Syksy saapui

Eiliset harkat oli melko sateiset. Viikonloppuna kaaso oli käynyt meillä salaa ja pöllinyt samalla mun sadetakin, meinasi siis iskeä epätoivo kun piti lähteä kentälle ja vettä tuli kaatamalla. Onneksi se loppui kuitenkin. Oli silti semisti vaikee juosta kumisaappailla ja kurahousuilla... Olis voinut ehkä muistaa ottaa toisetkin kengät edes. Noooh.. eipä oo eka kerta kun aksaa kumpparit jalassa.

Taru oli bongannut jostain Teemu Linnan radan, alkuun se näytti melko kinkkiseltä palalta, mutta loppujenlopuksi oli hauska rata! Pogon kanssa oli taas oltava vähän varuillaan, kun alkaa olemaan jo liian hämärää. Mutta hyvin se näytti menevän, alkaa tuntua siltä, että se on sopeutunut jo niin hyvin huonoon näköön, että menee vaan fiilispohjalta. Arvaten :) Sillon lopussakin kun lähdettiin pois ja sammutettiin valot, niin Pogo ei reagoinut siihen mitenkään. Viime syksynä se oli ihan paniikissa, kun ei nähnyt mitään, nyt se ei varmaan edes huomannut että valot sammui. Uskomattoman hyvin poika pystyy silti painelemaan, pitää vaan itse muistaa pitää järki päässä eikä kokeilla liian vaarallisia juttuja. Puomikin alkaa olemana jo vähän riskirajoilla, sen mustan kontaktipinnan hahmottaminenkin on jo vähän hankalaa... :/
Pogo on vaan niin hassu siellä kentällä. Se oli ihan sairaan täpinöissään, kun tajusi, että se on aksakentällä - ja iskä on mukana!! Sen on pakko tarkoittaa sitä, että hän pääsee aksaamaan!! :D Pöhköpää.

Gille oli ihan super!! Olen tässä nyt spekuloinut koko illan, yön ja aamun sitä, että mistä sillä oikeen tollasta aikaa tuli. Siis se vaan oli niin hyvä. Keksin monta teoriaa.
a) oli viileempi ilma
b) me ei kävelty kentälle
c) tehtiin lähtöharjoituksia nurmikolla ennen, siinä sai purkaa kaikki patoutuneet tunteet
d) Gillellä oli uusi pinkki possu (josta Ansa oli tosi kade)
e) minusta tuli Mäkinen, joten oon saletisti parempi ohjaaja
f) ei jouduttu odottamaan yömyöhään
g) turkki oli lyhyt

Heh... mikä sitten lie oikea syy, mutta Gille oli hyvä! Sairaan nopee (vaikka mä ehkä juoksinkin kaksi kertaa hitaampaa kumisaappailla kun normaalisti). Se irtosi ihan törkeen hyvin esteille, putkeekin vaikka kuinka kaukaa! Kepit se osasi hakea tosi makeesti, vaikka mä ohjasin ihan varmana jonnekin kolmosväliin, niin Gillen kääntyy ja korjaa sen itse oikein. Jouduin taas kerran tekemään vammasinta ohjausta ikinä, eli Jaakotusta (oli kyllä ennemmin Sannatus, koska en tod osaa jaakotusta)- ja senkin Gille meni kuulemma siivekettä nuollen, ei sitäkään kaarrosta mitä normisti tulee (eli aika vähän). Kontaktit meni hyvin... ja lähtökin melkein :D
Oi oi, mulla on mahtava koira <3

Gille-apina koki kyllä myös hieman huonomman tuurin kentällä. Se sai päähänsä kesän (?) ensimmäisen punkin!! Syyskuun puolivälissä eka punkki!!! Unbelievable!! Oltiin just menossa radalle kun Topi huomas sen, Kaija sitten nappas sen sormilla pois vaan äkkiä. Sinne jäi se piikki, tai mikä veemäinen osa nyt onkaan. Sitä kaivettiin sitten pinsettien kanssa kotona vaikka kuinka kauan (HUOM. Gille oli IHAN paikallan ja kiltisti tämän session ajan, kyllä sitä joku vaivaa - mitä sä Liisa sille oikeen teit!? :D) Mutta ei se sieltä lähtenyt. Haittaakohan se?