Pogon, Gillen ja Nagan puuhailuja

Hiljaiseloa

2012-01-28T16:35:00.001+02:00

Tästä alkaa tulla kakkublogi, kun ei jaksa koirajuttuja enää kirjoitella. Tänään taas menetin hermoni täydellisesti, kun tein jälleen kerran tilauskakkua. Spidermankakku siitä piti tulla, mutta joku kasa siitä sitten kehkeytyi. Tämä kuuluu taas siihen sarjassamme "pilalle meni" - kakkuihin. Päässä oli hyvä visio, mutta melkeinpä kaikki vaiheet meni niin pilalle kun vaan olla ja voi, niin siitä ei omasta mielestä tullut lähellekään hyvä. Onneksi Martta sentään innostui täysillä, kun haki kakun - eli ehkä se on taas tämä itsekritiikki :) Täytteenä oli sitruuna ja lakritsi, joten pakko olla ainakin hyvänmakuinen!

Harkoista ei ole tullut kirjoiteltua, vaikka siellä ollaan kyllä käyty joka maanantai. Kivaa on ollut joka kerta, mutta ei vaan jaksa aina vääntää samaa tekstiä. Kesää odotellessa!! On talvessa silti hyvätkin puolensa, tuolla lumisessa metsässä lenkkeileminen on ihan parhautta!

Muutenkin aivot jäässä, kun meillä sisällä on ihanat 13 astetta lämmintä. Pari kuukautta ollut jo alle 18 astetta kokoajan - ja nyt kun taloyhtiö sai vihdoin ja viimein aikaiseksi alkaa korjauttamaan asiaa, lämpötila tippui vielä lisää. Ukkeli vaan sanoi, että tiistaina sitten ehkä lämmöt tulee takaisin... Eli nyt ollaan kokonaan ilman lämmitystä sellaiset viisi päivää, jos edes riittää. Mukavaa on!

Kakku kaksosille

2012-01-20T18:23:00.002+02:00

Puuha Pete - tietenkin!!

Agilitykaveri Ellu pyysi, että tekisin heidän kaksoispojille synttärikakun... Vaikka just viime kerralla vannoin, etten tee enää ikinä yhtäkään kakkua - niin taas huomasin ottavani haasteen vastaan. Päädyin aiheeseen Puuha Pete. Inspiraation sain internetin ihmeellisestä maailmasta, joten hiukan on kopioitu ideaa. Olen aina tähän mennessä tapellut sokerimassan kanssa kakun päällystyshommissa, mutta nyt halusin kokeilla hahmojen tekemistä. Aikaa siinä meni, koko kakkuun taisi mennä noin 12-13 tuntia. Ei ollutkaan mikään pieni homma, mutta hauskaa oli, ainakin jotkut osat :) Myöskään hinnoittelu ei ole paras puoleni, loppujenlopuksi taisi mennä tappion puolelle :D Hups.

Toivottavasti kakku miellytti Ellua ja perhettä, ja toivottavasti se maistui hyvälle. Tilauskakkujen kanssa on aina vähän jännää sen maun kanssa, kun ei koskaan tiedä miten kaikki maut sopii yhteen. Tosin, mun periaate kakuissa on aina "ei se maku, vaan se ulkonäkö". Niin taisi käydä tässäkin, vähän taas innostuin liikaa. Pääasia, jos kaksoset tykkää! :)

Niin ja kun kakussa oli niin suuri homma, niin en osannut päättää minkä kuvan laitan. Laitoin siis samantien 10 kuvaa. :)

Lastina suklaarusinoita... eiku siis kiviä. :)

Tämä traktori oli ensimmäinen tekele, ja ainut mikä onnistui.

Petestä tuli vahingossa hullun maalaisjuntin näköinen...

Pikkupoika pesulla

2012-01-12T20:58:00.000+02:00

Vaikka tämä onkin niin kulunut juttu, niin pakko siltin vaan kirjoittaa tänne. Meinaan koiran peseminen :D

Ainakin siis näissä vesipäissä se ulkomuoto kun muuttuu aika tavalla, kun koira on kuiva taikka märkä.

Päätin, että tänään on Nagan pesun aika. Vaikka siis noilla kurakeleillä jouduin pesemään sitä ihan päivittäin, niin nyt pesin sen ihan perinpohjin kunnolla. Pogo kun on päättänyt jostain syystä olla super-Eno ja hoitaa siskonpoikaa vähän liikaakin. Tällä pariskunnalla on aikamoisia pusuttelusessioita joka päivä. Yleensä aamulla kun pitäisi lähteä ulos pakkaseen lenkille, niin huomaan että mun aamupalan syömisen aikana Pogo on saanut Nagasta ihan litimärän. Siinä on sitten kiva ottaa Napero mukaan lenkille, kun se jäätyy jo kotipihassa. Ja Naga nauttii tästä huomiosta ihan yli kaiken. Jos mä kiellän Pogoa nuolemasta Nagaa, ja se tietenkin tottelee. Niin sitten Nappula menee Pogon eteen - ja alkaa pussaamaan sitä. Ja tekee sitä tasantarkkaan just niin kauan, että Pogo aloittaa taas hoitamisen. On siinä meillä kaksikko.

Alkutilanne. Pörröinen karhunpoikanen.

Välitilanne. Ärsyttää, joko pääsee pois? Ravistellaan sitten niin, että säkin kastut.

Lopputulos. RÄÄPÄLE!!! :D
Ei ihan samaksi koiraksi tunnistaisi.

Voi apua sitä päivää kun näiden turkki ajetaan ekan kerran!!!

Kontaktireeniä

2012-01-10T13:52:00.000+02:00

Eilen oli niin paljon pakkasta (siinä -13 hujakoilla), että ei reenattu normaaliin tapaan. Radalla oli vaan kolme putkea ja kolme kontaktiestettä. Niitä sitten mentiin edestakaisin, radalla taisi silti niitä numeroita olla 23 kappaletta. Eli hiukan sai juosta!! Hauskaaaa!! Pitkästä aikaa hengästyin oikeen toden teolla harkoissa. Tälläisiä harjoituksia kun kykenisi tekemään yksinään, niin saattaisi tulla hyvää jälkeä! Gille osasi mun mielestä kuitenkin tosi hyvin kontaktit, mitä nyt muutama urpoilu taisi joukkoon mahtua.

Gillen asenne agilityä kohtaan kummastuttaa. Se on nykyään joka kerta kun ollaan lähdössä harkkoihin, ihan masentunut. Ei siis seiso tuntia aikaisemmin eteisessä valmiustilassa niinkun aina ennen. Nyt kun ollaan maneesilla käyty, niin Gille makaa vaan paikallaan, eikä suostu nousemaan ylös. Siis kun ensin se on huomannut, että laitan agilitykamoja valmiiksi... Sitten kun sen saa siitä väkisin hinattua autoon, niin sielläkin se on outo. Gillen normaali autokäyttäytyminen on hyvin, HYVIN äänekästä. Huutaa siis melkein kokoajan jotain. Mutta aina kun mennään harkkoihin, se on hipihiljaa. Eilenkin se istui takapenkillä, leuka pelkääjänpaikan selkänojalla ja tyhjä, masentunut katse kaukaisuuteen. Sitten kun päästään pelipaikalle, niin se on lämmittelylenkillä ihan sekopää ja virtaa täynnä - ja radalla vetää sata lasissa. Mikä ihme tämän käyttäytymisen syynä siis oikeen on? Inhooko se maneesia niin paljon? Jos sieltä tulee niitä hevospölyjä ja huono olo? Vai mitä hittoa?

Lopuksi pakko valittaa vielä hiukan. Ärsyttää vaan suunnattomasti noissa harkoissa yksi asia. Ryhmä on jaettu järkevästi kahtia pienet koirat / isot koirat-jaolla. Tähän asti siis hyvä idea. Mutta joka kerta kun meidän maksien olisi lupa lähteä ajoissa, niin minejä on paikalla yksi. Maksit joutuu siis joka kerta olemaan siellä sen koko ajan, koska pitää jäädä purkamaan rata. Muistelin tuossa, että olen tainut yhden kerran saada lähteä ajoissa tuolta. Mutta sitten kun mineillä on ekavuoro, niin kas kummaa kun kaikki onkin paikalla... Epäreilua mun mielestä. :(

Satoi lunta!!!

2012-01-08T19:02:00.002+02:00

Nyt on taas Nagan kanssa tehty vaikka mitä. Sairasloma tuli päätökseensä ja pikkujätkän varvas on kunnossa. Tosin, melkoisen hankala sitä oli pitää paikallaan viikkoa. Kun ei lenkille, tai minnekään muuallekaan päässyt, niin ukkeli keksi itselleen kyllä viihdykettä kotona ihan mielinmäärin. Välillä oli matot pisin seiniä, kun meno yltyi ihan holtittomaksi. Ensimmäinen lenkki oli mahdoton. Naga juoksi koko ajan edestakaisin, onnesta sekaisin - ja väsymyksestä ei tietoakaan missään vaiheessa.

Sitten satoi lunta!! LUNTA!!! Olin niiiiiiiiin fiiliksissä, etten meinannut pysyä nahoissani. Eikä meinannut koiratkaan. Niin hienoa, niin mahtavaa!! Lenkillä olisi voinut olla ikuisuuden!

Muttei ehditty, kun oli tarkoituksena mennä pentuaksaamaan Mynämäelle meidän chilipentueen kanssa. Zipin Mammat (ihmisversio ja koiraversio) ja Soolo oli ahvenamaalla kisaamassa, joten tämä pikku-ukko liittyi meidän seuraan. Naga aksasi Topin kanssa ja Zip minun kanssa. Päteviä lapsia oli taas. Zip ei edes huomannut, että Taru puuttui, vaan mennä viiletti normaaliin tapaansa ja oli todella kuuliainen.

Yhteiskuvaakin yritettiin ottaa, mutta vähän vielä on hakusessa toi ryhmärämän paikallaanoleminen :) Hallilla treenattiin kotiläksyjä ja saatiinkin aikaa vierähtämään hiukan yli pari tuntia. Oli kivaa. Kotimatkalla auton takana oli erittäin hiljaisia poikia. Mentiin palauttamaan Zip ja hakemaan päivähoidosta meidän isot pojat. Siellä Pogo ja Gille oli saanut päivän peuhata Vaarin ja Nannen kanssa. Pogo oli niin paljon kaivanut lumen alta kiviä, että ihan tassut oli sattunut. Ja vissiin hiukan kuraakin sisälle vienyt :/ Hups.
Siinä kun tehtiin lähtöä, niin Zip oli ihan maailman hellyyttävin. Se kiipesi mun syliin ja pussasi uudelleen ja uudelleen. Oli selvästi sitä mieltä, että mun kanssa oli tosi kivaa, eikä halua, että lähden pois :) Aivan ihastuttava pikkuinen <3

Rankan ja kiireisen päivän jälkeen vielä lenkille Zikin kanssa. Zikillä on juoksut, niin sitä ei sen takia huolittu mukaan Ahvenanmaan reissulle. Minulle lankesi lenkkeilyttämisvuoro, kun raukka Sipiläinen olisi muuten joutunut olemaan yksin hurjan kauan jonkun juhlien takia. Tottakai sillon autetaan kaveria pulassa! Voi sitä iloa ja riemua, kun tyttö huomasi, että minä tulin sieltä ovesta ja otin hihnan käteen! Hassu Ziki.

Tänään sitten taas intoa täynnä metsälenkille lumiseen maastoon. Sen jälkeen lähdettiin vielä hiukan muistuttamaan Nagalle agilityn saloja maneesille. Ei oltais kumpikaan jaksettu lähteä, mutta jos pikkumiehestä pitää se maailmanmestari tehdä, niin se on nyt uhrauduttava. :) Koiristakin ainoastaan Pogo oli valmis lähtemään mukaan. Naga ja Gille olis halunnut valita sohvalla makaamisen uloslähtemisen sijasta. Gille piti lihapullien avulla oikeesti huijata sieltä ylös! Ennenkuulumatonta. Väsynyt Naga jaksoi huippuhienosti hiukan treenata, vaikkei paljon mitään tehtykään. Paikallaanolo tälläkin kertaa yllätti, miten hienosti se osasi olla paikallaan, vaikka Ross teki rataa vieressä. Samasta asiasta olin eilen ylpeä Zipin kohdalla. On ne vaan niin mahdottoman ihania pikkupoikia. :)

Ja lopuksi vielä hiukan kuvailemaan metsään noita meidän peikkoja.

Loppukevennyksenä Pogo-faneille tämä :)

2012 tuli

2012-01-03T15:55:00.000+02:00

Vuoden ensimmäiset harkat. Ja oli niiiin kivaa! Mulla oli pienoisia ongelmia auton kanssa, joten saavuin pelipaikalle myöhässä. Unohdin kokonaan, että missaan tietenkin rataantutustumisenkin siinä samassa. Hyvin siinä toisen koiran mennessä radalla pystyin tutustumaan rataan samanaikaisesti ja muistinkin sen!

Gille meni testinä makseilla taas ja kyllä se meno tuntui heti paljon enemmän omalta. Tiesin, että radalla on yksi kohta mistä ei selvitä kunnialla, ja niin siinä kävikin. Sähläsin taas minkä kerkiän. Toinen, enemmän mun vaihtoehto menikin sitten hiukan paremmin.

Oli kyllä taas superkivaa... Oma olo oli kotoa lähtiessä tosi heikko, mutta aksaaminen piristi ihan törkeesti taas. On siinä kiva harrastus, kunhan en ota sitä liian vakavasti. Ehkä se on mun ja Gillen motto tälle vuodelle, "älä ota sitä vakavasti".

Vuodenvaihde

2011-12-31T19:04:00.000+02:00

Meidän perheessä vaihtuu vuosi rauhallisissa merkeissä. Gillelle tämä on päivä siinä missä muutkin. Pogo tärisee paniikissa sohvalla Topin vieressä (kun ei sitten tänäkään vuonna tajuttu hankkia sitä dappia) ja Nagalle tämä on ihan uusi kokemus. Raketit ei toistaiseksi ole haitannut, hiukan kyllä pitää välillä vilkuilla ulos. Tämä porukka tahtoo muuttaa maalle, missä raketeista ei ole tietoakaan.

Kuten kuvista näkyy, niin muu porukka menee vesilinjalla - Pogolle tosin maistuisi nyt tuplaviski.

MUKAVAA UUTTA VUOTTA 2012!!

Vuosi 2011

2011-12-31T11:08:00.003+02:00

Olisi taas jo perinteeksi muodostuneen vuosikatsauksen aika. Katsellaan hiukan taaksepäin ja muistellaan mistä kaikesta tämä vuosi onkaan koostunut. En voi uskoa, että huomenna ollaan jo vuodessa 2012. Miten aika voikaan mennä näin nopeesti?
Ja niin, jotenkin haikeana sitä selailin noita vanhoja kirjoituksia, kun maisemat näytti tältä!! Missä se lumi nyt on!!?

Aloitetaan vaikka POGOsta.

Tämäkin kulunut vuosi on mennyt meidän rastapojalla vallan mainiosti. Alkuvuodesta kesään asti pystyi vielä aksaamaan ja nauttimaan elämästä. Muutamassa kisassakin ehti käymään. Sen jälkeen ollaan nautittu elämästä muuten vaan. Nauttiminen kun on ihan siitä elämänasenteesta kiinni, se onnistuu vaikka sillä makaroonisihvilällä. Jos et muista tätä tarinaa, niin videohan oli tämä.

Pogosta ei oikeen osaa kirjoittaa mitään ihmeellistä, koska vuosi on tosiaan mennyt onneksi hyvin rauhallisesti. Ainoastaan tulee mieleen kaksi takapakkia, kesällä puomionnettomuus epiksissä ja nyt toi jouluaaton mystinen kohtaus. Näkö on heikentynyt huomattavasti, mutta se ei menoa haittaa yhtään. Onneksi Pogolla on niin kova pää. :)
Topi kyllä sanoi, että hän toivoo, että kesällä olisi taas näkö hiukan parempi kun valoa on enemmän ja Pogo pääsisi taas hiukan agilitykentällekin tekemään perusjuttuja. Aika näyttää onnistuuko se. Ollaan nyt vain onnellisia siitä, että Pogolla on vain tuo sokeus riesanaan, saadaan ainakin pitää tämä pakkaus tuossa viihdyttämässä meitä joka päivä.

Eli tulevalle vuodelle ei Pogon kanssa suunnitella yhtään mitään mullistavaa. Voipi olla, että joku uusi harrastus olisi paikallaan tälle herralle, ehdottaa saa, mitä sokean koiran kanssa voisi tehdä. Para-agilityä? :)

Seuraavana vuorossa the GILLE

Kilun vuosi onkin ollut hieman vauhdikkaampi. Vastoinkäymisiä ja valloituksia. Alkuvuodesta saimme vihdoin selville, että atopiahan koiraa vaivaa. Siitä aloitettiin taistelu sitä vastaan. Lääke ei kuitenkaan tehonnut toivotulla tavalla. Koiraa huollettiin kaikin eri keinoin, mitä vaan ikinä keksittiin. Seuraavaksi oli vuorossa iholle tehtävä allergiatesti Tampereella. Sieltä selvisi roppakaupalla uusia allergioita joiden jälkeen aloitettiin siedätyshoidot. Ne on ollut tosi hyvä juttu. Pojan kutina on tällä hetkellä melkoisen hyvin hallinnassa ja jos miettii vuodentakaista tilannetta ja vertaa tähän päivään, parannus on huikea. Mutta kun nämä ei tietenkään riitä, on vuoden aikana muitakin vaivoja ollut, vesihäntää, superinhottavaa mahatautia ja nilkuttamista. Jotenkin minulla on vahvasti sellainen olo, että ensi vuonna saadaan taistella taas jotain uutta vaivaa vastaan, on toi meidän beige niin hyvillä geeneillä siunattu. Pääasia tällä hetkellä kuitenkin on se, että yksi inhottava vaiva ollaan saatu kuriin ja Kilulla on taas hyvä olla.

