Mentaalivalmennus osa 2

Mentaalivalmennuksessa päästiin (jouduttiin) tekemään tänään kaikennäköisiä harjoitteita. Pahinta oli, kun piti kehua itseään, ihan kamalaa. Sitten siellä oli pikakurssi urheilijan ravinnosta, mitattiin myös rasvaprosentti. Omalla kohdalla se pelotti, koska noita lihaksia ei nyt niin kauhjan paljon ole, muttei tulos nyt niin kauhee ollutkaan. Enemmän proteiinia naamaan kuulemma vaan. Nyt pitäisi alkaa mentaaliharjoittelemaan, mutta jotenkin tuntuu, että miten sellaisenkin nyt muka osaa tehdä... no, katsotaan. Pääasia kai on, että pääkoppa pysyy koossa eikä tule kisasuorituksen jälkeen se kuuluisa vitutus.

Koulutuksen jälkeen siirryttiin toiseen koulutukseen. Aksaamaan. Taas oli 32 esteen rataa, muttei mulla tullut epävarmaa kohtaa muutakun yhdessä kohtaa, edistystä. Loppuakohden alkoi taas sekä Gille, että mun pää pehmenemään, eikä jaksanut keskittyä, mutta muuten mentiin mun mielestä hienosti.

Palautetta saatiin oikeastaan samaa kun viime kerralla. Gille saa huutaa kun se suorittaa rataa, mutta komentaa se ei saa. Kun istutaan paikallaan, niin sillon ollaan hiljaa. Julia kehui Gilleä, kun se kääntyy niin hyvin, on kuuliainen ja on vaan ihan mahtava koira! Minun taitava agilitykoira. Muutamia uusia ohjauskuvioita tuli, joku viskijuttu (putkelta 15, hypylle 16) oli yksi aika erikoinen (tai mikä ihme sen nimi sitten olikaan). Sitten jaakotus taisi mennä ehkä ensimmäisen kerran vähän enemmän kaaliin, se on aina ollut mulle aika hepreaa. Ja mikä ihmeellisintä, Gille sivuirtosi ihan sikahyvin (esteet 5-6-7) sivulla olevalle hypylle, vaikka en lähtenyt viemään sitä yhtään lähelle siivekettä.

Tässä Julia Kärnän rata:

Ja vielä on tavoitteena, että pystyy ihan itsenäisesti valitsemaan ne parhaimmat ja nopeimmat ohjauskuviot kaikista vaikeista kohdista. Ykkösluokan radoilla niitä nyt ei niin hirveesti ole, mutta harkoissa on sitten onneksi vähän vaikeempia ratoja...