Vuosi 2012

Yritetäänpäs nyt kerrata viime vuoden tapahtumia hiukan... Uskolliset lukijani (ne kaikki kolme) on jo varmaan turhautunut, kun päivityksiä ei kuulu. Ei vaan ole mitään koirajuttuja mitä kirjoittaa, saatika sitten aikaa. Mutta eipä silti tuo mennyt vuosi näytä kovinkaan hääpöiseltä koirarintamalla muutenkaan. Selasin nuo menneet blogitekstit tuossa, tarkoituksena oli kirjoittaa ylös kohokohdat joita voisi tässä sitten muistella... Tyhjä A4 paperi tuossa on... Olipa tylsä vuosi - koirien kannalta. Itselle vuosi 2012 oli elämäni paras!


                           

Vuosi 2012 alkoi sillä, että tuon Naga-riehupetterin kanssa elettiin ihanaa pentuaikaa. Ja olihan se hauskaa aikaa. Vaikka: Tyyppi pisti asuntomme uuteen uskoon ja oli muutenkin ihan mahdoton. Kaikenmaailman aitavirityksiä saatiin sen houdinin päänmenoksi viritellä, kunnes luovutettiin ja pistettiin urpo ihan vaan häkkiin. Sitäkin on kaverin työkaveri kauhistellut kuulemma, miten hirveitä ihmisiä me ollaan kun sillälailla koira jätetään häkkiin. Sellaisia me vaan ollaan. Hirveetä. Parempi häkissä kun tukehtua johonkin sohvan palaseen. Ja sinne häkkiinkin kun se menee niin väkipakolla, avaa oven niin silmänräpäyksessä tämä veijari istuu siellä jo :D Pikku-Nagan kanssa käytiin Janitan ja Jaakon pentuopissa ja siitä se huippu agility-ura lähti käyntiin. Silloin viime vuoden alussa ihmettelin että miten toi pikku apina voi olla tollanen ADHD, ja sitä ihmettelen edelleen. Mikään ei ole siis sillä saralla muuttunut. Poika on vaan vähän kasvanut, aivot on jäänyt edelleen alikehitykseen :D

Äskenkin katottiin Topin kanssa vierestä noin 5 minuttia, kun Naga kaivaa yläkerrassa lattiaa. Ihan täysillä. Kyljellään. Ja ihan tosissaan varmaan jonnekkin alakertaan menossa. Nagalle tiedoksi, meillä on myös rappuset. Ihan parhaat naurut kyllä sen ipanan kanssa ollaan saatu, on se niin pönttö välillä. Nagalla on aina kiire odottamaan. Noin 85% päivästä se istuu takapihan ulko-oven edessä ja odottaa että pääsis ulos. Lopun aikaa se on siellä ulkona odottamassa että pääsis sisälle. (no okei, pääsee se välillä lenkillekin, ja syömään ja nukkumaan :D) Raivostuttava tapa tämä, mutta muuten se on niin hassu ja söpö. Niillä on Topin kanssa kaikkia ihme inside-juttuja. Naga sekoo välillä ihan täysin Topista. Siinä on isäntänsä koira henkeen ja vereen. Mietittiin tänään, (viime yönä rakettien takia tuli nukuttua max 4 tuntia, joten jutun taso on melko heikko) että jos Naga olisi ihminen, niin se olisi varmaan töissä sirkuksessa. Siellä se olisi elävä tykinkuula - haluamassa kokoajan uudestaan ja uudestaan. Siellä se tökkisi Leijonan häkin ovea ja haluisi päästä sinne häkkiin. Lopun aikaa se kävelisi käsillään vetäen jalkoja perässä ja esittäisi hyljettä. Sitten tajuttiin, että eihän se ihminen tarvii olla, noi kaikki onnistuisi ihan koiranakin. Toi hyljejuttu on ehdoton bravuuri. Sitä se tekee joka päivä. Ja ainiin, Naga on ainut meidän koirista, ketä jahtaa häntäänsä. Sekin kertonee jo jotain ;) Nestan mielestä se on kyllä ylen hauskaa :)

Tämän verran olen oppinut tuntemaan tota meidän koirakuopusta. Välillä menee niin paljon hermot sen toilailuiden kanssa - ja sen energiamäärän. Mutta loppupeleissä se on just noiden piirteiden takia se ihana pikku-Nappula joka saa joka päivä hymyn huulille :) Vuoden 2013 tulee olemaan Nagan vuosi. Sillon panostetaan Nakkimonsteriin ja tehdään siitä kunnon agilitykoira. Tai Topi tekee ja minä roikun mukana Nestan kanssa - ehkä Gille pääsee siivellä jonnekkin. Ensimmäinen askel: kepit kuntoon ennen kisaikää!! Ja se kisa-ikä on ihan pian!! Iiiik.