Vanhoja blogitekstejä selatessani huomasin, että treenattu ainakin on. Välillä mennyt vähän huonommin, mutta onnekseni sain lukea enemmän niitä "kivaa oli" -juttuja. Kisaamaan ei ehditty kyllä paljonkaan, oli niin valtavasti muuta ohjelmaa. Mutta ehkä tämä kisamäärä oli meille ihan just sopiva. On toi Gille vaan niin mun koira, kyllä sen kanssa on ihan mahtava tehdä töitä, vaikka kumpikaan meistä ei ole täydellinen. Siksi ehkä sovitaankin toisillemme niin hyvin.

Tulevan vuoden suunnitelmat selviää vasta myöhemmin. Gillenkin kanssa mennään päivä kerrallaa ja katsellaan mitä huominen tuo tullessaan. Tyyppi lähettelee niin epämääräisiä signaaleja, ettei siitä ota selvää. Haaveena olisi, että keväällä alottaisin pojan kanssa tokon. Voisi ainakin kokeilla, että jos se olisi meidän juttu. Kai ne nyt melkein neljävuotiaalle koiralle olisi ihan hyvä opettaa edes ne perusjutut :)

Ja lopuksi tämä meidän ihanainen uusi tulokkaamme, NAGA

Onnenpäivä, 24. elokuuta. Neljä pientä perrovauvaa syntyi maailmaan. Ja ne oli niiiiin ihania. On kyllä edelleenkin :) Vanhoja kuvia katsoessani tulee ihan haikea mieli, Naga oli niin pikkuinen! Tämä napero on kyllä vaan niin ihana, vaikka vahinkolapsi onkin, niin sitäkin rakkaampi. Topin mielestä olen jo sekoamisen partaalla, kun voin vaan katsella nukkuvaa Nagaa ja naureskella yksin, kun se sätkii niin hauskasti :D Ja joka päivä kuulee "se on niin ihana" lauseen ainakin 50 kertaa. Virtaa tällä adhd pellellä edelleen on vaikka muille jakaa. Ja pitihän tämänkin ipanan sitten jatkaa tällä meidän perheessä jo tutulla linjalla, jätkä on 4 kuukautta vanha ja sairaslomalla!! Siellä se kohelsi äyhöllä maanantaina velipoikansa Zipin kanssa niin, että nilkuttamisen takia jouduttiin menemään lääkäriin. Varpaasta rustoluu revennyt, tai murtunut, tai jotain. Jokatapauksessa pointti nyt on se, että pidä toi kaveri nyt rauhallisena viikko! Onneksi tämä vaiva kuulemma paranee nopeasti. Ja saa sitten luvan olla ainut vaiva, mitä tälle koiralle tulee!! Piste.

Tämän ukkelin tulevaisuus on selvillä. Agilityn harjoittelua jatketaan tämän veijarin kanssa aktiivisesti ja kaverista tehdään supertaitava. Ollaan siinä Janitan ja Jaakon tehosuperpenturyhmässä ja tehosuperlinjalla jatketaan kotioloissakin.

Kuitenkin tämän vuoden ehdoton kohokohta on ollut meidän häät. No okei, toi Naga kilpailee aika hyvin tästä ykköspaikasta, mutta sitä iloa kuitenkin kestää vuosikausia. Se hääpäivä on vain kerran elämässä. <3 Vielä kun keksitään joku lomakohde, mihin voi ottaa kolme perropoikaa mukaan, niin voitaisiin päästä sinne häämatkallekin :)

Eli ei muutakin uusia haasteita ja elämänkokemuksia päin, oikein hyvää vuodenvaihdetta lukijat! -
Toivottavasti ette ole ostanut yhtään ainuttakaan rakettia! t. Pogo

Pentuagilitya, vol 1

2011-12-29T13:04:00.004+02:00

Eilen meidän chilipentueella oli suuri päivä, kun nelikko suuntasi Purina Centerille ensimmäisiin agilitytreeneihin. Vaatimattomasti aloittavat nämä ipanat Jaakon ja Janitan koulutuksella :)

Siellä sai päänsä pyörälle kun tehtiin kahden tunnin aikana niin huima määrä asioita - ja samat jutut tuli tietenkin kotiläksyksi. Toivottavasti muistetaan treenata kaikkia.

Tasapainolauta oli aika jännä juttu, mutta kyllä mä ainakin kontaktin osaan ottaa!

Lelut kehiin niin jo löytyy tästäkin kaverista vauhtia. Namit voi heittää jorpakkoon.

Keskity...

Jarrrrruutuuus :)

Ja hyökkäykseen.

Aatto

2011-12-25T11:34:00.003+02:00

Huh huh, olipa siinä kerrassaan erilainen jouluaatto. Meinasi mennä pakka vallan sekaisin.

Aamu lähti käyntiin ihanan rauhallisesti, vähän riisipuuroa ja joulupukin kuumalinjaa. Sitten lähdettiin metsälenkille koirien kanssa ja seuraavaksi määränpäänä oli lähteä hautausmaalle käymään ja siitä äyhölle. Mutta suunnitelmat menikin uusiksi, kun Pogolle tuli joku mystinen kipukohtaus. Se oli ihan selvästi koko aamun jännittänyt joulua. Pogo ja Soolo tietää tasan tarkkaan, mitä joulu tarkoittaa. Poika oli kulkenut meidän perässä ja hakenut huomiota koko aamupäivän, mutta nyt se seurasi mua yläkertaan ja huomasin, että koko koirahan tärisee. Tärisee, läähättää ja koko kroppa ihan kivikova. Kaikki lihakset ihan jännittyneinä, maha ihan pinkee. Siitähän sitten lähti vilkas mielikuvitus taas valloilleen...
Ja kun poika ei rauhottunut, niin soitin päivystävälle eläinlääkärille Poriin. Ei sieltä paljon apua herunut, piti yrittää oksennuttaa (ei onnistunut) ja sitten odotella puoli tuntia. Siinä välissä Pogo jo hiukan rauhoittui, mutta kohtaus laukesi uudelleen kun Pogo yritti hypätä sängylle. Joku kramppi kai iski mahaan, paniikinomaisesti koira kiljui ja meni takaisin maahan makaamaan. Saatiin aika lääkäriin kello kuusi illalla! Siinä sitten istuin pojan kanssa lattialla hetken ja tilanne rauhottui taas. Topi alkoi pakkaamaan tavaroita autoon ja Pogo koki yhtäkkiä ihmeparannuksen. Kohtaus oli ohi yhtä nopeasti mitä se oli tullutkin. En käsitä. Sitten jo venyteltiin täysillä, eikä autoon hyppääminenkään tuottanut tuskaa. Mentiin äyhölle ja lähes pari tuntia mietittiin, että mitä nyt tehdään? Päädyttiin siihen, että turha kai terveen koiran kanssa on mennä päivystykseen!? Ja siitä sitten ilta meni ihan hyvin ja Pogo oli ihan normaali. Tänään aamulla ei tietoakaan enää eilisen tuskista. Ainut mitä keksin, että syynä voi olla, on joulustressi. Voiko koira jännittää ja stressata oikeesti noin paljon? Ja kun Pogo reagoi aina kaikkeen mahallaan. Jouduttiin olemaan kaikkien koirien (plus minä) kanssa eri huoneessa, kun joulupukki kävi. Siinä olis voinut käydä niin, että joko Pogo olis saanut sydärin, tai pukki olis ollut entinen kun kuusi vesikoiraa olis hyökännyt :)

Kotona sitten Pogo pääsi tekemään sitä joulun lempipuuhaa: repimään papereita. Vähät se välittää lahjoista, paperi on se tärkein :)

Että sellainen oli Nagan ensimmäinen joulu. Toivon mukaan ensi vuonna olisi vähän vähemmän jännitystä. Naga tuskin edes huomasi tätä draamaa, pääasia oli taas velipoika Zip ja yhteiset leikit. Plus tietty lahjat, joista paljastui herkkuja! <3

Ihanaa joulua!

2011-12-23T11:18:00.003+02:00

Ollaan oltu ihan kilttejä...

2011-12-22T11:16:00.003+02:00

... ainakin melkein.

Naga on ollut ainakin näin kiltti:

Minkäs sille voi, jos hampaat vaan tippuu. Harmi, ettei yhtään ole löytynyt. Ei ole voinut laittaa tyynyn alle ja jäädä odottamaan ylläriä hammaskeijulta. Ehkä joulupukki tuo sitten kaikki lahjat näiden menetettyjen hampaidekin puolesta.

Gille on ollut ylläripylläri meidän pojista kaikista tuhmin. Mutta se annettakoon Gillelle anteeksi, kun sillä on hyvät syyt. Eikä siis poikkea normaalista mitenkään. Oikeesti Gille ei edes usko joulupukkiin, niin sitten ei tarvi olla kilttikään.
Maanantain harkoista sen verran, että siellä valssattiin. Joku miljoona kertaa peräkkäin. Ja kun sanon miljoona, niin en liiottele yhtään. Kyllä siinä sai päänsä sekaisin, kun pyörittiin joka suuntaan... valssi on vaikee, supervaikee. Siksi mä en kai tykkää tanssiakaan :)
(mallipojasta ei ole tällä kertaa kuvaa lainkaan)

Pogo on ollut tosi kiltti. Sitä jännittää hirmuisen paljon joulupukin tuleminen. Voi olla, että Pogo joudutaan pistämään ihan eri huoneeseenkin siksi aikaa, on se sen verran jännä juttu. Varsinkin nyt, kun ei edes näe enää kunnolla. Tuolla se on nytkin haukkunut eteisessä jo tunnin, kun odotetaan Nannea kylään... mutta eihän sitä koskaan tiedä kuka sieltä tulee!? Pogolla menee läpi se, että paketoi jonkun vanhan lelun ja poika on taas kerran maailman onnellisin.

Meidän iki-ihana ja maailman paras tonttu. Kirjaimellisesti.

Nagilityä ja ipanoita

2011-12-18T15:46:00.006+02:00

Nagilityä, eli Nagan kanssa agilityä :)

Käväistiin tänään maneesilla kokeilemassa, miten pikkupojat aksaa. En ole Nagan kanssa tehnyt oikeastaan paljon mitään vielä, hiukan kentällä joskus putkea ja siivekkeitä ja kotona harjoiteltu kontakteja. Laittoman vähän siis. Ei siis voi oikeen paljon vielä odottaakaan pikkuiselta. Mutta mun mielestä hienosti ne meni molemmat, Naga ja Zip. Hiukan hakusessa pari juttua ja itsekin pitäis malttaa ohjata kunnolla, eikä olettaa että pikkupoika osaa. Mä ehkä osaan parhaiten ohjata perille asti, kun Gille on edelleen sellasessa pentuvaiheessa, eikä osaa irrota esteille :D On siis tullut harjoiteltua sellaista "agility for dummies" -ohjausta kerran jos toisenkin.
Nyt kelpaa mennä sitten ensi viikolla starttaavaan Janitan pentukoulutukseen, vaikka hiukan ehkä pitäisi muutamaan juttua opetella, ettei tuolla isossa cityssä joudu sitten häpeemään Nagaa kun se on ihan maalaisjuntti :P

Lauantaina oltiin pentutreffeillä, Naga, Zip, Ali ja Dex. Viimeiseksi mainittu käppänä ei oikeen tuntenut oloaan kotoisaksi meidän vesipäiden joukossa :) Mistähän moinen johtuu!?
Reipasta porukkaa oli taas matkassa mukana, Zip oli retkellä ilman mammaa ja tosi hienosti käyttäytyi. Mitä nyt yhden kerran meinasin saada kohtauksen, kun poika päätti, että nyt läks. Sinne se viiletti määrätietoisesti kohti parkkipaikkaa ja kuulo oli pois päältä. Ajattelin siinä jo hetken, että suuttuikohan se ja lähti kotiin? :D Mutta ei sentään, sieltä se jo juoksi takaisin. Ja sitten vielä Zip tuli meille leveilemään Nagalle, että hän osaakin kävellä rappuset myös alas. Meidän mammari kun osaa kiivetä ne vaan ylös ja sitten jää huutamaan yläkertaan, että mä oon jumissa. Zip oli astetta kovempi jätkä.

Meillä on nyt tällä viikolla vieraillut kaksi eri ystäväperhettä lapsineen, ensin oli vaan yksi pikkutyttö vanhempineen ja sitten oli Aholan jengi. Pogon mielestä noi pikkulapset - ja hiukan aikuisetkin on vaan niin kivoja kyläilijöitä. Ensin Pogo ihastui Heikkiin (joka ei siis ole lapsi, vaikka Pogon mielestä on, kun ei sillä ole tukkaakaan). Sitä oli superkiva tökkiä ja pussata. Ja TÖKKIÄ. Naga puolestaan ihastui Linneaan, joka oli samalla tasolla kun hän ja liikkuikin neljällä jalalla. Parit pusut sai siis tämä pikkutyttö. Melkoinen shokkihoito Linnealle, joka näki ensimmäistä kertaa koiria lähietäisyydeltä :P Mutta ei ainakaan kauheen traumatisoituneelta näyttänyt ja kovasti ainakin nauratti.

Sitten Anna ja lapset. Ne onkin jo niin tottunut meidän laumaan, ettei välitä vaikka saa aina tossa ovella tervetulo-konsertin. Kyllä sitä nyt aina vähän huutaa pitää. Nyt Pogo otti uhrikseen Annan ja Oton. Viime kerralla jo Naga ja Otto oli parhaita kavereita, mutta nyt Pogo päätti omia pikkupojan. Annaa tökittiin ja Ottoa pussattiin niin, että koko poika oli ihan märkä :D On se kiva, että Pogollakin on joskus kivaa.

Pogo tykkää Otosta :)

"Otetaan kuva Pogosta ja Miiasta"
Ja siihen tuumaa kiipeilijävierailija Zip, että "ja minä kans!"

Joku otsikko

2011-12-13T20:49:00.006+02:00

Noniin, taas väännetään väkisin tekstiä tänne. Pikkusen alkaa blogi käymään hitaalla, kun ei tapahdu mitään ja kaikki mitä kirjoitan toistaa itseään... niinkun tämäkin valitus.

Edellisviikolla treenit jäi välistä, kun vietettiin agility-porukan kesken pikkujouluja. Kivaa oli :)

Luntakin tuossa oli hetken aikaa... sai mielen kummasti pirteämmäksi, mutta sitten se taas meni. Melkoisen pikainen visiitti. Kummallisesti toi ilma vaikuttaa ihmisten mielialaan... ainainen pimeys ja kuraisuus ei vaan ole kivaa, varmaankaan kenenkään mielestä? Tai ainakaan kenenkään koira-ihmisen. Koiria saisi olla pesemässä alvariinsa. Olisi jouluisempikin tunnelma, jos sitä lunta olisi maassa edes hiukan. Oi säiden haltija, olisitko niin kiltti ja antaisit meille pysyvän lumen muutamaksi kuukaudeksi? Kiitos.

Mutta eilenpä päästiin taas harkkoihin, jee, olin ihan fiiliksissä taas. Tosin, Tanja oli laittanut radan nettiin, jonka teemana oli välistävedot. Joten ennakko-olettamus oli, etten taaskaan ehkä olisi parhaimmillani. Mutta mitäpä tuosta, pääasia, että pääsen tekemään Gillen kanssa aksaa niin kauan kun vaan sitä iloa meille suodaan. Uusi asenne on taas täällä, mutta se kyllä pätee vaan harkkaamista (eli oikeastaan asenne on vanha). Tuo kisapuoli on nyt toistaiseksi vielä hämärän peitossa erinäisistä syistä. Eli vinkkinä Tanjalle, tiedät kyllä että ryhmä on täynnä erittäin kiitollisia tyyppejä sen takia, että saadaan käydä reeneissä. Ei anneta ulkopuolisten mielipiteiden haitata.

Possuagilityä ala Gille

Mutta harkoissa kaikki ei sitten mennytkään ihan niinkun strömsössä. Hyvä että edes päästiin radalle, kun porukka alkoi kiehumaan siellä. Oli maksien vuoro olla ekana, joka tarkoitti sitä, että oman vuoronsa jälkeen saa häippästä. Mutta sitten sattuikin niin, että pieniä oli vaan kaksi, joista Mikon piti mennä lasten takia ekana ja sitten radan purku jäi Hennan ja Tanjan harteille. Ei siis reilu kauppa. Kaijan ehdotus oli, että kaikki jää, koska kaikilla on kiire kotiin. Ei siinä sitten ihan niinkään mennyt, mutta toiset teki kompromissin ja jätti omat kiireet ja toiset ei. Lasten takia mun mielestä saa häipyä, muut syyt onkin sitten eriarvoisia, toki niitäkin pitäisi kunnioittaa. Minä ajattelin, että kun menen Gillen kanssa jokatapauksessa medihyppyjä, niin olisin aikaa säästääkseni mennyt heti Mikon jälkeen, kun rimat oli jo oikealla korkuudella. Mutta salaisen varausjärjestelmän vuoksi tästä meinasi syttyä sota ja mentiikin sitten tokavikana minihypyillä. Melkoisen mielenkiintoista, meikäläiselle tuli pikkusen kiire :)

Tosiaan kun sinne radalle sitten päästiin niin ymmärsin, että miksi maksikoirilla on ne korkeemmat hypyt. Eihän siinä meinannut ehtiä mihinkään. Kun on viisi hyppyä peräkkäin joissa jokaisessa pitää tehdä välistäveto, niin moro. Topi kyllä sanoi, että se näytti just hyvältä, kun mulla oli niin hemmetin kauhee kiire kokoajan, että kerrankin liikuin tosissani. Putkiin ohjaamisesta sain taas noottia... miten se onkaan niin vaikeeta mulle? Aina. Sitten Tanja perhana vielä alkoi uhkailemaan, että pitää tehdä kunnollinen takaaleikkaus putkeen, tai muuten saan mennä sen sata kertaa, kunnes onnistuu. Tanja se tietää mistä narusta vedellä, heti kun uhkaillaan niin teen kunnolla, ykkösellä oikein :)

Ja kun harkkojen piti olla lyhyet, niin otin koko porukan mukaan. Topi, Pogo ja Naga pääsi retkelle. Nagan takia siis lähinnä tämä konkkaronkka lähti messiin. Vähän sosialistamisjuttuja pennulle siis. Siellä Nappula pääsi ottamaan kontaktin ja tekemään kaikkea kivaa Topin ja Tanjan kanssa. Ihan hyvin sen kanssa voisi maneesilla harkata, mitä nyt hiukan se hepan kakka maistui, mutta aika vähän. Tosi reipas pikkupoika meillä. Elvis-sakemanniakin se meni tervehtimään iloisesti ja hiljaa. Tai sitten pikkupoika mietti, että "ton kaverin pää on mun kokoinen - joten nyt on ehkä pidettävä naama kiinni" :D Väsymys, nälkä ja vilu alkoi vaivaamaan pikkuista loppua kohden, mutta se nyt vaan piti kestää. Oli se onnellinen poika kun pääsi kotiin, sai ruokaa ja unta. Ihana ihana ihana ihana pieni pallero.

