Viikonloppu

Noniin, sieltä se loskakeli sitten tuli. Kyllähän tota pakkasta ihmiset olikin jo manannut... mutta mä olisin voinut enemmin sietää sitä pakkasta kun vesisadetta. No mutta, ei noille luontoäidin päätöksille mitään voi. Ehkä se kevät sieltä sittenkin koittaa joku päivä? Eilen näin jo pajunkissoja! Kohta tuolta lumihangen seasta pilkottaa kai leskenlehdet!?

Mutta onhan tällä loskaleillä puolensakin: LUMIUKOT!! Pääsin rakentamaan vuoden ensimmäisen lumiukon, ja jäinkin miettimään, että koskahan sitä on viimeksi tullut moinen kasattua? Tässä kamerakännykällä otettu kuva meidän pika-ukosta:

Siinä olikin tekemistä kun molemmilta puolilta hyökkää hullu vesikoira ja yrittää hajoittaa samaa vauhtia kun mä yritän kasata :) Eipä siitä kovin hieno tullut, mutta laitetaan syyksi kiire. Ja tää oli muutenkin vähän extempore juttu, piti mennä vaan nopeelle aamulenkille ja sit yhtäkkiä löydetään itsemme keskeltä peltoa rakentamassa lumiukkoa!? :)

Siinä vielä pojat poseeraa hienon luomuksen vierellä. Meinasi vähän käpy palaa mulla kun en meinannut saada noita apinoita tohon paikalleen millään. Pogon mielestä olis ollut kivempi syödä Lumiukon kylkeä tai repiä mun takkia - Gille taasen huini pisin peltoa pää edellä lumessa.

Tämä jälkeen lähdettiin Poriin shoppailemaan. Matkalla tossa lähimmällä liikenneympyrällä oli hauska yllätys. Siinä oli jollain ilmeisesti perjantai-iltana välähtänyt hiukan. Liikenneympyrän keskelle oli rakennettu huisin hauska Lumiukko, tosi ison kokoinen Ukko siinä polki fillarilla. Pyörä oli siellä keskellä ja kädet sarvissa... Niin hauska!! Mutta kotiin kun päästiin, niin joku oli ilmeisesti tarvinnut pyöränsä takaisin kun koko homma oli hajoitettu. Höh.

Käytiin myös äyhöllä katsomassa onko lämmitys edelleen päällä kun Veera on Kankaanpäässä käymässä. Siellä oli ihanasti tullut lumi alas katolta. Lunta oli siinä hienosti ulko-oven edessä, ja lumikola oli meillä lainassa. Eipä auttanut muu kun mennä käymään kotona hakemassa kola sekä koirat ja raskaan shoppailureissun jälkeen mennä lumihommiin. Taktisesti vältin raskaan homman kun itse kävelin koirien kanssa äyhölle :) Siellä Topi oli saanut ehkä kolmasosan kolattua, oli ihan kun betonia olis yrittänyt saada siitä irti. Sit kun saatiin se tehtyä, niin pitihän mun toinenkin Lumiukko rakentaa vielä! Tämä vähän innostui ja menin tonkimaan Tarun kaappeja. Herra Lumiukkonen saikin sitten laskettelulasit, kaulaliinan ja porkkananenän :) Oli niin pimeetä, ettei kännykällä saanut hyvää kuvaa, mutta tässä nyt Herra olisi (kuvassa ei näy edes Herran hienoja kanerva-hiuksia tai peruukista revittyjä viiksiä - ja ne viikset oli Topin idea :D):

Toivottavasti Herra Lumiukkonen selviää hengissä tiistaihin asti, niin saa Thaimaan reissulaiset sitten nauraa tälle hienolle luomukselle. Hyvä tervetuliais-komitea Nannelle :) Ja kunhan Soolo ja Ebba jättää porkkananenän rauhaan... se meinasi olla jo Gillen suussa moneen kertaan :)

Nyt jään odottamaan huomisia agilityharkkoja kauhulla... miten likasia harkkojen jäljiltä noi meidän pojat mahtaa olla tälläsellä ilmalla!?

