuuntaan takaisin. Siihen piti tehdä vastakäännös. Ensin mä luulin tekeväni oikein, mutta oikeesti mun vartalo näytti ihan jonnekin muualle. Tein kuulemma tyypillisen suomalaisen agilityohjaajan virheen :) Sitten kun se kuvio mulle rautalangasta väännettiin ja mä tajusin jutun, niin Gille ei tajunnut. Se oli siinä vaiheessa jo niin väsynyt, ettei keskittynyt yhtään. Hyppäsi okserin ekan riman, ja tuli sieltä kahden siivekkeen välistä pois. Ja sama uudelleen ja uudelleen. Vaikka siivekkeitä pistettiin lähemmäs toisiaan, niin silti sama. Sain kotiläksyksi okseriharjoitusta neljällä siivekkeellä, jossa yhdessä on rima. Riman paikkaa vaihdellaan. Näin Gille alkaa keskittymään rimaan, eikä siivekkeisiin. Sitten lisätään toinenkin rima - josta tulee se okseri. Tanja lupas jo pitää mulle ja Gillelle okserisulkeiset :)
Toinen kotiläksy oli tuttu juttu, kepeille lähetys. Malttia malttia siinä lähetyksen kanssa, ei saa rynniä... Jep. Tämän olen tainut kuulla ennenkin :) Paras osuus kuitenkin oli se, kun Elina sanoi, että Gille on tosi taitava ja hieno koira - ei se kauaa siellä ykkösissä kyllä ole. HAHAHA, eipää. Sitten kun kerroin miten asian laita todellisuudessa oli, että siellä ollaan ja pysytään - lähinnä kieltojen takia. Niin samaa ohjetta pukkasi - ohjaa loppuun asti kunnolla!!! Sitä mun pitää sit kai vaan yrittää takoa päähäni, helpommin sanottu kuin tehty, se ollaan nähtykin jo.
Hyvä fiilis jäi, vaikka ei me nyt joka kohdassa niin kauheen taitavia oltukaan. Näitä lisää kiitos!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)