Autoilua

2011-12-03T21:33:00.004+02:00

Aaaa, oon unohtanut kertoo yhden hyvän jutun Nagasta. Meinaan sen tyylistä matkustaa autossa. Pikkupoikana se matkusti erikseen omassa boksissa, mutta kun se kasvoi siitä yli niin pääsi pikku-ukkokin isojen poikien osastolle takakoppaan. Ei aikaakaan, kun Nappula tajusi, että sieltä pääsee kiipeemään pois! Takakopan ja takapenkin välissä on verkko, mutta sen sivuilla on rako. Sieltä se kiipee, ja jää nukkumaan takapenkin niskatukien ja verkon väliin. Yritä siinä nyt ajon aikana saada se pois sieltä. Komennukset ei oikeen tehoa, kun ei pikkuinen tiedä mitä alas tai taakse tarkoittaa. Siinä se voi olla välillä koko matkan, välillä vaan hetken. Joskus se pysyy kokonaan pois. Uskomaton apina. Tämä on kai sitä liikenneturvallisuutta parhaimmillaan? Ehkä siis vihdoin ja viimein olisi aika hankkia ne kalterit tonne taakse? Saa antaa vinkkejä mistä sellaiset saisi hyvällä (halvalla) hinnalla ja kenties auton mittojen mukaan.

Kuvan otin kännykällä, joten ei siitä paljon selvää saa, mutta idean kai tajusitte? Samalla tavalla se kiipeilee edelleen meidän sohvan selkänojan päälle, mahtaakohan tämä ollakaan lainkaan Bonon jälkeläinen, vai onkohan Ebba hommaillut sittenkin apinan kanssa? :D :D

Joulunodotusta

2011-12-03T10:18:00.001+02:00

Talvi tule jo!

2011-12-02T21:38:00.002+02:00

Nyt olen kyllä sitä mieltä, että talvi saisi tulla jo. Jos nyt tulisi edes sillee ihan hiukan lunta, että olisi valoisampaa ja pikkupakkanen, ettei tarvisi joka lenkin jälkeen kantaa koiria suihkuun. Kiitos.

Maanantaina oli ensimmäiset maneesiharkat! Jee, ohjatut treenit, ihan huippua. Olin vaan niin fiiliksissä, etten edes tajunnut manata maneesin tyhmyyttä. Ehkä sekin aika vielä koittaa, mutta nyt oli kivaa. Itse olin kyllä taas niin ulkona kun olla ja voi, mutta oli silti kivaa. Miten voikaan tuollaisen muutaman kuukauden tauon jälkeen pää taas nollaantua ihan täysin? Omatoimitreeneistä ei ole mitään hyötyä, kun en mä nyt voi itse itseäni koutsata. Ja fiiliksien huumassa luulin, ettei Gille ollut edes kovinkaan likainen, kunnes seuraava päivä valkeni ja katsoin Topin auton sisälle... hups, taisi se sittenkin olla vähän kakkanen :)

Niinkun Taru tuossa taisi kommentoida, niin meidän päivät ei kyllä ole tylsiä. Välillä tuntuu kuin olisi mammalomalla, pikkuvauvansa kanssa. Naga yksikin kerta pissasi tunnin sisällä neljä kertaa sisälle. Ja syynä taisi olla se, että se paineli menemään niin täysillä, että piti aina leikin jälkeen pissata. Eli ehkä niinä neljänä kertana kun ehti vetää henkeä? :) Mutta on niitä onnistuneitakin päiviä, tänään esimerkiksi sisälle on tullut vaan yksi vahinko. Pelkään vaan, että meidän takapihan ovi menee rikki tästä, kun sitä saa olla avaamassa alvariinsa. Siinä se nappisilmä istuu odottamassa, tuijottaa ovea ja yrittää kertoa, että tahtoo pihalle. Joka neljäs kerta sillä on ehkä oikeesti hätä :)
Ja tosiaan, vaikka Naga onkin ihan mahdoton, niin on se mahdottoman ihanakin. Vaikka mä välillä saankin esim. metsälenkeillä sanoa pariin otteeseen sanat "hiton Ebba" kun toi pikkujätkä on päälakeaan myöden jossain ojassa, sadassa eri ojassa - niin on se vaan ihana. :) Ebban geenit on uskomattoman hyvin periytynyt Nagalle. Ojamagneetin lisäksi se esimerkiksi pelkää kuollakseen meidän rappusia, niinkun äitinsäkin. Mutta jospa agilityrintamallakin menisi sitten yhtä hyvin. Ebba-mammasta kun tuli tuossa heittämällä agilityvalio, niin ei se hullumpaa ole. Harmi vaan, että se on sellainen hippiäinen ja toistaiseksi vailla näyttelytulosta, niin ei se ihan virallista ole, mutta meidän silmissä Ebba on aika valioyksilö.

Gillen kanssa on nyt menossa taas stressausvaihe, sen kanssa ei kyllä koskaan ole asiat hyvin. Just kun luulee, että ollaan saatu joku vaiva kuriin, niin seuraavaa jo pukkaa. Kai se on tämä minun karma kun tarttuu, en muutakaan keksi. Ei siitä sen enempää, jatkan asian tutkimista ja katsotaan jatkuuko elämä samalla mallilla vai pitääkö keksiä ratkaisu B.
Äsken oli hauskaa kun Tanja kävi pitkästä aikaa hieromassa Gillen, ja Pogo joutui odottamaan aidan takana sen ajan. Voi sitä narinan määrää! Pogon piti valittaa koko aika ja teki selväksi, että hänkin on täällä!! Hiton mutsi kun on niin köyhä, ettei maksa hänen hierontaa!! :D Ja kun poika pääsi aidan takaa pois, niin se meni samantien kiusaamaan Tanjaa. Siitäs sait :P

Sitten pitää vielä kertoa eilisestä lenkistä. Päätin, että nyt mennään hihnalenkille kahdessa erässä taas. Oman pääkopan takia :) Eka Gille. Sen kanssa mentiin juoksulenkki, joka oli aivan taivaallisen mahtava. Gille oli niin ihana lenkkikaveri, kiltisti juoksi vieressä ja oli ihana. Kotiin ja vaihdettiin koirat. Pogo ja Naga messiin. Toisinsanoen, Nuija ja Tosinuija. Siinä oli mulla oikeen taukkien kokoontumisajot. Voi vitsi mitä urpoja. Pogo kantaa kiveä suussaan ja hinaa jossain perässä löntystäen. Urpoilee minkä kerkiää hajujen perässä. Naga risteilee puolelta toiselle, repii omaa hihnaansa, repii Pogon hihnaa, repii Pogon heijastinliiviä, repii omaa hihnaa, kantaa keppia, repii taas sitä hihnaa... Ja kieltämisen jälkeen muistaa noin sadasosasekunnin ajan, miten piti kävellä oikein :) Loppulenkki menikin sitten jo mallikkaasti, tosin taivaalta satoi jäävettä ja tuuli tuiversi naamaan, joten olisi se voinut mennä paremminkin. Gille nostatti pisteitään tällä kertaa aika tavalla :D Ei voi muutakaan, kun huumorilla etiäpäin.

Oi että mä sitten rakastan mun koiria, mitä mä tekisinkään ilman niitä? En kyllä todellakaan osaisi olla ilman, olisinko edes olemassakaan? Elämä ei todellakaan ole tylsää tässä perheessä! <3 (taikka hiljaista!!!)

Nagan touhut

2011-11-26T21:09:00.003+02:00

Sain vihdoinkin aikaiseksi koottua yhteen Nagan touhuiluvideoita. Tämä nyt on lähinnä mulle muistoksi, koska veikkaan, ettei nämä pentuhäröilyt niin kauheesti muita kiinnosta :) Mut kattokaa jos kiinnostaa. Äänet on aika tärkeet, että kuulee Nappulan örinät.

Hitto kun etsin ja etsin, että miten tohon videoon saa lisättyä puhekuplat, mutta kun en oo nörtti enkä osaa. Jokatapauksessa, ensimmäisessä pätkässä Naga tekee pahojaan. Toki mä yllytän sitä (rapsuttamalla sitä peittoa) ja tämän videon jälkeen toi touhu onkin tiukasti kielletty. En voi sille vaan mitään, että se on mahdottoman hauskaa :D Mut nyt kun sain sen videolle, niin enää ei saa repiä sohvaa :P Toisessa videossa Naga riehuu omiaan lelun kanssa, ihan niinkun isoveljensäkin, mutta keskenkaiken tajuaa, että Pogolla taitaakin olla kivempi lelu... ? Kolmannessa klipissä Nagan taidonnäyte siitä, miten sen lelun siltä isoveli-paralta saa. Ja Pogon mielipide kuuluu myös, siihen ei tekstityksiä tarvita :)
Sitten riehutaan taas putkessa. Jostain syystä toi putki ei ole ollut enää pitkään aikaan meillä esillä :) Ja viimeisessä pätkässä Nagan ilo-tanssi. Topi heräsi ja kaikki koirat on ylionnellisia. Pogo rupee aina riehumaan lelunsa kanssa, Gille heiluttaa häntää ja hiukan pussailee, Naga kävelee ympäri kämppää, örisee lelu suussa ja on vaan ylisöpö. Isommat pojat tajuu vaan jossain vaiheessa lopettaa, mutta pikkumies ei, se vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa...

Tässä siis meidän hassunhauska pikku-ukko, olkaa hyvät.

Kolmikon kuulumiset

2011-11-18T14:35:00.003+02:00

Onpas tylsää kun ei ikinä ole mitään oikeeta kirjoitettavaa. Pitää siis taas kerran kirjoittaa ihan normi-kuulumisia vaan. Yritän nyt sitten vääntää arjesta jotain hauskaa tarinaa.

Käydään joka päivä koirien kanssa metsälenkillä, oi että mä tykkään sen takia tästä vuodenajasta, kun voi mennä metsään. Ei tarvii pelätä käärmeitä, eikä hirvikärpäsiä. Jos kuraa olis hiukan vähemmän, niin hyvä olis. Ja valoa tietty kans, olen taas sen verran"hyvässä" asemassa, että pystyn menemään lenkille aamulla jolloin vielä sinne metsään uskaltaa vielä mennä. Mutta asian kääntöpuolena onkin se, että metsä on ainut paikka minne voin mennä, kun muualla menee niin hirveesti rahaa, jota ei ole. Puolensa ja puolensa.

Pogosta en nyt oikeen saa väännettyä mitään hauskaa juttua, kun sen päivät menee aina samalla kaavalla. Se on aina ihan pöllö, eli kokoajan hauska :) Ensin se alkaa noin kello 7 aikaan herättämään mua, joskus voi joutua piippaamaan siinä sängyn vieressä pari tuntia ennen kun tottelen. Sitten mennään sinne metsälenkille, joista jokaisella pitää ainakin yksi kivi löytää ja kantaa kotipihaan. Välillä voi vähän rökittää Gilleä. Sitten kotiin, syö, jumppaa ja laiskotellaan. Pallo on edelleen kova juttu, mutta hemmetti kun kaikki pallot on saman värisiä kun lattia, niin ne tuppaa menemään hukkaan, vaikka on ihan nenän edessä. Välillä käy Pogoa niin sääliksi, kun ei se löydä sitä palloa siitä sentin päästä, haistaa kyllä, että tässä se on, mutta missä!? Pimeellä ulkona on paljon mörköjä. Ja kotonakin yksi mörkö löytyy, nimittäin Naga. Pogo selvästi yritti alussa sanoa pikkupojalle, että painu hiiteen, mutta kun ei auttoriteetti riitä, niin nyt antaa pikkuisen sitten vetää kuusnolla. Välillä tuntuu, että Pogo on ihan onnellinen siitä, että sokeutuu ja voi sen varjolla ihan huoletta viettää oloneuvos aikaa kotona... koti on Pogon mielestä ykkösjuttu. Kakkospaikalla on tasoissa Vaarin kanssa pihalla oleminen ja agilitykentällä pallon kanssa juokseminen.

Gille on ihan omituinen taas. Olen sen mahataudin jälkeen seurannut sitä, että onkohan kaikki nyt ihan kunnossa. Poika parantui ja muuttui ihan normaaliksi Gilleksi, mutta joku siinä vielä mättää. Ihan kun se olisi masentunut. Ensin ajattelin, että sitä kutittaa taas niin paljon, mutta en usko, että se sitäkään välttämättä on. Kutiamistilanne on kuitenkin jo paljon parempi. Jokatapauksessa poika käyttäytyy erittäin epänormaalisti. Kaikki sanoo, että se johtuu Nagasta. Onko Gillellä muka oikeesti niin pitkät piuhat, että se masentuu vasta kun pikkuinen on ollut meillä jo monta viikkoa? Yksi ilta sain nähdä Gillen elämässä pienen valonpilkahduksen. Se oli ihan superhauska tilanne. Katsoin telkkaria ja koirat nukkuu lattialla. Gille näki selvästi jotain unta, kun koko kroppa nyki. Yhtäkkiä se heräsi, jumitti hetken paikallaan, katsoa mua ja suorastaan juoksi mun viereen. Sitten alkoi armoton pussaaminen ja hännänheilutus. Sitten Gille näki Pogon, sama juttu sille. Sen jälkeen paineltiin menemään lelu suussa ja häntä edelleen viuhuten... kunnes into laski taas. Mutta se oli kerrassaan ihana ele. Näki varmaan jotain painajaista, ja oli maailman onnellisin kun mä ja Pogo oltiinkin siinä. Ihana poika.

Naga Nappula on sensijaan ihan mahdoton. Sen takia varmaan isot koirat on jokseenkin flegun oloisia, kun toi yks ikiliikkuja ei ole ikinä paikallaan. Mulla olis siitä muutama videokin, mutta ne pitäisi jaksaa vielä muokata. Mahdoton on vaan oikea sana kuvailemaan tätä tapausta. Se voi aamulenkin jälkeen olla edelleen täynnä virtaa, ihan ku se lenkeillä keräisi energiaa, eikä kuluttaisi. Sohva on ihan ykkösjuttu, mikä saa mut raivon partaalle. Sinne hypätään, riehutaan, kaivetaan, heitellään tyynyjä lattialle, kaivetaan, hypätään alas, otetaan lelu mukaan ja hypätään uudestaan, kaivetaan... Ja sana "ALAS" ei ole oikeen mennyt jakeluun. Kun se on vaan niin hauskaaaaaaa siellä sohvalla. Koulutus on vähän vielä kesken tällä saralla, kun pikkupoika nyt vaan on vähän liian energinen. Ei sen perässä pysy! Ja toinen hauska, mutta rasittava juttu on ulos pyytäminen. Meillä ei enää tule paljonkaan pissoja sisälle sen takia, että poika on tajunnut, että jos istuu ulko-oven edessä ja tuijottaa sitä merkittävästi, niin se saattaa aueta. Ihan törkee hyvä, että osaa ton. Mutta arvaatkaapas vaan, istuuko se siinä sitten kokoajan!? Ulkona kun on kiva käydä myös vähän syömässä chilejä ja riehumassa kukkapenkissä. Ota siitä sitten selvää, että millon sillä on oikeesti hätä. Sitten jos sille sanoo "olit just minuutti sitten ulkona, en päästä" niin se pissaa sisälle. :D Useimmiten sillä kyllä on hätä, mutta silti... mahdoton tapaus. Tätä tarinaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin, pikku-ukolla kun on niin paljon kaikkia hassuja juttuja... Mutta tämä saakoon riittää nyt.
Ainiin, käytiin ensimmäisillä rokotuksilla, veljeket N ja Z oli yhdessä lääkärissä ja molemmat pojat oli priimakunnossa ja mallikelpoisia kansalaisia :)

Apina-agilityä

2011-11-13T19:40:00.003+02:00

Nyt kuulkaas pukkaa sellaienen valituspostaus ilmoille, että oksat pois. Älä siis lue enempää jos et kestä itsesääliä. Nyt vielä kun tämä suunnaton vitutus on päällänsä, ei todellakaan olisi järkevä alkaa kirjoittamaan jotain typerää blogia. Mutta ei tänään ole mikään muukaan mennyt kovinkaan nappiin, niin jatketaan nyt samalla linjalla.

Taru oli mukana kun kävin pistäytymässä ATT:n kisoissa. Tyhmin idea taas vähään aikaan. Taru kylläkin lähti Zipin takia matkaan, että saa pikkupoika haistella vähän agilitytuulia. Naga tuli mukana siinä siivellä. Eli jos ei muuta, niin pikkuisilla on ollut tänään ainakin hyvä päivä. Mahtavan reippaat pikkupojat <3 Terhi käski mun keksiä kolme positiivista asiaa tältä päivältä, mutta tota ei varmaan lasketa. Veikkaan, että kyse olisi kuitenki mun ja Gillen suorituksesta? Vielä en ole yhtäkään asiaa keksinyt, mutta jatkan pohdintaa...