Gillen tuhot osa 1524.

Juu, onko mulla edes elämää? Kolmas blogipäivitys samalle päivälle :D Ei paha. Mutta pakko vaan on. En voinut äskeiseen Pogon kuvahaasteeseen laittaa näitä juttuja, niin siksi piti erikseen vielä kirjoittaa.

Ja syy: Gillen tuhot.

Topi oli aamulla pois vajaa tunnin, ja sinä aikana pikkupoika oli taas askarrellut. Piti jälleen ottaa kuva, että saadaan vähän todisteita:

Gille oli tuhonnut mun HIENON PINKIN eväskipon, syönyt tollasen pöytätabletin ja tuhonnut Aku Ankan taskukirjan - jota me ei edes oltu luettu vielä loppuun!! Hienoa Gille, niin sitä pitää.

Ja ihan saletisti kaikki tämäkin olisi vältetty sillä, jos pojalle saisi antaa luita, eikä tarvis olla jollain saakelin hölynpöly dieetillä!!!

Talvinen kuvahaaste Pogolle

No tulihan se kuvahaaste Pogollekin, ennemmin kun arvattiinkaan! Riina päätti haastaa Pokeripojan tällä kertaa... ja siinä olikin tosiaan haastetta! Ensin en meinannut löytää Pogosta yhtään talvikuvaa - sillon kolme vuotta sitten ei tullut otettua ihan näin paljon kuvia mitä nyt.

Mutta sitten niitä alkoi löytymään vaikka kuinka monta! Enkä osannut päättää :D Joten tässä on nyt kolme kuvaa ;) Piti vähän alkaa fiilistelemään...

Tälläinen karvaturri Pogo on sillon ollut. Jos kirjanpito pitää paikkansa, niin tässä elettäisiin alkuvuotta 2007. Eli Pojan ensimmäinen talvi. Kyllä se ihan Pogolta näyttää, vaikka tuntomerkkiä, eli tukkaa ei vielä olekaan. Kieli ulkona ja meno päällä. Kuva on otettu silloisesta lähimetsästä minne tämä apina pääsi aina juoksentelemaan...

Tässä kuvassa on sisarukset molemmat. Kuva on otettu 17.2.2007. Jäällä ollaan lenkkeilemässä koirulaisten kanssa - taisin olla tällä reissulla äitin kanssa, joten tästä reissusta on erityiset mukavat muistot...

Ja sitten piti vielä laittaa, että onhan toi poika leikkinyt mönkijää jo iät ja ajat!! Mutta pääsyy miksi laitoin tämän, on vähän vertailun vuoksi. Tämä on otettu helmikuussa 2008, sillon kun oltiin äyhöllä asustelemassa kun isäntäväki oli taas jossain reissussa. Katsokaapas miten vähän golf-kentällä oli silloin lunta!! Pääasiassa silloin näkyi vaan nurmikkoa jokapaikassa, ja heti kun oli pienikin lumipläntti, niin tämä meni hinkkaamaan naamaansa siihen :P

Ja pitääkö taas keksiä viisi haastettavaa? Noh...
1. Vesipää Soolo-siskolle
2. Vesipää Zikille
3. Pikku Svingille
4. Russeli Glorialle
5. ja Rekolle.

