Kaikkea kivaa

Gillen harkat oli maanantaina. Ekat kesäharkat - ja oli kyllä niin hieno meininki. Kilun meno näytti huisin hyvältä Topin kanssa. Pari kertaa sentään sai Topikin osakseen hampaaniskuja, mutta perhana kun sillä on niin nopeat refleksit, että ehtii reagoimaan niihin salamana. Toisin kun minä :) Saatan huomata tyyliin seuraavana päivänä, että jaa katos, Gille on taas purrut mua :D Taas hiipi mieleen kisaosallistumiset. Siinä meinaan piilee suunnattoman suuri vaara, että jos mä ton parivaljakon päästän kisoihin, niin sieltä saattaa tulla erittäinkin hyvin se onnistuminen. Toisin kun mulla ja Gillellä. Olen vaan saanut päähäni, että kun toi on mun ihka-ensimmäinen agilitykoira, niin haluaisin myös ITSE tehdä sen ihka-ensimmäisen nollan. Muuallakin kun mölliluokassa :/ Enkä pääse siitä päähänpinttymästä. Jotenkin sitä tuntee itsensä vaan niin epäonnistujaksi, jos ja kun toinen onnistuu sen oman koiran kanssa paljon paremmin. Oli noillakin vähän sähläämistä, mutta hiomalla siitä hyvä tulee. Tajusin myös sen, että blogipäivitykset agilityn osalta saattaa jäädä vähän vähemmälle, koska en ole itse kokemassa siellä sitä vauhdin huumaa, kentän laidalta on vaikea kirjoitella toisen tunnetiloja. Gillen tunnetilat oli melkoisen selvät - väsynyt ja onnellinen. Ihan sama vaikka se mamma oli siellä kentän laidalla, toi toinen on paljon kivempi :D

Treenin jälkeen tein vielä 2x2 keppitreenin perus-alkuharjoitusta Gillen kanssa. Muistuteltiin mieleen sitä viime kesältä. Tyyppi oli ihan liekeissä. Ihan intoa piukassa.

Naga pääsi tekemään myös sitä 2x2:sta. Ja siis US-KO-MA-TON-TA. Pikkupoika tajusi sen heti! Ollaan pentuaikana jo ladattu naksutin kotona ja nyt sitten otettiin ekan kerran toi keppijuttu. Naga vaan kattoo mua tyyliin "tyhmäkö oot, kyllä mä tiiän mitä pitää tehdä!". Ja sinne se meni keppien välistä, ihan oikein. Oppimisprosessi kesti noin kaksi sekuntia. Ja uudestaan ihan innolla. Sen kanssa oli muutenkin niin mieluista tehdä, kun se on hiljaa!! Olin niin fiiliksissä ton treenikerran jälkeen, ettei mitään rajaa. Topi jo mietti varmaan mun mielenterveyden laitaa, kun toinen sekoaa jostain kahdesta kepistä noin. Muttakun pikkupoika oli niin superpätevä!!! <3

Tiistaina sitten juhlittiin vappua Purina-centerillä. Nagan treeneissä. Pikkupoika oli sielläkin pätevä! Täynnä intoa ja energiaa. Oli mahtavaa katsoa, kun Topi oli niin onnellinen ja innoissaan Nagasta. Hehkutti sitä, kun se oli niin hyvä. Topi yksi kerta sanoikin, että hänelle riittää kyllä yksi hullu-Pogo, nyt on vähän tasaisemman kaverin vuoro :) Nagalla on välillä ollut sellaista haaveilu-aikaa aksakentällä, joten oli erittäin positiivista, että se oli nyt noin innoissaan.

Tiedä sitten mistä Naga sitä energiaa oikeen saa, kun se on nyt ollut omavaltaisella paastolla viikon. Se on aina ollut tosi huono syömään, mutta nyt se nirsoilee oikeen kunnolla. En tiedä mikä mahtaa olla syynä, ettei ruoka maistu. Tai missä vaiheessa pitäisi alkaa huolestumaan? Olaan yritetty laittaa joukkoonkin kaikkia herkkuja (mm. raejuustoa), muttei kelpaa. Pari nappulaa voi syödä ja sitten se jää siihen. Eilen sitten keitin broilerinkoipia ja pistin sitä keitinvettä nappuloiden juokkoon niin, että ruoka pehmeni. Vielä kanapaloja joukkoon. Tyyppi sekosi ihan täysin. Itki siinä vieressä Pogon ja Gillen rinnalla, kun piti odottaa että liemi hiukan jäähtyy. Ja jo alkoi sapuska maistumaan. Huvittavinta on se, että aina kun Gille saa syötyä oman ruokansa (jossa ei kauan aikaa kulu) se menee norkoilemaan siihen Nagan kipon viereen ja yrittää varastaa tippuneita tähteitä. Ja yleensä Naga antaa Gillen tehdä niin, oikeastaan se odottaa aina niin kauan, että Gille on syönyt ja vasta sitten kun se tulee siihen viereen, voi Naga alkaa ruokailemaan. Mutta nyt, Naga ärähti Gillelle!!!! Ensin se murahti hiukan, "mee muualle siitä". Mutta kun Gille ei uskonut, niin se kävi hiukan kiinni Gilleen ja sanoi kunnolla, että "perkele nyt muualle siitä". Mä olin niin ällikällä lyötynä siinä vieressä ja nauratti niin kovasti, kun pikkupoika tollalailla käyttäytyy. Ei se Gilleen tehonnut, mutta yritys hyvä kymmenen! Taisi olla siis hemmetin hyvää ruokaa!! :)

Pogon kanssa ollaan kehitetty uusi harrastus. Lihapullamejä :) Se on sellainen helppo tie onneen. Kun ollaan lenkillä metsässä, niin pysähdytään johonkin sopivaan kohtaan ja heitellään lihapullia sinnetänne koirien huomaamatta. Sitten sanotaan vaan "etsi", ja alkaa mahdoton nuuskutus. "Harrastus" on sen takia suunnattu Pogolle, vaikka kaikki koirat siinä onkin mukana, koska Pogo on siinä paras ja toiset pojat ihan surkeita :) Ja kivaa on. Ehkä sitten ihan oikeasti sitä ihan oikeaakin mejää vielä jokupäivä :)