Tosissaan jo kotona mulla oli sellainen olo, ettei voisi vähempää kiinnostaa lähteä. Tarukin huomasi mun ihanan pirteän olotilan ja päätti pysytellä kaukana kisapaikalla... on se kivaa muuttua niin mahtavan mukavaksi ihmiseksi tuolla kisakentillä :) (sarkasmia, jos et tajunnut)

No, eka rata oli tosi helpon oloinen tutustumisvaiheessa. Ja radallakin, ei sieltä olisi tullut mitään virhettä, jos oltais onnistuttu jossain. Hyllytettiin siis molemmat radat, mutta se nyt oli sanomattakin selvää. Toinen rata oli profiililtaan hiukan haastavampi, muttei todellakaan mikään vaikea. Molemmissa oli vaan sama ongelma. Gille puree, ja puree ja puree. Eikä irtoo YHTÄÄN. Se on ihan mahdoton. Oikeesti se oli ihan kummallinen, on ollut muutenkin ihan outo jo jonkin aikaa. Ei se mun mielestä ennen ole NOIN paljon purrut. Ja harkoissa se ei mielestäni pure enää oikeastaan ollenkaan...

Myöskään se yksi ja ainut este, mikä on Gillellä ollut nyt tosi vahva ja hyvä, nimittäin kepit, kusi molemmilla radoilla. "mää en osaa pujotella, mää oon urpooo". Kun katson tässä tuomarinsihteerinlappuja, niin oioi kun ollaan hyviä. Radalla oli 20 estettä, niin päästiin me niistä sentään puolet oikein. Loppusuora meni kuulemma hyvin molemmissa, mulla itselläni siitä ei ole muistikuvaa. Toinen rata oli ihan fiasko. Ja tässä tuli hylly siitä, että Gille puri mua. Tuomari siis päätti vissiin, ettei pysty enää katsomaan sitä kun koira puree ohjaajaansa, niin oikea ratkaisuhan siinä on seuraava: tuomarinpuhuttelussa kertoo, että pillin vihellyksestä pitää poistua radalta. No, vihellys kuului ja mä pysähdyin hämmentyneenä, mitä mä nyt tein väärin!? Mutta tuomari se päätti vaan tulla kertomaan mulle, etten saa antaa koiran purra minua ja hylkäsi meidän suorituksen huvikseen sen takia. Saatiin sentään jatkaa rata loppuun asti. Kyllä me se kolmas kielto sieltä oltaisiin jokatapauksessa saatu, joten hylky olis varmaan tullut, mutta pointti ei olekaan se. Vaan se, että IHANKO TOTTA EN SAA ANTAA KOIRAN PURRA MUA!? Mitä v*ttua mun siellä radalla sitten pitää tehdä? Purra takaisin vai? Tsiisus kun ärsyttää!! Ihan piti sitten turkuun asti ajaa kuullakseen tämäkin asia. Ja kun ongelma on se, että vaikka kovinkaan moni ei usko, niin mulla on radalla aikamoisen kylmät hermot, enkä siis välttämättä huomaa että mun käsi sattuu, kun vasta maalissa. Ei siinä kuitenkaan veri lennä, kun hammas osuu suoraan luuhun. Ni reagoi siihen sitten maalissa vasta!? Ei tajua.

Suunnattoman suuri kummastus iskee taas takaraivoon. Miksi mä kisaan? Ymmärrän, että jotkus ihmiset tykkää kisaamisesta, niillä on kilpailuviettiä ja ne nauttii siitä tunteesta. Mä en. Harkoissa on huipusti kivaa, miksi siis kiusaan itseäni kisoissa? Joskus ärsyttää agilityn luonne, kun siinä pääpointtina on se kisaaminen. Siitä on tullut mulle sellaista pakkopullaa. Onhan se kiva katsoa ihmisiä onneasta soikeina kun ne onnistuu, ja olen erittäin onnellinen nytkin kavereiden onnistumisista lauantain kisoissa. Mutta kun meikäläisen kohdalle tälläistä onnistumista ei ole suotu, mahdetaanko suodakaan. Niin miksi kisaan? Voisin olla vaan onnellinen siitä, että mulla on kolme älyttömän ihanaa koiraa, jotka on mulle maailman tärkeimmät ja tehdä niiden kanssa asioita joista tykkään ja joiden jälkeen jää hyvä mieli. Toistaiseksi agilitykisat ei ole sillä listalla. Voi kun oliskin. Agilitymasennus, here I am.

Moi taas

2011-11-09T19:40:00.005+02:00

On vähän päivitykset jäänyt kuvien tasolle, kun ei jaksa kirjoitella mitään ihmeellistä. Päivät sen kun menee hurjaa vauhtia eteenpäin, eikä mitään mukamas ehdi tekemään. Uskomatonta.

Gillen mahataudista taisin kirjoitella viimeksi, sen kirjoituksen jälkeen alkoi poika parantumaan ja ollaan oltu onnellisesti terveitä sen jälkeen. Välillä pojat aiheuttaa harmaita hiuksia kun isommat pojat oksentaa ruohoa ja pikkupoika frisbeen palasia. Meni muuten se frisbee aika vikkelään visusti piiloon.

Naga sen kun kasvaa vaan... poika kävi äsken puntarilla, niin on sitä painoa kertynyt jo 5,5 kiloa. Vaikka ei jätkä suostukaan syömään kunnolla, niin hyvin se silti kasvaa :) Nyt on selvästi tapahtunut loikkaus reippaampaan suuntaan, kun lenkeillä jaksaa huomattavasti enemmän riehua ja telmiä. Ollaan myös jatkettu uusien juttujen opettelemista. Kontaktin ottaminen sujuu mainiosti laatikon päällä sekä ihan oikealla puomin alastulolla. Ja äsken kun olin isojen poikien kanssa lenkillä, oli Topi opettanut Nagalle maahan ja seiso. Tottakai tässäkin pitää olla melkoisen omintakeinen tyyli maahanmenolla, ei mikään tokokoira. Pylly sivuun ja liukuu alas... Ei onnistuisi nurmikolla :) (tästä olis videokin, mutta yllättäen en saa ladattua sitä tänne). Laatikkoleikkiäkin ollaan pelattu ja kohta siirrytään opettamaan keppejä :) Naga on myös nyt oppinut sen, että takapihan oven edessä istuminen tarkoittaa sitä, että pääsee ulos. Osaa siis pyytää pissalle aika hienosti. Sitten kun sinne ulos pääsee, niin pitää tehdä kaikki kielletty. Kävellä mullassa, kukkapenkissä ja syödä chilejä. Muun muassa. Ei ainakaan oikeilta kulkureiteitä kuulu kävellä - ja tosiaan ne chilit on ihan huippujuttu. Ei sitä poika turhaan ole chilin mukaan saanut nimeään, mutta ei sentään moricheja vielä syö :)

Gillen kanssa päätin mennä kisaamaan ATT:lle ensi sunnuntaina. Mikälie mielenhäiriö oli. Kaduin sitä heti seuraavana päivänä kun mentiin treenaamaan kentälle. Tauko agilitystä ei todellakaan ole ollut mulle hyväksi, en osaa enää mitään. Totaalisen pihalla ja hermot palaa just heti. Otin nyt sitten päämääräksi, että käyn muistuttamassa Gilleä joka päivä, miten puomi ja A suoritetaan oikeaoppisesti... jos saisi edes hiukan varmuutta kisasuoritukseen, vaikka tiedän jo valmiiksi miten siitä taas käy. Agilitymasennus, here I come!

Käytiin myös retkellä Vehmaalla. Siellä oli taas koossa koko M-pentue ja muutama muu pentukoira. Ei sentään tälle penturetkelle meidän aikuisia koiria otettu mukaan, siitä olis voinut seurata katastrofi :D

Tää on tällänen "hei, melkeen kaikki samassa paikassa ilman ettei oo ihmisjalkoja kuvassa!!"

"Mä tiedän, laittakaa te ne pennut istumaan paikalleen ni mä otan kuvan..."
Eiku...

Reissun yksi kohokohdista: termospullollinen glögiä!!
Nam :)

Pentutreffeillä, osa 1

2011-11-05T13:25:00.004+02:00

Käytiin viime viikonloppuna Tsaukkilassa epiksissä pentujen kanssa. Ei ne ihan aksaamaan päässyt, mutta ensimmäiset pentutreffit tuli tehtyä koko porukalla. Ebba oli mukana näyttämässä mallia, miten kuuluu olla sivistyneesti... vai miten se nyt menikään? Siellä taisi tämä mamma vetää hullunrallia ympäri parkkipaikkaa neljä pentua perässään. Hurjan reipasta sakkia nämä pallerot.

Kuvia, osa 2.

2011-10-31T18:26:00.002+02:00

Kuvia, osa 1.

2011-10-31T18:20:00.002+02:00

Sairastuvalta iltaa

2011-10-27T21:15:00.003+03:00

Huoh. Gille viidettä päivää kipeenä ja alkaa puhti loppumaan sekä multa, että pojalta. Ei olekaan meidän koirista kukaan ollut vielä näin kipeenä, eikä tämä pirulainen ota talttuakseen. Mitään tietoa ei ole, mikä tämä tauti on, mutta olettamus nyt toistaiseksi, että joku mahapöpö. Kummallista, mutta mahtavaa, että se ei ole kuitenkaan tarttunut muihin perheen nelijalkaisiin. Käytiin tänään taas lääkärissä, koska oireet paheni taas vaikka eilen tunnelin päässä näkyi jo valo. Aamulla poju oli kuitenkin niin huonona, että vaihtoehtoja ei ollut. Tällä kertaa lääkärikin totesi Gillen olevan tosi kuiva. Otettiin taas verikoetta ja nyt poika sai nesteytystäkin. Sen jälkeen elämä onkin jo hymyillyt aika paljon enemmän, jätkä on reipastunut ihan silmissä, vaikka edelleenkään mikään ei näytä pysyvän sisällä. Nyt toivotaan, että yö menisi rauhallisesti ja huomenna olisi vihdoin se päivä kun asiat alkaa olemaan järjestyksessä. Peukut pystyyn... Lääkärissä tokasin Gillelle, että sinä se oot kyllä kallis koira. Lääkäri sanoi siihen, että "mutta on varmastikin sen arvoinen". Totta, vaikka Gillestä niitä tempperamenttisiä ja ärsyttäviäkin puolia löytyy, niin on se siltinkin vaan niin ihana koira, minun oma rakas <3

Toinen e-rit-täin ärsyttävä mutta erittäin rakas tapaus. Pokemon. Ei tämä Pogollekaan ole herkkua ollut. Yhtä hoidetaan kun on ihan reppana ja toista muuten vaan huomioidaan kun on ihan pieni. Mihin väliin jää Pogo? Siinä sivussa se yrittää riehua ja saakin huomiota Nagalta, mistä jässikkä ei ehkä ole kovinkaan mielissään. Naga on selvästikin tehnyt Pogosta oman idolin - kaikki mitä Pogo tekee, Naga tekee perässä. Lenkille poika on sentään päässyt, mutta ei nekään ole edes ollut mieluisia reissuja, paitsi sillon kun saa kantaa kiveä. Matotkin on viety pois, ettei voi edes jumpata. Tai yksi matto on, mutta nykyään sekin on täynnä pissaa. Sääliksi käy Pogoa, mitähän sille pitäisi keksiä. Varmaan päästää agilitykentälle pitkästä aikaa juoksemaan pallon kanssa, niin ukkeli olis iloinen taas seuraavan kuukauden :)

Ja sitten tämä Naga Nappula. Se on vaan ihan mahdoton. Oikeen riiviö. Sen juttuja on huisin hauska katsoa. Kova poika kaivamaan, nytkin tuhtaa tuolla koirien pedissä ja kaivaa niin vimmatusti. Ja kun sain lauseen kirjoitettua niin leikki vaihtui, nyt juostaan frisbee suussa ympäri taloa ja muristaan. Toinen lempparijuttu on tosiaan Pogon ärsyttäminen. Jos Pogolla on lelu, se on saatava. Ja vaikka Pogo pistää vastaan ja sanoo perkelettä, niin ipana ärsyttää vaan niin kauan, että Pogo luovuttaa. Putki on ihan uskomattoman kiva. Sitä voisi juosta edestakaisin vaikka koko päivän. Tai sitten siellä sisällä on kiva kaivaa. Tämä Topin tuleva maailmanmestari myös taitavasti pissasi eilen sinne putkeen. Ja Ebbamaisesti osataan myös purra ja repiä sitä. Olikohan sittenkään hyvä idea antaa putki tälläiseen arkikäyttöön?

Apinoimisen Naga taitaa myös. Ulkona kuuluu hiukan haukkua, jos vastaan tulee koira. Kun ollaan iloisia, lelu suussa kuuluu mennä ympäriämpäri ja öristä. Kun meille tulee vieraita, ennen ovenavausta kuuluu haukkua. Miksi sen piti just nämä taidot oppia? :D On se oppinut ihan opettamallakin, istu, odota, tule ja vierelle. Muut temput on vielä vähän vaiheessa.
Tajusin eilen myös sen, että miksi Gille ei osaa mitään temppuja. Pogo on niin raivostuttava kun alkaa opettaa toista. Se huutaa, haukkuu, pyörii, on tiellä... ihan apina. Siis Pogon vika, miksi Gillelle ei ole opetettu mitään kivoja juttuja! :)

Eilen kuvattiin Nagan riehumisvideoita. Gille ei oikeen jaksa ymmärtää, miksi hänen uniaan häiritään, Pogolla ei ole muuta väliä kuin pallo ja Naga on riiviö. En jaksanut alkaa muokkaamaan videota, koska toi ohjelma ei taaskaan ole yhteistyökykyinen, mutta tässä nyt tällänen klippi.

Kaikennäköistä

2011-10-24T19:14:00.004+03:00

Törmäsin äsken noihin bloggerin omiin tilastoihin, mitä näkee omasta blogistaan. En tiedä olisinko halunnut nähdä ne, koska tuli taas sellainen olo, että voisin haluta tämän blogin salasanan taakse, enkä kaikkien nähtäville. Muun muassa mun blogi on löytynyt googlesta sanalla "punapersepaviaani" :D Lohduttavaa toki on, että Sooloebban blogista vierailuja on ollut 2653 ja esimerkiksi Heppu käynyt katsomassa 551 kertaa, mutta jopa 41 Japanilaista on eksynyt tänne. Terkut vaan sinne! :) Ehkä siis voisi miettiä mitä kirjoittaa, ainakin noihin otsikoihin. Mutta kai joku on ilahtunutkin erilaisesta tyylistä, kun on googlettanut kahvakuulajumppaa ja löytänyt täältä Gillen version siitä lajista :)

Nagan kanssa oleilu menee edelleen mallikkaasti... uhkaavasti vaan siitäKIN on tulossa vähän vapaan kasvatuksen lapsi, niinkun Gillestäkin. Miten voikaan olla työttömän elämä näin kiireistä, ettei ehdi yhtä koiranpentua opettamaan? No, osaa se jo istua :)

Tänäänkin oli vaan niin hektinen päivä, kun Gille on jo toista päivää kipeenä. Siis se on tosi kipeä. Joku mahataudin tapainen sillä kai on ja nyt pidetään peukut pystyssä ja toivotaan, ettei se tartu Nagaan. Gille oli lauantai illalla jo aika vaisu, sunnuntaina ei suostunut syömään ruokaa ollenkaan, mistä alkoi jo hälytyskellot soimaan. Gille ei KOSKAAN kieltäydy ruoasta! Nyt se vaan makaa sohvalla peiton alla ihan veto pois. Raukka on ihan reppana. Tämä on toinen päivä kun sillä on tollanen huono olo, maha sekaisin ja ruoka ei maistu. Kävin lääkärissä sen kanssa varmuuden vuoksi, kun mittasin sille lämpöä 39,5 astetta. Verikokeessa kuitenkin kaikki oli hyvin ja meikäläisen lompakko tuntuu taas mukavan kevyelle. Edelleen se tossa makaa raatona, eikä jaksa tehdä mitään muuta. Näiden säätöjen takia siis mennyt tänäänkin huomio muualle kuin Nagan koulutukseen.

Ehkä menenkin nyt parantamaan tapojani ja muistuttamaan Nagalle, mitä tarkoittaa odota. Nappula on niin yli-innokas eikä sillä oiken ole malttia. Vara-akkujakin sillä tuntuu olevan, kun eilen oltiin metsässä ja poika sai reihua Zipin kanssa siellä täysillä, sitten se tuli kotiin ja joutui suihkuun, sen jälkeen riehuttiin jonka jälkeen aloitettiin leikkimään leluilla. Nukkuminen, tietääköhän veijari lainkaan mitä se on!?

Pokeripoika on jäänyt jälleen kerran vähemmälle huomiolle kun Nagan ja Gillen ympärillä on enemmän äksöniä. Kävin sitten pojan kanssa tänään ihan kahdestaan lenkillä ja oli kyllä mukavaa. Oli siis niin huippua mennä vaan yhden koiran kanssa - ja kaikki ohitukset onnistui mallikkaasti. Toiset koirat sen kun huutaa ja raivoo vieressä, niin meidän mallikansalainen kävelee viilipyttynä ohi. Ollaan me sentään sen ekan koiran kanssa tehty jotain oikein. Pogo on vaan niin ihana <3

Eka metsälenkki

2011-10-22T15:14:00.004+03:00

Oltiin eilen metsässä. Vähän on huonosti kuvia kun pikkumies ei ollut sekuntiakaan paikallaan tai oikein päin (paitsi ihan vahingossa), Pogo kaivoi vaan kiviä ja juuria ja mitä ikinä löytyikään ja Gille juoksi hullunlailla keppi suussa ympäriämpäri. Meinasi mennä hermot, erittäinkin rentouttava metsälenkki, not... ulkona paistaa aurinko, taidetaan lähteä uudestaan :)

Nagan hassut jutut

2011-10-21T12:10:00.005+03:00

Ensin hiukan tutustutaan omaan takapihaan...