Jäätävät omatoimiharkat

Eilen oli joku 15 astetta pakkasta - ja harkat oli ilmeisestikin peruttu. Mikko oli laittanut viestiä, että jos on yli 12 astetta, niin harkkoja ei ole. (tällä kertaa pointsit Mikolle, viesti tuli ajoissa!!) :)

Mutta estikö se pakkanen mua ja Topia!? Eipä estänyt :) Eikä siellä sitten loppupeleissä ollut edes mitenkään kylmä. Maneesille ilmestyi myös Maria, joka ei ollut lukenut edes koko viestiä. Siellä sitten rakennettiin se rata minkä Mikko lähetti ja Topi sai olla koulutusohjaaja :) Vaikka se ei ehkä se paras koutsi mulle oo, ehkä pari ärräpäätä pitää aina sanoo kun se tulee mulle jotain neuvomaan :D Mutta Mariaa se sitten ainakin pääsi neuvomaan. Tässä rata:

Aloitetaanpas kerrankin vaikka Pogosta. Ensimmäisellä kerralla se päästeli höyryjä pihalle oikeen kunnolla. Se Pogon kimeä ääni ottaa tollasessa paikassa missä vielä kaikuu, niin aika pahasti korvaan. Ja rimat lenteli yhdessä kuviossa aikas kivasti. Tai siis yksi rima. En tiedä oliko se vaan vaikea kohta, vai oliko esteväli liian pieni, ettei Pogo saanut otettua vauhtia kunnolla. Sitten kun meidän jälkeen meni Snobbe, ja sitten me ahneet mentiin uudelleen vielä medikorkeuksilla. Pogo teki nollan!! Medinollan. Oli pojat sitten ylpeitä siitä!! Hienon näköistä menoa! Pogo on siis selvästikin väärässä korkeusluokassa, jos se olis medikoira, niin olis sille niitä nolliakin jo ropissut...

Sitten Kilu-poika. Ensimmäisellä kerralla sillä ei ollut taas mitään järkee päässä. Se vaan huusi ja roikku mun kädessä. Nyt kun löysin kaupasta sellasia kanaherkkuja, niin sen jälkeen se ainakin roikkui, kun tajusi että mulla on kerrankin nameja! "tahtoo kaikki heti nyt". Kepeissä yritin kaikkia eri tekniikoita, ettei se olis sellasta hyppimistä ja mun kädessä roikkumista... mutta aika epätoivoista. Kontaktit poika otti aika hienosti, mutta heti kun siinä kontaktilla ollessa tajusi, että tossa metrin päässä on paskaa, niin siihen meni se suoritus. OLIS SITTEN JO KESÄ!!

Mulla alkoi siinä jossainvaiheessa soimaan päässä Linkin Parkin 'Given up'

"I've given up, I'm sick of failing, Is there nothing you can say? Take this all away, I'm suffocating, Tell me what the fuck is wrong with me! I don't know what to take, Thought I was focused but I'm scared, I'm not prepared, I hyperventilate, Looking for help somehow somewhere, And no one cares, I'm my own worst enemy..."

En sit tiedä olenko oikeesti luovuttanut, mutta mieli välillä tekis. Ainakin yhden asian taas tajusin, johtajuus pitäisi saada kuntoon mun ja Gillen välillä, niin jos se komentaminen loppuis sitten? Sit kun vielä viittis tehdä asialle jotain. Se on vaan niin raivostuttavaa kun se komentaa. Mut meni se sitten sillä toisella kerralla paremmin, kun olin saanut hiukan väsytettyä poikaa. Putken takaaleikkaukset onnistui ihan ok, vaikka yhdessä vaiheessa vahingossa potkasin Gillen sinne putkeen... hups, niin ei vissiin kuulunut tehdä? Ihan tyytyväinen olen loppupeleissä. Mutta kisainto laski taas. Mulle tuli yks päivä joku ihme olo, että nyt kisaamaan. Sanoin jo Topillekin, et pitäiskö jo ilmoittautua jonnekin? Ja voin muuten mennä sit rauman epiksissä sit Pogon kanssa möllirataa. Seuraavana päivänä taas ihmettelin, että mitä kummaa mä oon taas höpissyt?

