Että näin

Joo, tänään oli vuorossa se ensimmäinen itse laitettava rokote. Eipä mennyt niinku Strömssössä. Tai missään koirakuiskaajassakaan.

Ensin me yritettiin Topin kanssa lähes tunti saada sitä laitettua, mut allekirjoittanut kun ei oo koskaan piikkejä käsitellyt, niin ei se sitten niin hyvin menny. Käsi tärisee ihan vimmatusti, eikä mitään tietoa miten syvälle se törkätään. Gille rimpuilee vastaan niinku vesikauhuinen apina. Topi pitää siitä kiinni kaikin voimin, mutta aina se pääsee karkuun. Ja kaikilla hermot kireenä. Pogo on vessassa piilossa turvallisuussyistä ja siellä sekin ilmoittaa olostaan siinä puolen tunnin kohdalla, et hei kaverit, oottekohan te unohtanut nyt jotain!?

Aikamme yritettyä oli pakko soittaa hätänumeroon --> Mummalle. Sieltä tuli Taru ja Sauli apuun. Siinä sitten mä ja Sauli pidetään kiinni Gillestä, Topi syöttää nameja ja Taru piikittää. Ensin piikki vääntyi kokonaan, sitten saatiin puolet aineesta sisään ja kolmannella kerralla loput.

Ai että mä odotan innolla tota ensi tiistaita, rokote numero 3. Sillon vielä nämä apujoukot on sentään maisemissa, sitä seuraavana tiistaina ollaankin kusessa kun apujoukot on tuhansien kilometrien päässä. Öö. Näin meillä, draamakuninkaan huushollissa. Kuis teillä?