Ja Nappula on löytänyt lempipaikan meiltä kotoa. Se kiipee sohvan selkänojan päälle nukkumaan. Siellä on paras olla... Tehdään me muutakin kun nukutaan, mutta päivät mennään niin hektisellä menolla, että pikkuisella kyllä uni maittaa siinä vaiheessa kun tulee hiljainen hetki.

Toinen hyvä paikka nukkua on ilmeisemmin jommankumman isojen poikien vieressä.

Nappula kotona

2011-10-18T19:31:00.002+03:00

Haettiin nyt sittenkin Nappula kotiin tänään vasta, käytännön järjestelyjen takia. Tai ehkä mä vaan pelasin itselleni vielä yhden yön lisää, että saan nukkua kunnolla :)

Meidän ihanat kolme pojua <3

Naga on niii-iiin ihana poika. Reipas vipeltäjä on vailla huolen häivää uudessa kodissa. Leikkikaveri on ainut mikä täältä puuttuu ja aika tuppaa käymään pitkäksi. Ollaan annettu pojan tutustua paikkaan ihan rauhassa eikä olla hössötetty perässä. Topi sanoikin, että kuinkahan moni pentu saa olla näin rauhassa uudessa kodissa? Me ollaan saatu lelliä pentuja jo sen verran, että malttaa pitää hetken näppinsä erossa. Käytiin me vähän jo mun siskon parturissa kyllä pientä esittelemässä ja eilen Naga pääsi pikavierailulle mun vanhaan työpaikkaan (välihehkutuksena lähinnä Liisalle N:lle että voit kertoa eteenpäin työkkärissä: haettiin Nagan kanssa siis sieltä 144 tulppaanin sipulia mitä mulle oli lähetetty Hollannista, kun olin hoitanut työni niin hyvin ja asiakas oli supertyytyväinen!).

Pogo ja Gille on vähän välinpitämättömiä vauvan suhteen kotona, vaikka äyhöllä Gillen mielestä pentuja onkin kiva pyöritellä pisin pihaa. Mutta alkaa ne ehkä pikkuhiljaa hyväksymään uuden jäsenen laumaan, kun Gille antaa Nagan tulla jo viereen nukkumaankin :) Äsken päätin antaa isommille pojille hengähdystauon ja lähdin pitkälle lenkille niiden kanssa, Topi jäi Nagan kanssa kotiin. Eikös sitten tietenkin pitänyt alkaa sataa kaatamalla...

Naga kun nyt hyppää Pogon isoihin agilitytossuihin, niin Pogon pitää opettaa pojalle muutkin temput. Leluja se jo raahaa Nappulan eteen, jumppatuokio on pidetty - seuraavana varmaan sitten opetetaan kantamaan kiviä.

Kouluttautumassa

2011-10-18T16:07:00.002+03:00

Sain Terhiltä mahtavan tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Meinaan mahdollisuuden päästä Oreniuksen koulutukseen. Lähdettiin sunnuntaina Gillen kanssa ajelemaan Poriin kaksistaan ja kohti seikkailua. Siellä orpona yksin porilaisten keskellä oltiin ja odoteltiin omaa vuoroa... ja odotettiin, ja odotettiin. Rataantutustumisessa ihmettelin, kun muut voivotteli radan vaikeutta ja kummallisia ohjauksia... Mä olin viimeisen esteen kohdalla ihmettelemässä, että tähänkö ne jo loppui? :)

Radan alussa sai pistää tossua toisen eteen, mutta selvittiin siitä kunnialla. Niinkun lopustakin radasta. Ainut minun mielestäni haasteellinen kohta radalla oli A, jolle meno oli tosi vaikesti viistossa ja Gille hyppäsi siltä jatkuvasti pois, tai ehkä ennemminkin tippui. Sain tehokoulutusta valssaukseen ja kun kuivaharjoittelin sen kerran, niin Juha ihmetteli, et olen tainut tehdä tota ennenkin... En pahemmin kyllä oo, mut ehkä se, että Tanja mun koutsin roolissa aina jaksaa niistä valsseista vouhkata, on saanut jotain tuloksia aikaan :) Gillen kääntymistaidoistakin oli kateellisuutta ilmassa. Taas ;)

Hyvä treeni oli, sain juosta ja pääsin aksaamaan! Huippua. Treeni sinällään ei antanut mitään uusia ahaa-elämyksiä, mutta huippua silti, että sinne päätin lähteä ja sain mahdollisuuden siihen. Nyt kun omat treenit on tauolla ja aika menee kaikkeen muuhun, Gille jalkakin on välillä ollut pipi, niin tämä tuli kyllä tosi hyvään saumaan. Tosin, Gillen anturasta lähti pala sen Wecan hallin maton ansiosta, mutta toivotaan että se parantuisi nopeesti.

Naga kylässä

2011-10-15T20:50:00.002+03:00

Nappula oli tänään kylässä kotona. Omituinen lause, mutta jokatapauksessa :) Käytiin hakemassa se aamupäivällä ja vietettiin hetki omaa aikaa ilman muita pentuja. Naga oli tosi reipas, vaikka turvajoukot jäikin sinne toiseen kotiin. Hiukan jännittäväähän oli reissata tyhmässä häkissä automatkat, silloin piti huuuutaaa ja kiljua ja ulvoa. Vähän niinkun Gille konsanaan (aina).

Kotona Nappula ehti repimään matosta palasen ja tuunata viherkasvia. Sekunniksi kun käänsin selkäni. Gille innostui jo leikkimään pikkuisen kanssa ja Pogonkin mielestä ipana ei ole yhtään niin paha, kun niitä on vaan yksi. Sillon Pogolla paloi käämi, kun tämä ipana vei hänen lelunsa. Suoraan suusta! Siinä vaiheessa meinasi meidän Pokeri, että jumankekka tänne ei tuu enää yhtään apinaa viemään hänen lelujaan, Gillessäkin on tarpeeksi kestämistä :D Mutta ehkä on siis toivoa, että nämä kaikki kolme tulee toimeen keskenään tulevaisuudessa. En tiedä kumpaa väsyttää tämä päivä enemmän, Pogoa ja Gilleä - vai Nagaa. Vai mua?

Käytiin myös mun siskon tykönä piipahtamassa, se oli jännä paikka. Hirmuisen jännä, kunnes Pogo ja Gille tuli kehiin, niin maailma näyttikin yhtäkkiä valoisammalta. Ei huolen häivää, siellä juostiin pisin nurmikoita täysillä ja intoa piukassa. Pikkuinen väsähti ja lähdettiin kohti äyhöä, sisarusten luokse. Sinne kun päästiin, niin ei ollut enää tietoakaan, että olis ollut jotenkin väsy. Täysiiiillä leikkimään, jee! Myöhemmin pestiin kaikki pennut Tarun kanssa, josta riemu repesi - huisin siistii juosta päättömänä ympäri kämppää!! :) Vielä pari päivää, niin pikkuinen muuttaa meille kokonaan... en ole vielä päättänyt, että odotanko sitä innolla - vai kauhulla?! :)

Huomenna päästään Gillen kanssa vähän aksaamaan, pitkästä aikaa. Siis kunnolla, omatoimitreenejä ei lasketa. Tosin, Gillen mielestä on vähän liian pitkä tauko ollut, kun ruokaa antaessa tarjosi oma-alotteisesti kontakti-asentoa rappusilla :)

Pentuja taas

2011-10-10T21:13:00.004+03:00

Ne on kasvanut ihan hirmuisesti! Olen nyt neljä päivää hengannut näiden ipanoiden kanssa, ja on ne vaan aika valloittavia persoonia.

Ensin vähän Nagaa.....

Vähän totutellaan kaulapantaan :)

Bestikset <3

Nelikko <3

Haapsaarien Mii-tyttönen - niiiiiiin nätti!!

Mäkisten Zip - the äijä

Juniori-Mäkisten Naga

Anja :)
(hihih, no oikeesti tää on Ali, mut näin kavereiden kesken vaan Anja :D)

Kesäkauden viimeiset reenit

2011-09-27T10:46:00.008+03:00

Niin se kesä vierähti ja syksy saapui agilityynkin, liian nopeesti. Taas kerran loppui ohjatut harkat ja koutsit pääsi ansaitulle lomalle. Harmillista vaan meidän ryhmäläisten kannalta, kun olisin ainakin itse voinut vielä jatkaa tällä linjalla. Seuraavaksi päästään sitten treenaamaan... öö, koska? Talviharjoittelupaikasta ei ilmeisestikään ole tietoakaan, joten huonolta näyttää. Voi vee, jos joudutaan taas sinne perkeleen maneesille!! Toivottavasti saadaan nyt sitten edes kentällä käydä pitkään, ennen kun lumi saapuu kehiin.

Meille tuli äkkilähtö harkkoihin, kun makseilla piti olla yövuoro, mutta Taru hälytti mut radanrakennuspuuhiin. Siellä sitten Gillen kanssa hengattiin tovi ja odotettiin omaa vuoroa. Gillelle tuli yhtenä maanantaina kentällä olevista ötököistä kovin kutisevia patteja, sen takia on tarvinnut pitää takkia tai fleeceä sen päällä. Äkkilähdön takia se takki tietenkin unohtui kotiin. Onneksi Mumma pelasti tilanteen, kun Gille sai sen fleesepaidan päällensä. Mun mielestä Gille oli tosi hauska, omasta mielestään aika nolo:

(miksi noissa kuvissa näyttää siltä kun tuolla taivalla olis aurinko,
vaikka oli ihan pimeetä? Tehokkaat valot indeed)

Ei me nyt taaskaan ihan osattu kaikkea niinkun pitäisi, mutta oli siellä onnistuneitakin kohtia. Ei siis jäänyt huono mieli, mutta olisin voinut kyllä sen yhden pirullisen kohdan osata ohjata oikeinkin. Vähän jäi vaivaamaan. Mutta kun ei osaa niin ei osaa. Ja sen ainakin tiedän nyt, että keppitreenissä pitää edelleen vahvistaa Gillen omaa pujottelua, se on nyt vähän jäänyt edelleen siihen "osaan hakea oikean keppivälin" - mutta omatoiminen pujottelu ei toimi, kun yritin ottaa etumatkaa, niin alkoi poikakin harppimaan. Ja Gillellä oli taas kovin paljon asiaa, haukkua se jätkä ainakin osaa. Ja purra (kannattaa pitää sitä lelua housujen taskussa, josta se yrittää ottaa sitä kokoajan, välillä meinaa tippua koko housut, välillä on nahkaakin välissä).

Pokerimies oli tänään vapaapäivällä kun ei enää epiksien jälkeen uskallettu sitä ottaa pimeälle kentälle. Sen mielestä on varmaan superluksusta kun Gille lähtee yksin harkkoihin, niin sitten Pogolla on kotona aina jotain erityisäksöniä, nytkin se oli tunnin yrittänyt tyhjentää kongista lihapullia, mutta ei onnistunut. Topin piti lopulta vähän avustaa. Ei oo oikeen tota praktiikkaa. Gille kun tuli kotiin ja siellä kongissa oli vielä yksi lihapulla jäljellä, niin siinä meni noin 8 sekuntia, ja homma hoidettu. Tekniikat hallussa sitten taas tällä kaverilla.

Kiitos kesäkaudesta Taru ja Tanja!!
- toivoo juniori-Mäkisen poppoo :)

Saanko esitellä...

2011-09-26T21:32:00.006+03:00

Meidän iki-ihana napero: Naga

Kokonimeltään tästä kaverista pitäisi tulla Bonachón Morich...
ja kutsumanimi on se Naga.
Eli vähän niinkun: "Maailman tulisin chili"
...tosin chiliwikissä on vanhentunutta tietoa, tämä laji ei nyt ihan se tulisin ole enää, mutta on ollut sellainen pitkään...

Topin toinen harrastus siis yhdistyy nyt tähän toiseen harrastukseen :) Eikä tästä pikkupojasta nyt ihan niiin tulinen tarvii tulla :) yksi sellainen täältä löytyy jo.

Ihana ihana pikku vesipää <3

Pennut 4 viikkoa

2011-09-26T21:23:00.002+03:00

Tässä vähän jälkijunassa viimeviikkoisia kuvia:

Tytsykkä valppaana

Zip uneksii

Alia väsyttää

Ja Naga muuten vaan haaveilee

Pennuilla on siis nimet jo. Tytön nimi ei kylläkään ole tytsykkä :)

On noi niiiii-iiiiiin ihania. Mä sunnuntaina otin vähän päikkäreitäkin pentujen kanssa, kun en malttanut vaan lähteä kotiin (no ei siinä kyllä malttanut nukahtaa). Sitten tyttö tuli niin liki mua, että ajattelin jatkaa pehmeämmällä alustelle. Siirryttiin kahdestaan sohvalle katsomaan telkkaria, siinä tämä kiipesi mun kaulalle tuhisemaan. Oi <3

Oivoi... tänään olin harkoissa, niin en ehtinyt taas pentuja kattoo... Huomenna sitten taas, on jo superiso ikävä!

Moi, pennut täällä taas

2011-09-22T17:35:00.006+03:00

Kuvapäivitystä:

Peeeerkeleeeee!!!

Moi, oon Pogon ja Gillen uusi velipoika... oon aika ihana.

Ja mä meen Soolon ja Ebban kaveriksi... meikä on kingi.

Mää menen Anjalle :)

Musta tulee aika ison lauman uusi pomo

On ne kaikki vaan niin ihania! <3

Hurjaa agiliitoa

2011-09-22T08:40:00.003+03:00

Ei ole taaskaan jaksanut kirjoitella maanantain harkoista mitään, kun en tiedä mitä kirjoittaisin. Ja alkaa ottamaan päähän, etten ikinä osaa kirjoittaa Pogon menosta mitään. Nytkin mietin, että videokamera olis kyllä niin hyvä olla ihan perusharkoissakin mukana. Ehkä pitää investoida sellaiseen? Häämatkarahoista? :D
Pogon menosta taas sen verran, että on se ihme ukkeli. Alkaa jo tulla hämärä niin aikaisin, ettei enää jälkimmäisessä ryhmässä varmaan Pogon kanssa pysty menemään (no, ei oo kun yksi kerta jäljelläkään). Nytkin piti laittaa jo valot päälle heti ekana koirakon kohdalla. Joka oli siis Pogo ja Topi. Mutta superhyvin se meidän kaheli siellä näkee mennä, mahtavaa! Eilen oltiin ihan pilkkopimeellä lenkillä, niin siellä se tepasteli mun perässä reippaasti. Päässään varmaan ajatteli "voihittovoihittovoihitto, mä en nää mitään, oon ihan paniikissa, kävelen eteenpäin kun en muutakaan voi" - mut ei siitä mitään erikoista huomaa, se on niin omituinen normaalistikin :)

Joo, mutta Gille oli taas syönyt jotain sieniä ja kävi ihan ylikierroksilla. Kaikki mun viimekertaiset teoriat meni romukoppaan. Ei kävelty kotoa kentälle, eli se ei ollut yliväsynyt. Tehtiin kyllä lämmittelyyesteillä taas lähtö- ja keppiharjoituksia, mutta niistä se taisi kerätä vaan lisäkierroksia. Pinkki possukin oli mukana, mutta se on jo rikki. Radalla mentiin sitten ensimmäiset hetket kaikki esteet ohi ja väärin. Sitten kun siinä Gille väsyi huutamiseen, niin alkoi sujumaan. Tanja tykkäsi keksiä meille eri ohjausvaihtoehtoja, jotka ei olis niin helppoja meille. Ja mehän tehtiin, oivoi kun oltiin hyviä :P Mua nyt hiukan häiritsee takaraivossa piilevä ajatus, tahtoo kisaamaan. Mistä tälläinen on tullut? Huomisten epiksien jälkeen mieli saattaa muuttua, mutta jos siellä menee hyvin, niin voisin vaikka tempasta ja ilmoittautua jonnekin. Tekosyytkin on käytetty jo, joten jos tavoitteellisissa aikoo reenata, sen eteen pitää alkaa taas tekemään jotain vähän enemmänkin.

Kuulin jälkeenpäin, että Terhi oli siellä kentän laidalla puhellut hassuja. Oli katsellut kuulemma mun ohjausta ja sanonut, että miten hän saisi myös nimensä Mäkiseksi (vertaa viimekertaiseen kirjoitukseen, jossa yksi teorioistani oli, että uuden sukunimen myötä musta on tullut parempi ohjaaja) - Terhin ratkaisu oli jättää Mikko ja mennä Tommin kanssa naimisiin :D :D Oli kyllä hauskin juttu ever :)

Gillellä oli eilen jotain hallusinaatioita. Se näki ensin pihalla sammakon, joka oli ainakin NÄIN pelottava. Siis ihan jär-kyt-tä-vää. Piti ensin hiiiiiipiä lähelle haistamaan mikä se on, ja kun sammakko liikahti, hyppäsi Gille ainakin seitsemän metriä ylöspäin. Sitten asia unohtui, kunnes illalla se nukkumaan mennessä hyppäsi meidän sänkyyn (jota siis ei saa tehdä) alkoi haistelemaan peittoa - ja siellä sängyssä oli ihan saletisti myös sammakko, koska se oli ihan yhtä pelottavaa. Sätki kun mikäkin epäluuloinen siinä aikansa, ennen kuin ymmärsi, ettei siellä sammakoita ole ja meni omalle paikalleen nukkumaan :)

2011-09-19T17:34:00.000+03:00

Hei mekin ollaan täällä

2011-09-18T20:54:00.003+03:00

Päivityksiä tulee pennuista, mutta omat pojat jää vähän vähemmälle. Olkoon tämä siis hyvitys-yritys. Kauppareissulla jäi mukaan uusi lelu - käärme! Vanhalle käärmeelle oli käynyt vähän hassusti, kun se vähän laihtui.