Ja pakko laittaa loppuun vielä kuva meidän rappusista. Ei millään jaksanut kantaa poikia yläkertaan suihkuun harkkojen jälkeen, ja tässä lopputulos:

Talvinen kuvahaaste Gillelle

Gille on saanut Huippu-Hepulta kuvahaasteen, joka kuuluu näin:

Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

Tämä kuva osui ensimmäisenä silmään, koska siinä on vaan jotain niin ihanaa. Päätin ottaa kuvan ensimmäisestä talvesta, koska nyt ollaan menossa vasta sitä toista talvea - se on liian tuoreessa muistissa siis :) Tässä kuvassa pojat oli lähtenyt Topin kanssa vähän ulkoilemaan. Taitaa olla vielä marraskuuta, mutta noin paljon jo lunta. Gille on tässä vielä iiihan pieni <3 Kuva on otettu merenrannasta, ja meri oli vielä sulaa - onneksi viisaat vesikoirat ei sentään uimaaan tohtinut mennä. Lumi näköjään tarttunut noin paljon turkkiin tuolloin, kumpa tollasia ilmoja ei tulisi tänä vuonna lainkaan! Vaikka nyt onkin vähän liikaa pakkasta, niin eipä tarvi suihkutella koiria. Niin ja tässä ollaan varmaan just käyty parturissakin, Gillen turkkia ei sillon ajettu, vaan saksittiin. Ompa ikävä tuota pikkuista palleroa :P


Kuvahaasteen Gille heittää eteenpäin:
1. Vesikoira Ebballe
2. Vesikoira Flipille
3. Vesikoira Ansalle
4. Kääpiösnautseri Riinalle
5. Kettuterrieri Bittille

Nyt Pogo tuolla odottaa kateellisena, että koskahan hän saa jotain haasteita :D

Jäätävä pakkaslenkki

Mittari näytti hiukan yli 20 astetta pakkasta, mutta lenkille oli päästävä. Veera toi Soolon ja Ebban meille hoitoon kun itse lähti Poriin, niin ihan vaan sekin takia piti jo lenkille lähteä. Oli haaveena mennä jäälle kävelemään, mutta toi tuuli on niin järkky, että metsän oli sitten vaan kelvattava.

Epätoivoisesti yritettiin kuviakin napsia, että olis edes jotain täytettä blogiin. Mutta eihän siitä nyt oikeen mitään tullut, hanskat kädessä ja kamera ihan kohmeessa. Oli kuitenkin ihan kiva reissu, pellolla meinas naama irrota mutta metsässä ei tuullut yhtään. Eipä just yhtään haittaa, että Tarulla ja niillä on vaan 60 asteen lämpötilaero siellä thaimassa...

Gille taas poseeraa, haki oikeen tollasen kuvauksellisen taustan ja istahti siihen.

Ja muutenkin se on täys linssilude. Kuinkakohan mones naamakuva tämä on!? :)

Pogosta ei saa sitten järkevän näköistä kuvaa tekemälläkään :D

Ja pitihän sitä vähän painiakin... Kuvaa kun katsoo suurena, niin näkee ehkä missä on pää ja missä häntä. Muuten toi näyttää vaan kasalta. Gille tietty roikkumassa Pogon takissa, eihän se ole kun vasta toista kertaa päällä, kyllä sen nyt jo voi rikkoa...

Vuosikokouksen palkinnot

Oltiin eilen RKS:n vuosikokouksessa. Topi sai kiertopalkinnon, röllipatsaan.
"Rölli-patsaan tarkoitus on kannustaa aktiiviseen toimintaan ja muistaa sellaista jäsentä joka toimii yhdistyksen hyväksi". - Aha!? Mikko sanoi palkinnon olevan sellaiselle, joka yrittää ja yrittää, muttei siitä sit oikeen tuu mitään :D Et ota sit tostakin selvää!?

Mä sain pronssisen agilitymerkin. Enkä siitäkään ole ihan varma, että minkä ihmeen takia? Onko se sit jotenkin siihen liittyvä, et miten paljon osallistuu agility-toimintaan vai!? Ku eipä sitä menestystä ainakaan oo tullut... en ymmärrä.