Gillen kanssa mennyt vuosi on ollut myös hieman epänormaali. Minä lopetin hetkeksi aksaamisen sen kanssa keväällä ja sen jälkeen puikkoihin hyppäsi Topi. Gillen mielestä varmaan huippukivajuttu! Ainakin jotain kehitystä siinä ilmeni, joka on kylläkin varmaan unohtunut jo sen jälkeen kun meikä palasi kuvioihin. Vähän on vähän sen jälkeen reenattu Gillen kanssa, kun ei pääse treenaamaan niin ei pääse! Mutta onhan tässä nyt kohtalaisen paljon parin kuukauden aikana jo tehty, ottaen huomioon aikapulan: Parit epikset, muutama kerta kentällä, kaksi kertaa TVA:n hallilla ja kaksi kertaa omalla hallilla. Niin ja pari kertaa Liuhtojen opissa. Kuitenkin sellainen olo, ettei olisi mitään tehnyt. Kehitystä ei oikeen tule omaan ohjaukseen ja muistamiseen, jos ei mitään ehdi tekemään. Sen kummempia tavoitteita en tänäKÄÄN vuonna aseta minulle ja Gillelle, pääasia että nyt päästäisiin treenaamaan edes joskus ja kehittämään tätä meidän yhteistyötä. Janitalta sain opin, että Gillen virettä pitäisi laskea, varsinkin kisatilanteissa, sitä olisi hyvä päästä kokeilemaan...

Ja sitten toi meidän sohvaperuna. Pooke. Pooke-parka. Se on kyllä niin kotikoira nykyään. Ei se tykkää edes olla missään muualla kun kotona. Aina välillä se saa luksusta ja pääsee Vaarin kanssa hengaamaan. Vaari on Pogon mielestä tosi kiva juttu. Ja Nanne kans. Kotona on kiva vaan olla ja välillä vähän pyöriä. Uudet lelutkin on kivoja, joita tämä tukkajumala aina välillä saa säälistä. Kunnes se rikkoo ne. Pooke on nyt vaan tyytynyt kohtaloonsa, eikä se kovin onnettomalta vaikuta. Päinvastoin. Luulen, että jos Pogo olisi jonkun vanhan pappan koira, kenellä ei olisi ikinä kiire minnekkään, se olisi onnellisin. Saisi vaan olla, käydä pitkillä - mutta hitailla lenkeillä joka päivä. Saisi haistella hajuja just niin paljon kun haluaa, ilman että mukana on kaksi jotain urpoa koiraa, kiukkuinen omistaja ja vaunut :D Pogo pääsee aina joskus mukaan agilityjuttuihin, mutta ei se esim tuolla meidän hallilla paljoakaan näe, ettei sen kanssa voi putkea ja hyppyä kummempia tehdä. Mutta sekin on jo ihan superia, kun saa edes niitä. Luultavammin vuosi 2013 tulee olemaan ihan samanlainen kuin edeltäväkin Pogolle. Tylsä mutta hyvä :) Nyt se saa vaan taas uuden pennun riesakseen, ihmispennun.

Ja se ihmispentu onkin se pääasia nyt tällä hetkellä. Se on se vuoden 2012 kohokohta. Ensimmäinen puoli vuotta tosin ei ollut kovinkaan hohdokas, raskaana oleminen ei ole mun lempparijuttu. Ei sovi mun vartalolle ;D Seuraus siitä onkin sitten asia erikseen. Elokuussa elämämme mullistui ja sillä tiellä ollaan. Joka päivä on ihmeellinen ja pyörii vaan Nestan ympärillä. Ihanistakin ihanimman pikkupojan. Hiukan on joutunut pikkuinen kyllä jakamaan huomiota ja kiertämään ties mitä ihmeellisimpiä paikkoja kun on pitänyt päästä aksaamaan. Mutta tyytyväinen poika on ollut, eikä ole paljon valitellut kohtaloaan :) Sama jatkukoon tänä vuonna. Luultavamminkin tuleva vuosi tulee olemaan tällä saralla myös erittäin ihmeellinen. Nesta tulee oppimaan paljon uutta ja kokemaan ihmeellisiä asioita. Tarkoituksena on, että Nestasta ja koirista tulisi parhaat kaverit. Gillen kanssa saa tehdä varovaisesti tuttavuutta, Pogon tukkaa on jo revitty ja Nagaa naurettu - siitä se lähtee :)

Ihanaa alkavaa vuotta 2013!! 

Pyrin päivittämään juttuja useammin... kunhan nyt vaan ensin keksisin mitä kirjoittaisin :) Hinku olisi kirjoittaa, onhan tämä blogi ollut minun terapeuttini joskus. Nykyään se on Nestan nauru :)


(ei ole edes blogi enää yhteistyökykyinen vaan pistää noi kuvatkin ihan urposti... en jaksa alkaa veivaamaan niitä, olkoot sekaisin - sopii meidän joukkoon :D)