Lelu on Pogolle, jotta se säilyisi ehjänä. Eihän niitä omia leluja rikota, paitsi vahingossa. Gille saa erikoisluvalla leikkiä tämän kanssa kuitenkin - hiukan :)

Pennut, pennut

2011-09-17T21:30:00.003+03:00

Nyt alkaa pentulaatikossa olemaan jo vipinää ja viskettä enemmänkin. Kiinteää ruokaakin ipanat jo saa ja sen jälkeen riemu on aina katossa asti - mennään eikä meinata.

On ne vaan niin hirmuisen söpöjä, siellä niitä katsellessa vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Harmilloisen vähän olen vaan itse päässyt pieniä katsomaan, etten osaa vielä mitään kunnollista luonnekuvausta teille antaa :) Viirupoika se edelleen minun suosikki taitaa olla, minkäs sille "rakkautta ensisilmäyksellä" -efektille voi. Siinä paketissa kaikki on vaan niin jees. Syötävän suloinen. Tosin tänään se näytti jo tuholaisen merkkejä :) Kauluripoika on ollut aika vipeltäjä, mutta osaa se jätkä aika lunkistikin ottaa. Selällään maha pystyssä on hyvä kölliä. Ruskea poika on tempperamenttinen oman tiensä kulkija, jos ei asiat mene niinkun hän haluaa, niin sen kyllä sitten kuulee. Tyttö taasen on sosiaalisin ja on aina kiipeemässä syliin - sekä on tämän porukan kovin ruokailija! :)

Tässä kuvakoostetta torstailta. Tänäänkin otettiin kuvia, mutta ne on vielä kamerassa.

Mamma anna pusu!

Moi. Voisin jo tulla ulos, kiitos.

Määää kans.

RUAKAAAA!!!

Hei veli mä tykkään susta.

Kynsienleikkuu-operaatio - en tykkää.

Plääh.

Syksy saapui

2011-09-13T11:35:00.002+03:00

Eiliset harkat oli melko sateiset. Viikonloppuna kaaso oli käynyt meillä salaa ja pöllinyt samalla mun sadetakin, meinasi siis iskeä epätoivo kun piti lähteä kentälle ja vettä tuli kaatamalla. Onneksi se loppui kuitenkin. Oli silti semisti vaikee juosta kumisaappailla ja kurahousuilla... Olis voinut ehkä muistaa ottaa toisetkin kengät edes. Noooh.. eipä oo eka kerta kun aksaa kumpparit jalassa.

Taru oli bongannut jostain Teemu Linnan radan, alkuun se näytti melko kinkkiseltä palalta, mutta loppujenlopuksi oli hauska rata! Pogon kanssa oli taas oltava vähän varuillaan, kun alkaa olemaan jo liian hämärää. Mutta hyvin se näytti menevän, alkaa tuntua siltä, että se on sopeutunut jo niin hyvin huonoon näköön, että menee vaan fiilispohjalta. Arvaten :) Sillon lopussakin kun lähdettiin pois ja sammutettiin valot, niin Pogo ei reagoinut siihen mitenkään. Viime syksynä se oli ihan paniikissa, kun ei nähnyt mitään, nyt se ei varmaan edes huomannut että valot sammui. Uskomattoman hyvin poika pystyy silti painelemaan, pitää vaan itse muistaa pitää järki päässä eikä kokeilla liian vaarallisia juttuja. Puomikin alkaa olemana jo vähän riskirajoilla, sen mustan kontaktipinnan hahmottaminenkin on jo vähän hankalaa... :/
Pogo on vaan niin hassu siellä kentällä. Se oli ihan sairaan täpinöissään, kun tajusi, että se on aksakentällä - ja iskä on mukana!! Sen on pakko tarkoittaa sitä, että hän pääsee aksaamaan!! :D Pöhköpää.

Gille oli ihan super!! Olen tässä nyt spekuloinut koko illan, yön ja aamun sitä, että mistä sillä oikeen tollasta aikaa tuli. Siis se vaan oli niin hyvä. Keksin monta teoriaa.
a) oli viileempi ilma
b) me ei kävelty kentälle
c) tehtiin lähtöharjoituksia nurmikolla ennen, siinä sai purkaa kaikki patoutuneet tunteet
d) Gillellä oli uusi pinkki possu (josta Ansa oli tosi kade)
e) minusta tuli Mäkinen, joten oon saletisti parempi ohjaaja
f) ei jouduttu odottamaan yömyöhään
g) turkki oli lyhyt

Heh... mikä sitten lie oikea syy, mutta Gille oli hyvä! Sairaan nopee (vaikka mä ehkä juoksinkin kaksi kertaa hitaampaa kumisaappailla kun normaalisti). Se irtosi ihan törkeen hyvin esteille, putkeekin vaikka kuinka kaukaa! Kepit se osasi hakea tosi makeesti, vaikka mä ohjasin ihan varmana jonnekin kolmosväliin, niin Gillen kääntyy ja korjaa sen itse oikein. Jouduin taas kerran tekemään vammasinta ohjausta ikinä, eli Jaakotusta (oli kyllä ennemmin Sannatus, koska en tod osaa jaakotusta)- ja senkin Gille meni kuulemma siivekettä nuollen, ei sitäkään kaarrosta mitä normisti tulee (eli aika vähän). Kontaktit meni hyvin... ja lähtökin melkein :D
Oi oi, mulla on mahtava koira <3

Gille-apina koki kyllä myös hieman huonomman tuurin kentällä. Se sai päähänsä kesän (?) ensimmäisen punkin!! Syyskuun puolivälissä eka punkki!!! Unbelievable!! Oltiin just menossa radalle kun Topi huomas sen, Kaija sitten nappas sen sormilla pois vaan äkkiä. Sinne jäi se piikki, tai mikä veemäinen osa nyt onkaan. Sitä kaivettiin sitten pinsettien kanssa kotona vaikka kuinka kauan (HUOM. Gille oli IHAN paikallan ja kiltisti tämän session ajan, kyllä sitä joku vaivaa - mitä sä Liisa sille oikeen teit!? :D) Mutta ei se sieltä lähtenyt. Haittaakohan se?

The Mäkiset

2011-09-12T10:14:00.002+03:00

Viime viikonloppu oli superihana! :) Allekirjoittaneesta tuli rouva Mäkinen.
Eihän nämä hääjutut tänne koirablogiin kuulu, mutta pakko silti hiukan hehkuttaa. Oli niin mahtavaa! :)

Kasvattajatäti pyysi kuvia, voin ainakin yhden tänne jossain vaiheessa laittaa, kunhan saan kuvat ensin käsiini. Otettiin meinaan riski kun haluttiin meidän koirat hääkuvaan mukaan. Ehkä ihan ensimmäisenä ei tule sanoista "Pogo ja Gille" "kurainen maa" ja "valkoinen morsiushame" mieleen mitään kovinkaan turvallista. Mutta näillä mentiin. Tommi tuli koirien kanssa kuvauspaikalle, koirat istumaan ja loppu olikin sitten kohtalon käsissä :) Mutta meillähän oli niin hyvinkoulutetut pojat, että siellä ne takana istui nätisti. En edes uskaltanut katsoa päin, joten itsellä ei ole mitään tietoa miten ne siellä oli. Vissiin ihan kiva kuva tuli, kun kuvaaja oli ainakin innoissaan.

Liisa siellä oli tosissaan tämän lauantai-päivän hoitamassa meidän kahdeksaa koiraa. Neljä isoa ja neljä pientä perroa siellä viihdytti. Ja ilmeisesti kaikki oli mennyt hyvin ja kunnialla selvitty sielläkin päässä. Gille oli ainakin ollut kuulemma yllättävän kiltisti :) (siitä siis ne ennakkoluulot olikin vaan, loput oli myös ollut kiltisti, mutta muuta ei kai odotettukaan :D)

Sunnuntaina kun haettiin sitten koirat kotiin, niin siellä odotti ylläri. Kaksi nakupelle-perroa! Tuore anoppi päätti tempasta yllätyksen ja ajeli pojilta turkin pois. Mahtavaa!! Kyllä mulla on sitten hyvä anoppi :)

Kotiin kun päästiin, niin Gillen mielestä siellä oli jotain tosi pelottavaa. Ovesta kun pääsi sisälle, niin alkoi armoton paniikki-haukkuminen. Ei se itsekään tiennyt mitä haukkua, mutta jotain pelottavaa siellä oli. Liekö sitten syynä ollut armoton sekamelska, kun kaikki häälahjat ja tavarat oli pisin kämppää, tai omituinen haju mikä niistä tavaroista tuli, se häähamekin roikkui siinä keittiön tuolilla... Jotain omituista tunnelmaa ilmassa selvästikin oli, liekö sitten vielä sitä häähumua...

Muistipeli

2011-09-06T08:44:00.005+03:00

Tanjalle pitäis antaa jotain rauhottavia ennen kun sen päästää kentälle rakentamaan extempore-ratoja :D Alku näytti hyvältä, viiden esteen täysi suora... siitä eteenpäin esteelle 18 oli ihan jees... sitten alkoi tulemaan niitä Tanja-lisiä... hyppy tohon, toi takaa, toi tonne, tämä tänne... jotka kesti esteelle 40 asti - tai oliko niitä peräti enemmänkin. "kaikki numerolaput piti käyttää". Huuh... Mä päätin, että opettelen radan esteelle 29, koska siitä eteenpäin en tiennyt mitä tehdä :D Mutta sitten piti jatkaa vielä silti. Aika muistipeli siis :)

Eikä siis ollut huono rata, oli hauskaa. Rataantutustumisessa tulee vaan aina tuskahiki, kun joka ikinen kerta on väärällä puolella, mentiinkin ihan eri suuntaan tai eri puolelta mitä luuli. Siellä joutuu monen monta kertaa seisomaan vaan paikallaan ja ihmetellä, että mitä **tua!? :D Rata oli siis käytännössä sellanen, että ensin mentiin se viiden suora, sitten oli hypyn kautta täyskäännös suoraan putkeen, vähän lisää putkia, kepit, kontakti ja loppurata olikin sellaisen neliön menemistä edestakaisin ympäriämpäri :) Hihihi.

Muistiin itselle kotiläksyt:
- Lähtöharjoittelua. Häiriöjuttuja ja palkkaa taakse. Jätä koira kauas ekasta hypystä.
- Käääännöksiä. Niitä vaikeita. Ohjaa itse kunnolla, molemmilla käsillä, ei liian myöhään eikä aikaisin.

Simmut auki

2011-09-03T22:34:00.006+03:00

Vieroitusoireet pukkaa päälle, en oo päässyt moneen päivään katsomaan pentuja!! Tänäänkin meinas kiire tulla ja tiukille meni, että ehdittiin. Siellä ne pikkujässikät odotti, hyvin syöneinä! Pennelit oli kasvanut ihan hirmuisesti!!! SUPERIHANIA. Oon niin in love <3

Taru on Soolon kanssa Ruotsin reissulla ja Sauli siellä hoitelee pikkuperhettä. Mun piti vissiin olla apuna, mutta kun... öö, kiire!? Pääsinpäs kuitenkin todistamaan yhtä suurta hetkeä. Kauluripojalla aukesi silmät! Tai ainakin toinen, hiukan se toinenkin. Topi otti kuvia ja kirkas salama häikäisi niin, että sieltä se pikkuinen söpöläinen näki maailmaan!! Mahtavaa.
Heti piti soittaa Tarulle rapakon taakse, että kävipä nyt näin.

Työnimet on edelleen hakusessa, aivot lyö tyhjää eikä keksi mitään hyviä nimiä. Toisaalta Viirupojalla ja Kauluripojalla on Viiru ja Kauluri-nimet, mutta ruskee tyttö ja poika on edelleen vailla nimeä... No, eiköhän ne nimet sieltä tuu, oikeet kutsumanimet on kyllä tiedossa kolmelle viikarille jo <3

Viiru Pesonen

Näytän kieltä sun kameralle.

Mm, tähän vois nukahtaa, tuumi tämä poju.

...mutta tytön mielestä tämä asento ei ole ollenkaan mieleinen.

Kattokaa ny, mun silmä on auki!!

Tässäkin mä vähän siristelen simmujani <3

Tällee kasassa on kiva kölliä.

Viikonlopun tunnelmat kiteytyy tähän biisiin.

Kuvasatoa

2011-09-03T22:02:00.003+03:00

Pennut 1 viikkoa ja 1 päivä:

Ääääää, niin paras kuva <3

Me ollaan ainaski parhaita kavereita.

Ja sit välillä me ollaan kaikki parhaita kavereita.

...Samaan aikaan aidan toisella puolella...

Yövuoroharkat

2011-08-30T09:14:00.003+03:00

Eipä kai auta muu kun kirjoittaa taas harkoista. Saapahan taas jorista turhanpäiviäsiä. Kuvakoostettakin olis Pogon menosta, mutta ne pitää lisätä jälkikäteen. Sitten kun Gillen vuoro tuli, oli jo liian pimeetä, eikä kunnollisia kuvia enää saanut. Voi syksy sentään, miten se nyt jo on täällä? Kai sitä pitää tuohon pimeeseen taas tottua - ja pakata Pogolle agilitykassiin otsalamppu (on meinaan hiukan hankala päästä sieltä kentältä pois pimeän metsän läpi).

Mutta harkoissa siis. Pogo pääsi ekana ja oli aika hyvä. Niissä kepeissä on vaan joku vika, kun Pogo teki saman virheen mitä Gille sillon joskus omatoimiharkoissa. Tokavikasta välistä pois, kokoajan. Taru sanoi, että hän oli tosi tyytyväinen poikien menoon, ja näyttihän se hyvälle. Topilta unohdin kysyä :D Topin tulevalla agilitykoiralla on isot saappaat täytettävänä, kun pitää Pogon mitat täyttää, mutta saa ainakin taitavan ohjaajan siinä samalla, joka on opetellut aksaamaan Pokerin kanssa. Ei oo mikään helpoin koira. Edelleen jonkinverran huolestuttavalta näyttää, että meillä se kolmas koira kohta on, en meinaan pysty olee ajattelematta pentuja. Töissäkin pitää ihan sillee nopeesti vaan aina välillä käydä kurkkaamassa blogista kuvia ja esitellä niitä työkavereille :) Hieman on häiritsevää, kun tässä olis nyt pari muutakin asiaa mitä pitäis miettiä!!

Gillen kanssa mulla meni NIIN hermot. En tiedä vaikuttaako Gilleen se, että kävellään kentälle kotoa. Se on vaan niin hyvä lämmittelylenkki, mutta saattaa kerätä liikaa kierroksia pojalle. Ainakin se odottelu kerää turhautumista - ja se, että Pogo menee eka. Jostain niitä kierroksia kuitenkin oli taas kerääntynyt ja jätkä oli huippuärsyttävä. En muista, että se olis ennen kesälomaa ollut noin pelle. Huutaa ja huutaa ihan raivona. Vaikka se on aina ollutkin erittäin kovaääninen, niin nyt se on vaan kertaa sata. Ja hyppii päin niin että jalat on mustelmilla. Eikä auta mikään. Huudan ja raivoon takasin, komennan olemaan hiljaa, syötän namia, en huomioi ja käännän selkäni... Mikään ei auta. Idiootti haluaa aksaamaan, tai sitten possun. Kumpikin käy. Siinä sitten jo ennen lähtöä mulla on niin veetutusolo päällä, väsyttää ihan sairaasti - niin muutama kirosanahan siinä lentää, enkä halua tehdä mitään. Sääliksi käy Tarua, kun se joutuu meitä makseja koutsaamaan yövuorossa, ei olla aina ihan iloista porukkaa.

Mutta kyllähän se siitä sitten läksi. Yksi homoputkihässäkkä siellä oli, mutta muuten olen kyllä tyytyväinen suoritukseen. Alkaa mun ohjauskin olemaan aina loppusuoralla hyvää, kun viretila nousee ja keskityn tekemiseeni. Nyt tekis vaan mieli harjoitella tosi paljon sitä omaa ohjauksen pitämistä koossa, loppuun ohjaamista ja sitten mennä koittamaan kisoihin, että pitääkö pokka. Kaksi viikkoa vielä pitää jaksaa muita hommia, ja sitten voin alkaa keskittymään aksaan taas. Paitsi että sitten alkaakin tietty jo syystauko.

Kuvia pennuista

2011-08-29T17:36:00.005+03:00

Jospa sitä itsekin ehtisi vihdoinkin kuvia laittamaan penneleistä. Huomaa kyllä, että noita kaksivärisiä on kivempi kuvailla, ruskee poikakin on niin tumma, ettei siitä saa selkeetä kuvaa. Mut tässä he kaikki esittäytyvät, ihanaiset pienoiset:

Viiru-poju

Kauluri-poju

Ruskea-poju

Tytöntyllerö

Voih, nää on vaan NIIIIIN IHANIA!!!! <3

Ekaa kertaa pentuja katsomassa

2011-08-25T10:19:00.004+03:00

Hihii, ne on söpöjä! :) Ja ihan hassuja.

Olin eilen istuskelemassa pentulaatikossa tosiaan, kyllähän siellä viihtyisi pidemmänkin aikaa. Pennut on nyt siis nämä:

Tulppa, eli kauluripoika, eli Pikku-Gille. Tämä kaveri oli siellä esteenä, ettei muutkaan päässyt ulos. Huutaa lähes kokoajan :) I-H-A-N-A!

Viirupoika on toinen lemppareista, tää on Pikku-Pogo. Sillä on niskassa ja otsassa viiru, sekä kokonaan valkoinen maha. Oli kuulemma heti ulostullessaan ollut menossa jokapaikkaan, selvästi tuleva agilitykoira :) S-U-L-O-I-N-E-N!

Kokoruskeapoika on myös aika äänekäs, ainakin tissillä. Sillä on sellainen iiiihan pieni viiru rinnassa. Nämä on kaikki kyllä aika kovia menijöitä jo nyt, en osannut arvatakkaan miten lujaa puoli päivää vanhat perrot voikaan mennä. N-A-M!

Ja sitten se tytön tyllerö. Voi että sentään, mahtaa tulla pitämään jöötä veljiinsä, jahka vähän siitä vielä kasvaa :) Tyttönen on myös kokonaan ruskea, mutta valkoista sillä on hiukan, muun maussa tassun päässä :) S-Ö-P-Ö!

En malta odottaa, että pääsen taas äyhölle. Harmi vaan, että nyt on tuhannesti muuta ohjelmaa :/ Otettiin eilen kuvia, niitä voi mennä katsomaan Soolon ja Ebban blogista! :)

Pentuja!

2011-08-24T12:50:00.002+03:00

No nyt ne vihdoinkin syntyi viime yönä. Eivät kuitenkaan suostuneet tulemaan maailmaan ongelmitta, mutta vaikeuksien kautta voittoon! Neljä pientä palleroa siellä olisi, kolme poikaa ja yksi tyttö. Ebba on mahtava mamma!! <3 Loput tarinasta saakin Taru kertoa ihan itse omaan blogiinsa. Tänään on pakko itse ehtiä katsomaan nelikkoa ja niiden mammaa.

Topin kanssa päätettiin jo astutusvaiheessa, että tästä Bonachonin M-pentueesta tulee chilipentue. Kennelnimet siis on päätetty jo, sekä se ehkä meille tulevan kutsumanimikin on jo päätetty. Katsotaan nyt vaan, meneekö ne hallituksesta läpi :)

Syksyyn mennään

2011-08-23T21:55:00.003+03:00

... kesä on lopuillaan, mutta ei se meidän Gilleä haittaa. Sen mielestä just nyt on parhaat auringonottokelit! Siellä se makaa yksinään pihalla aurinkotuolissa harvasepäivä.

Huomaa meidän chiliviidakko taustalla - siinä vasta neljäsosa.

Argh-harkat

2011-08-23T10:44:00.002+03:00

Eilisissä harkoissa oli luvassa Jaakon rata Tanjalisällä. Toisinsanoen: aaarrrghhh.

Jälleen kerran unohdin seurata Pogon menoa, olen pahoillani. Olin silloin just mielikuvaharjoittelemassa. Alkakaa painostamaan Topia, että se voisi kirjoittaa omista jutuistaan. En osaa kirjoittaa toisen puolesta. Eipä niillä kai kovin huonosti mennyt, kun kumpikaan ei ollut pahalla päällä. Ei kuitenkaan varmaan kauheen hyvinkään, kun Topi oli vähän seis.

Mutta Gillepöllöpää. PITUUS!! Se on vammanen. Piti ohjata pituudelle suoralta putkelta, tehdä valssi siinä pituudella (eli hitto vähän niinku pysähtyä - jolloin se koirakin pysähtyy) ja jatkaa vieressä olevaan hyppyyn. EI, ei ja ei. Mä en osaa ja Gille ei osaa. Ensin mä teen sen ehkä noin 854 kertaa väärin - ja sit kun vahingossa kerran onnistuin tekee sen oikein, niin Gille ei tee oikein. Ei me sitä taidettu sit saada kertaakaan kunnolla tehtyä. Aina ne perhanan palikat lenteli ties minne. Eli, sain varmaankin kotiläksyksi harjoitella sitä typerää ohjausta ja sitä typerää estettä.

Kepit ja kontaktit meni tällä kertaa hyvin. Se on siis näemmä; jokatoinen kerta osaa, ja jokatoinen ei osaa. Okseri oli radalla mun toivomuksesta, mistä muut ei vissiin tykännyt. Mut me osattiin se!! Jeee. Meni vaiks kui hyvin. Tanja kehui mun ohjausta siinä - ja vielä kun ohjaisin sillee muuallakin radalla... puolikas käännös onnistuu, mut kun pitäisi mennä kokonainen valssi, niin sitten se ei enää onnistukaan. Tosin, mä ohjasin ehkä vähän liiotellusti, koska kyykkäsin vähän liikaa ja liukastuin.

Mut olipa kerrassaan rata!! Huh.

Pennut ei oo vieläkäääääään syntynyt!! Ebba pihtaa!!

Kauan odotettu koulutus

2011-08-20T10:22:00.004+03:00

Vaikka mulla onkin superhyvät koutsit joka maanantai - niin on se vaan silti virkistävää saada ulkopuolista koulutusta. Mä NIIN fanitan Elinaa!!! :)

Kyllä sen vaan huomaa, että jos työkseen tota hommaa tekee, niin ehtii panostamaan asiaan enemmän. Se, että rataantutustutaan yhdessä ja kerrotaan asiat pilkkua viilaamalla, on niin mun juttu. Omissa harkoissa sellainen olisi täysi mahdottomuus, koska aika ei riittäisi mitenkäänpäin. Siksi onkin hyvä, että saadaan tälläisiä mahdollisuuksia ulkopuolisiin kouluttajiin. Varmasti tekee hyvää kaikille, vaikka niitä samoja juttuja ammattilaisen suusta kuulee, mitä Tarulta ja Tanjalta.

Eli tosissaan, Elina Jänesniemi tuli kouluttamaan meitä. Oltiin yövuorossa, mutta se taisi ollakin päivävuoroa parempi, niillä tais olla siellä aika kuuma. Meillä oli vaan tajuton sumu. Pogo pääsi ensimmäisenä radalle - hyvä niin, koska hämärä tuli tosi nopeesti. Topikin tais tykätä Elinan tavasta kertoa asiat perinpohjaisesti, mutta silti se vannoo Oreniuksen nimeen :D Hyvältä niiden meno näytti. Sellaista Elina oli ihmetellyt, että miksei Topi voi ohjata heti ekalla kerralla kunnolla, kun ensin se täytyy vaan painaa täysillä - ja seuraavalla kerralla vasta ohjaa.

Pogo veti itsensä niin piippuun radalla taas, se oli ihan loppu. Lämmittelykävelykään ei heti onnistunut, kun poika ei jaksanut kävellä enää metriäkään. Sitten huomasin, että jätkä on ihan turvoksissa!! Siis saman näköinen kun Ebba, ihan kun olisi raskaana. Kyljet ihan pallona ja maha iso ja pinkeä. Panikoin siinä sitten ihan täysin, kaikki kauhuskenaariot taas kävin läpi. Kaija ja Tanja tutkiskeli ja päätyi siihen tulokseen, että se johtuu siitä, että Pogo tosiaan veti itsensä ihan loppuun radalla ja canikur-kuurin jälkeen maha ei välttämättä toimi vielä kunnolla, paisui siis ehkä sen takia. Aamulla oli kuitenkin 7 aikaan saanut ruokaa, ja kello oli tossa kohtaa ehkä 8 illalla. Soitin sitten Tarullekin paniikissa jo, että mitä hemmettiä me nyt tehdään!? Onneksi se siitä alkoi sitten laskemaan ja kaipa tuo jätkä taas ihan normaali on... Jäätävää.

Sitten oli Gillen vuoro. Hassu apina oli ihan sekasin taas. Varmaan johtui siitä, että kello alkoi olla jo aika paljon ja poika oli joutunut odottaa omaa vuoroaan pitkään - ei keskittymuskyky ollut enää läsnä. Huutaa huutaa ja huutaa vaan. Elinan mielestä se oli hyvä juttu, että on innostunut. Ennen kun päästiin lähtöön edes, niin kuului kysymys "niin kolmosluokan koira, eikö totta?" - ÖÖÖÖ, eiiii ko ykkönen :) Ja sitten lähdettiin. Yllätin itsenikin joissain kohdissa, kun osasin kaikkia ihme-kikkoja, mitä en tietääkseni ole ennen tehnytkään. Ei me kyllä todellakaan päästy koko rataa, taidetiin jämähtää esteelle 22. Se oli okseri, josta koiran piti hypätä "yksin" ja lähteä samantien tulosuuntaan takaisin. Siihen piti tehdä vastakäännös. Ensin mä luulin tekeväni oikein, mutta oikeesti mun vartalo näytti ihan jonnekin muualle. Tein kuulemma tyypillisen suomalaisen agilityohjaajan virheen :) Sitten kun se kuvio mulle rautalangasta väännettiin ja mä tajusin jutun, niin Gille ei tajunnut. Se oli siinä vaiheessa jo niin väsynyt, ettei keskittynyt yhtään. Hyppäsi okserin ekan riman, ja tuli sieltä kahden siivekkeen välistä pois. Ja sama uudelleen ja uudelleen. Vaikka siivekkeitä pistettiin lähemmäs toisiaan, niin silti sama. Sain kotiläksyksi okseriharjoitusta neljällä siivekkeellä, jossa yhdessä on rima. Riman paikkaa vaihdellaan. Näin Gille alkaa keskittymään rimaan, eikä siivekkeisiin. Sitten lisätään toinenkin rima - josta tulee se okseri. Tanja lupas jo pitää mulle ja Gillelle okserisulkeiset :)

Toinen kotiläksy oli tuttu juttu, kepeille lähetys. Malttia malttia siinä lähetyksen kanssa, ei saa rynniä... Jep. Tämän olen tainut kuulla ennenkin :) Paras osuus kuitenkin oli se, kun Elina sanoi, että Gille on tosi taitava ja hieno koira - ei se kauaa siellä ykkösissä kyllä ole. HAHAHA, eipää. Sitten kun kerroin miten asian laita todellisuudessa oli, että siellä ollaan ja pysytään - lähinnä kieltojen takia. Niin samaa ohjetta pukkasi - ohjaa loppuun asti kunnolla!!! Sitä mun pitää sit kai vaan yrittää takoa päähäni, helpommin sanottu kuin tehty, se ollaan nähtykin jo.

Hyvä fiilis jäi, vaikka ei me nyt joka kohdassa niin kauheen taitavia oltukaan. Näitä lisää kiitos!!

Äijälähtö ja Soololähtö :)

2011-08-19T11:52:00.003+03:00

Keskiviikkona oli ne epikset. Alkuilta meni mukavasti, kun sain Mikon suostuteltua istumaan toimistoon, eikä itse tarvinnut menettää hermoja sen homman takia. Sain sitten hengailla hetken aikaa Annan, miniäijä Oton ja tämän kummitädin kanssa. Annalle ja Gillelle oli edessä koitos äijälähdössä. Sen ideahan on, että kokemattomat ohjaajat menee kokeneiden koirien kanssa aksaa, leikkimielinen kisa, jossa perheen "äijät" saa tutustua lajiin. Meidän perheessä kun sitä äijää ei sinne saa laittaa, niin Anna on sitten mun äijä. Yritän epätoivoisesti saada agilitykärpästä puremaan Annaa, ja enää puuttuu se vesikoira :) Agilitykärpänen varmaan puri jo, kun Anna missasi oman lapsen hippokisat meidän epiksien takia. Omistautuneisuutta kerrassaan :)

Sitten rataantutustumisessa huomasin, että on hiukan hankala neuvoa kokematonta ohjaajaa. "Tähän pitäisi tehdä valssi, eli tällänen, mut mee sillee ku parhaalta tuntuu" :) Neuvot oli siis a) yritä muistaa rata ja b) älä törmää koiraan. Hienosti meni, aivan mahtavaa. Gille oli niin hemmetin kuuliainen, hyppäsi ihan ihmeellisistä kulmista vaikka miten hyvin. Kontakteilla pysähtyi niinkun pitääkin, eikä purrut ohjaajaansa. Yksi törmäys siellä kyllä tuli, mutta ei se haittaa, kun kumpaankaan ei tainut sattua. Tällä menolla parivaljakko voitti maksit ja pääsivät ykköspalkintopallille!! VAU. Kiitos Anna, ensi vuonna sitten taas uudestaan! :)

Sitten oli ykkösluokan radan vuoro, jonne menin Soolon kanssa. Rataantutustumisessa oli pari kohtaa, missä oli vähän ongelmia, että miten Soolo oikeen pitää tässäkin ohjata. Sen takia en sitten oikeen keskittynyt siihen muuhun tutustumiseen, enkä edes muistanut rataa kun sitä yritin minien aikana miettiä. Silti mulla oli päässä hyvä suunnitelma niiden vaikeiden kohtien varalle. Ja paskat. Se meni niin läskiksi, kun vaan olla ja voi. Huonoin agilitysuoritus ikinä koko universumissa. Soolo ei halunnut lähteä mun mukaan lainkaan, vaikka harkoissa meni ihan loistavasti. Sitten mulla meni heti vitutus-kytkin päälle siinä vaiheessa, enkä enää ottanut hommaa tosissaan. Neljännellä esteellä ohjasinkin jo väärin, kun joku oli käynyt siirtämässä sitä yhtä hyppyä :). Ei sen siinä kohtaa pitänyt olla. Siitä Soolo ampaisee Tarua kohti. Teki mieli luovuttaa. Jatkoin kuitenkin ja loppurata oli yhtä skeidaa. En ohjannut kunnolla, mutta ei kyllä ollut Soolokaan yhteistyökykyinen. Taru sanoi sillon kun harkitsin, että lähtiskö tähän hommaan mukaan, että tää on hyvää harjoitusta mulle, kun kokeneen koiran kanssa tulee niitä onnistumisen tunteita. Oi että kun oli muuten hemmetin onnistunut oli sen radan jälkeen. EN TOD halua mennä piirimestiksiin!! Enää en voi käyttää tekosyytä, että koira ei osaa, kun se tosiasia on, että mä en kertakaikkiaan osaa!! Soolo on edelleen ihana murmeli, mutta ei me kyllä yhdessä toimita. Kai mä vielä kertaalleen yritän, mutta tekis kovasti mieli luovuttaa.

Mutta ah ja voi kun tuli maksien aika ja pääsin oman pikku-G:n kanssa radalle. Mahtia!! IHANA GILLE!!! :) Jos puomia ja paria muuta kohtaa ei lasketa, niin rata oli niiiiiiin hyvä :D. Saattaa olla, että se oli oikeesti myös ihan paska, mutta sen edellisen suorituksen jälkeen tuntui vaan niin omalta. Oma koira. Oma ohjaustyyli. Puomilla tosiaan kontaktin ottaminen ei taas muistunut mieleen, mutta muuten mulla ei kauheesti ole valitettavaa. Taisin mä lopussa jotain kämmiä, mut se on niin sivuseikka. Ja Gillenkin kanssa se sama neloshyppy oli hukassa, mutta ei se haittaa mitään... Minun oma muru.

Ja Pogosta taas se sama vanha virsi. Pogolla meni lujaaaaaaaa. Eipä oo TopiPogo-kaksikko paljon treenaillut kaikkien esteiden vuoksi, ja sen kyllä huomasi. Pogolle on kertynyt kaikki patoutumat mitä se on joutunut sivusta seuraamaan, ja nyt ne purkaantui. Hyvältä se mun mielestä silti näytti, vaikka ei ihan oikeeta rataa mennytkään. Pogo on vaan niin paras. Varsinkin kun haikeena se on myönnettävä, että kun ulkotreenit loppuu, niin Pogon aksaaminen loppuu myös. Tilanteen mukaan mennään, päivä kerrallaan, mutta nyt vaikuttaisi tältä. Ei sitä sinne pimeeseen maneesiin ainakaan voi ottaa, mikäli meillä edes on talvella harjoittelupaikkaa. Harmittaa niin penteleesti :/ Mutta voihan se aina välillä tulla sinne juoksemaan sen pallonsa kanssa, niin sitten kaikki on taas hyvin, ainakin pojan mielestä :)

Sitä samaa

2011-08-16T12:24:00.002+03:00

Kirjoitetaan uudestaan sitten. Eilen sain tekstin häviämään mystisesti, erroria pukkas vaan.

Sunnuntaina oltiin kentällä treenaamassa ominpäin, minä ja Soolo. (no oli siellä Taru, Pogo ja Gillekin). Mutta siis Soolon kanssa meikä juoksenteli. Taru meinaa, että mä vien Soon piirimestiksiin - kun hän ei sattuneesta syystä itse pääse. Mä olen kylläkin kakkosvaihtoehto ohjaajaksi (kun ykkösvaihtoehto on yllättäen töissä), mutta näemmä parempi sekin kuin ei mitään :D. Mun mielestä ykkösvaihtoehto olisi ollut paaaljon parempi. Edelleenkään en ymmärrä, että mitä järkeä koko touhussa on, koska noissa kisoissa se nolla olis vähän niinkun pakko saada, mutta tällä kokoonpanolla sitä on turha odottaakaan - tietää ainakin, ettei ole tavoitteena voitto. Reenaillaan nyt, ja mennään sitten näyttämään Porilaisille, että mistä ne Raumlaiset flikat on tehty. Itsellekään se ei ole vielä selvinnyt. Ellen sitten tosiaan hyperventiloi itseäni hengiltä, kun saattaa olla pienet paineet ja jännitykset kehissä siinä vaiheessa. Epiksissä nyt ainakin mennään tänään Tanjan radalle hurvittelemaan, katastrofi on valmis! :) Ehkä Taru siinä vaiheessa tulee järkiinsä ja hankkii jonkun muun ohjaajan :D (kuulemma ei).

Maanantain harkoissa oltiin Gillen kanssa palattu taas normaaliin meininkiin. Ollaan taas täysin paskoja! :) Mä en osaa ohjata ja Gille ei osaa mitään. Se vaan huuuutaa. Nyt sillä oli kyllä jotain extra-patoutuneita tunteita, mitkä piti purkaa. Huutamalla. Ja sitten se huusi. Sen jälkeen se huusi. Välillä hypättiin ja purtiin - ja sitten taas huudettiin. Ihan sekopää. Sitten mä jo totuin siihen Soolon kanssa menemiseen liian nopeesti, ja ohjasin Gilleä samalla lailla. No eihän se mihinkään irtoo. Soon kanssa oli kiva mennä, kun paskalla ohjauksella se meni vähän niinkun vahingossa oikein. Helpolla radalla siis - vaikeella se onkin sitten jo vähän hankalampi juttu. No, ehkä olen taas itsekriittinen, mutta kerron vaan milta se tuntuu, en tiedä miltä se näyttää. Varmaan vielä pahemmalta :D

Gillen kanssa tein sillon sunnuntaina keppejä, jotka meni JOKA kerta väärin. Se harppas aina yhden välin. Harkoissa ne onnistui kuitenkin taas normaalisti. Pitäis nyt vaan saada jostain energiaa jatkaa sitä keppitreeniä. Sen ansiosta Gille osaa kyllä hakea kepit (ei avokulmaa), mutta mä en pääse edelleenkään irtoomaan kepeiltä niin paljon kun haluisin. Tai jäämään jälkeen. Ehkä mä sitten syyskuun puolivälin jälkeen jaksan taas. Ja kontakteja pikku-pöllöpää ei taas osannut. On tääkin yhtä soutamista ja huopaamista!!

Pogolta jäi taas harkat väliin, kun sillä oli joku mahatauti. Tai ei tiedetä mikä sen aiheutti, mutta kaikkea jännää oli maailma täynnä maanantaina kun Topi meni kotiin. Siitä sitten siivoomaan vaan. Nyt Pogo voi jo paremmin ja on hemmetin nälkäinen. Hassua kattoo, kun ei se yleensä ole ruoan perään, nyt se on _melkein_ pahempi kun Gille. Tai sitten syynä oli erikoinen ruoka, eikä aina sitä samaa.
Pogolle oli järjestetty kotona sitten mieluista ohjelmaa agilityn korvikkeeksi. Siellä ne oli kaivanut kaikki "pitää ommella reikä umpeen" -lelut esille. Pogo ei halua, että hänen lelujaan heitetään pois, joten jos niihin tulee reikä vahingossa, niin ne pitää korjata. Mä olen vaan vähän laiska sen asian kanssa, ja siellä ne kiltisti sitten odottelee ompelu-operaatiota. Mutta tais Pogo olla maailman onnellisin poika, kun ne kaikki sai. Topi oli laittanut Pogon vessaan piiloon ja piilottanut ne lelut pisin kämppää, sitten Pokeri sai etsiä ne yksitellen. Uusi Ikea-pallo vei voiton niiltä tyhmiltä vanhoilta. On ne hassuja - kaikki kolme :D

Perjantaina on kauan odotettu Elinan koulutus. Jee. Fiilikset tosin laskee siitä, että päässä on biljoona muuta ajatusta, väsyttää - ja koulutus on keskellä yötä! (19:00-00:00). Pogolle anoin jo armoa, että jos se saisi mennä ekana, koska muuten ei enää näe mennä. En tiedä menikö anomus läpi muutakun yhdelle. Mutta sitten jos Gille on tyyliin viiminen (kun kaupunkitaistelijat vissiin kiilaa siihen väliin) niin se on siinä vaiheessa jo ihan sama meneekö vai ei. Ei me enää siinä vaiheessa edes jakseta, kun nukkumassa olis pitänyt olla jo aikoja sitten. Sitten seuraavana päivänä pirteenä Topin kaverin häihin... jep jep.

Pallopäät

2011-08-13T21:34:00.002+03:00

Hauskat harkat

2011-08-09T11:18:00.002+03:00

Kyllä toi treenaaminen on vaan niin mun juttu. Oli niin kivaa taas eilen!!

Pokeri-poika oli mukana reissussa, vaikka ei sen kanssa aksattu. Topilla alkoi työt heti iltavuorolla (ja oli niin iloinen kun pääsi töihin, että veti samantien 16 h putkeen :D), joten Pogo oli mukana turistina. Käveltiin kentälle, kun autojakin on liian vähän tällä hetkellä meidän perheessä. Kentällä sain sitten päästää Pogon vapaaksi hurvittelemaan, kun ei siellä ollut muita kun minä ja Kaija (ja Tanja tietty). Siellä tämä Rastapää viiletti pisin kenttää taas pallo suussa - maailman onnellisin koira. Ihan kun se olis hymyillyt :) Ei Pogo muuta tarvii, kunhan se saa juosta agilitykentällä pallo suussa, se on vaan niin parasta. Se on tullu todettua jo moneen otteeseen. Pääsi se sitten Tanjan kanssa vähän juoksemaankin. Tanjan "iik" "ääk" "hitto se on hullu" -ohjaukset oli hauskaa katsottavaa :D Ihan hyvä liikuntapläjäys oli molemmille koirille, kun sitten vielä käveltiin takaisin kotiin - molemmat oli ihan naatteja kun päästiin perille.

Ja sitten taitava Kilu-poika. Mentiin ekana, enkä oikeen jaksanut keskittyä rataantutustumiseen, kun se rata tuntui ainakin NÄIN vaikeelta. Lopputuloksena muistin sitten kaksi ekaa estettä. Hyvin mä vedän :D Mutta sitten kun ohjasin oikein, niin meni hyvin. Ja muistin melkeen loppuun asti :P Sitten seuraavaksi radalla oli hassu kohta. Mutkaputki puomin alla, josta piti jatkaa matkaa sinne "väärään" suuntaan taas putkeen. Ja samalla leijeröitiin puomi. (hippasen vaikee selittää, mut rataa ei saanut laittaa blogeihin) Gille osasi sen niiiiiin hyvin (heti kun mä ensin osasin...). Ja sitten sen suoran putken jälkeen oli ihan suoraan hyppy, jonne ei pitänyt mennä. Ja Gille meni! Jee. Haltuunottotreeniä otettiin siinä pari kertaa, kun enhän mä meinannut saada sitä sinne minne piti, sitten millään! Mutta possun avustuksessa sekin onnistui. Takaaleikkaamiset, jopa kepeillä (ensimmäistä kertaa IKINÄ) onnistui hyvin, sivuirtoomiset... kaikki. Eikä yhtään rimaa ali. Läski-Kilu alkaa olla vireessä taas :) Laihdustuskuuri on siis onnistunut. Niin kivaa.

Harkoissa ja muuta löpinää

2011-08-02T07:40:00.007+03:00

Perinteisen maanantai-päivityksen aika. Vaikka nyt onkin tiistai :D Tanjalle sanoin, että ihan turhaa se blogin päivittäminen on, kun samaa juttua joka kerta. Mutta kun ei muutakaan keksi, niin näillä mennään vaan.

Harkoissa oli kivaa!!! :) Kesäloman aikana taidettiin käydä yksi tai kaksi kertaa kentällä. Jäi vähän vähäselle toi meidän reenaaminen. Mutta minkäs teet, kun on sata rautaa tulessa samaan aikaan. Ja oli siinä välissä agipitsi, missä pääsi reenaamaan oikeen viiden radan verran :)

Taru oli tehnyt meille radan, Terhin toivomusten mukaan saksalais-painoitteisen. Meeri sanoi, että kun sitä tutustuu, niin huomaa, että on tuttu rata. Ja niinhän se olikin, viime kesältä tuttu Julia Kärnän koulutuksessa ollut rata. Sattumalta oli siis sama. Mutta ei se haittaa, kertaus ei koskaan ole pahitteeksi :) Ihmeteltiin Iiriksen kanssa, että miten me voidaan muistaa näin hyvin, mitä sillon siellä koultuksessa oli sanottu. Oltiin luultu, ettei meidän päähän jää mitään, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tällä kertaa Terhi heitti haasteen, että pitää tehdä eri ohjauskuviot mitä sillon oli opetettu. Yritin ja joissain kohtaa onnistuinkin. Saksalaiset oli kyllä pakko tehdä, kun niiden kanssa meikäläinen tarvii aikalailla harjoitusta. Viskileikkausta en aluksi tehnyt, kun Gille kyllä jää harkoissa kontaktille, joten pääsen ottamaan etumatkaa. Koitettiin kuitenkin kisa-vaihtoehtoa - joka ei ollutkaan kovinkaan helppo. Viskileikkaus ei siis onnistunut ihan niinku piti, oli aika vaikee Gillelle. Poika kyllä osaa hypätä hypyn, samalla heittää kokoympyrän ilmassa, osua takajalalla maahan ja hypätä hypyn uudelleen, mutta ei kiertää sieltä kauemman siivekkeen kautta. Iiiiiihan miten vaan :)

Kuvassa näkyy noi numerot superhuonosti, mutta saksalaiset tehtiin hypylle puomin jälkeen ja takaisintullessa samalle mutta toisinpäin. Viskileikkausta yritettiin hypylle, joka on A:n ja suoran putken jälkeen. Rata ei ihan prikuulleen ollut samanlainen mitä tässä piirustuksessa.

Oltiin siis ihan hyviä, tai ainakin jäi hyvä fiilis, vaikka supersuoritusta ei tullutkaan. Ehkä mä siis taas toistaiseksi olenkin motivoitunut jatkamaan agilityä, kunnes taas koittaa ne seuraavat kisat. Jotenkin vaan tuntui siltä, että Gillekin keskittyi paljon paremmin, ehkä loma teki sille ihan hyvää. Ja kepit!! Oi oi oi kun meni hyyyyvin.

En oikeen taaskaan keskittynyt Pogon suoritukseen kun keskusteltiin vaan Terhin kanssa, että saako Taru lähteä ruotsiin kisaamaan vai ei :D Mutta sellainen käsitys jäi, että Topinkin mielestä oli hyvä treeni. Pogo oli hulluutta täynnä ja tukka hulmuten siellä taas viiletettiin. Toi yksi kohta tais olla niille haasteellinen, muistaakseni ne sitä hinkkasi hetken. Eli pussin paikalla oli putki, ja siitä mentiin vieressä olevaan hypylle ja taas siitä seuraavaan hypylle. (tosi selkeet selostukset). Vähän jäi mietityttämään kun Topi sanoi, että vaikka Pogon ura tästä jatkuisikin, eli jos se vielä näkis jotain, niin ei tiiä pystyiskö se jatkamaan. Se käy niin ylikierroksilla ja suorituksen jälkeen se on ihan loppu. Pelottaa, että sillä on joku vika jossain sydämessä tai keuhkoissa tai jotain. Se on aina ollut vähän keuhkovammanen, että ehkä se on joku astmaatikko. Mut se on jännä, koska käydään reippailla lenkeillä joka päivä ja sillä ei pitäis olla huono kunto. Sit se on rakenteeltaan sellanen kehonrakentaja lihaskimppu... ei mee järkeen. Ja jaksaa se aksata, kunnes tipahtaa.

Pogolle kävi muutenkin vähän hassusti yksi päivä. Meidän lähellä - lenkkireitin varrella on yhdessä talossa russeli ja husky. Se husky on ihan mun lemppari ja juttelee mukavia aina sieltä aidan takaa. Mutta se pikkutirriäinen tuppaa karkaamaan sieltä pihalta. Kerran ennen jo tullut, mutta Topi oli onneksi mukana ja esti sen aikeet. Nyt olin yksin poikien kanssa. Ensin se tuli sieltä ihan iloisena, "moi, tuun moikkaa teitä". Sitten ilme muuttui. Gillellä on joku aivovamma, kun sen pitää aina yrittää purra Pogoa, jos joku kolmas osapuoli uhkaa. Eli se niinku haluis huutaa/tehdä jotain muuta kivaa sille vieraalle koiralle, mut kun Pogo nyt sattuu olemaan siinä lähempänä, niin purkaa kiukun siihen. Voisko joku selittää, mistä tää mahtaa johtua? No, jokatapauksessa toisella kädellä yritän pitää meidän beigen hirmun pois kaikkien luota ja toisella kädellä suojella pientä-Pogoa hurjalta russelilta. Ensin Pogo oli kova jätkä ja huusi perkelettä sille pirpanalle, kunnes pirpana tuli ja puri Pogoa jalkaa. Sitten se hyppäs varmaan metrin ylös ja peruutti mun jalkoihin turvaan :) Meidän kovanaama. Samalla minä karjun täysillä, että mene nyt perkele pois siitä!!! Koiran omistaja marssii kiukkuisena meidän luokse, nappaa tirriäisen mukaana ja poistuu paikalta sanaakaan sanomatta. Siihen mä sitten jäin ihmettelemään keskelle tietä, että mitä hittoa äsken tapahtui? Nyt Pogolla on sellanen hampaiden jälki jalassa, ei mennyt hampaat läpi, mutta joku vekki siinä on. Poika joutunut kulkemaan sukka jalassa, kun ei tunnu paranevan lainkaan.

Ja sitten meidän perheessä pohditaan pentujuttuja. Pikku-Ebeliinistä kun on tulossa mamma, niin se tarkoittaa hankalia aikoja meidän perheeseen :D Vastustamattomat pikkuvesikoirat asuu siis kohta kivenheiton päässä ja painostusta uuteen koiraan tulee joka tuutista. Vaikka kivenkovaa väitän, että meille ei pentua tule, niin tiedän jo nyt, että turhaa se taistelu on. Kohta meillä on kolmas idiootti vesipää. Toisaalta, Topilla ei ole agilitykoiraa, joten sen kannata järkeväähän se olisi. Mutta muuten idea on täysin päätön. En pärjää noidenkaan kahden kanssa mitenkään yksin, niin eikös siihen vielä yksi lisää. Järkevää. Mutta pennulle on keksitty jo kennellnimi ja kutsumanimi... Eli saas nähdä, kuinka käy. Taistelu jatkukoon!!

Uimassa, taas.

2011-07-31T09:31:00.004+03:00

Oli taas vaihteeksi kamera mukana uintireissulla, ihan niinkun näitä samoja kuvia ei olisi jo valmiiksi tarpeeksi :)

Pikaliippari taas käy matkaan.

POMMIHYPPY

ja molskis.

Pogon piti tämäkin homma tehdä omalla tavallaan, väärinpäin!

Sain sen.

Merihirvion paluu.

Voi sitä uimassa vähän aikaa paikallaankin olla :)

Meidän ihanan hassut pöllöpäät.

Kirsikka

2011-07-30T19:32:00.004+03:00

Meidän takapihalla kasvaa kirsikkapuu, jossa on ihan älyttömän pahoja kirsikoita. Syötin niistä tänään Pogolle ja Gillelle yhden... hetken päästä Gille-poika on omatoimisesti pää puskassa ja vetelee kirsikoita naamaansa. Välillä irvistää - ja taas jatkaa.

Happamia!

... no meneehän nämä, paremman puutteessa.

oliskohan tuolla ylhäällä yhtään parempia...

ja toinen perässä...

Mums...

Agipitsin kuvakooste

2011-07-26T22:13:00.002+03:00

Kirjoitin viime kerralla väärin, se on siis Agipitsi - eikä Pitsiagi. Mutta mun mielestä se on noin väärinpäin parempi, ja kuulemma Haapasen Hannu on samaa mieltä :D

No joo, jokatapauksessa tässä linkissä on vähän kuvia viikonlopusta.

Pitsiagi 2011

2011-07-25T10:29:00.003+03:00

Taas tuli koettua erittäin väsyttävä viikonloppu - nimittäin meidän omat Pitsiagi-kisat. Huh, mikä viikonloppu!! Loma meneekin siinä, että ensimmäisen viikon valmistelee kisoja ja toisen viikon palautuu siitä kaikesta. Hyvin me silti vedettiin ne läpi, mutta onneksi ne on nyt ohi :) Olisin suosiolla voinut jättää kyllä välistäkin. Sääkin oli mitä mielenkiintoisin. Ensin oli paahtavan kuumaa, sitten synkkeni täysin ja alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa. Kisat piti keskeyttää. Sitten taas paistoi aurinko polttavan kuumana, taas synkkenee... Saatiin kokea ihan kaikki säät, paitsi lumisade. Jopa rakeita tuli!! :D Siellä hullut koiraihmiset vaan aksaa pitsihepeneissään...

Suorituksista pitäis olla taas vaan ihan hiljaa. Muuten saan taas valituksia valituksistani. Mutta kun on taas aika masennus päällä viikonlopun jälkeen. Yritän vaan olla iloinen kaikkien muiden puolesta. Taisi meinaan kaikki muut Raumalaiset onnistua hyvin, tai ihan pirun hyvin. Facebookista saa lukea toinen toistaan iloisempia uutisia, mikä on ihan loistavaa! Mutta silti vituttaa omat suoritukset. Täyttä paskaa... vai kuulostaako Gillen neljä hyllyä ja 30 virhepistettä hyvätä? Pogon kohdalla 25, 25, 15 ja kaksi hyllyä. Jollain ihmisillä on hyviä hyllyratoja, mutta ne onkin yleensä niitä yhden virheen ratoja, toisilla ne hyllyt tulee siitä, että on sata kieltoa.
Uusi sääntö: älä kysy multa enää kisojen jälkeen "miten meni"? Vastaus on aina se sama.

Lauantaille mulla ei oo mitään tekosyytä, miksi meni ihan päin seiniä. Ollaan vaan niin surkeita. Sunnuntain startit meni pilalle sen takia, että Pogo oli radalla just ennen Gilleä. Gille sekoo täysin, kun se näkee, että Pogo menee. Yritäppä siinä sitten mennä lähtöön valmiiksi, kun toinen huutaa ja kuristaa itsensä hengiltä. Sitten se istuu lähdössä väärinpäin ja alkaa etsimään Pogoa radalta. Ensi kerralla ymmärrän jättää ne startit kokonaan välistä, missä Pogo on just ennen. Mikäli ensi kertaa vielä tulee. Nytkin toisella radalla seisottiin siellä talon takana. Pogon ääni kuului vaan. Mentiin lähtöön, jossa Gille meni maata pisin ja veti radalle ihan hulluna. Kaksi hyppyä ja sitten se lähtee omille teilleen etsimään Pogoa, katsomaan tuomaria ja sitten vasta voidaan jatkaa. Ei se tollasta ikinä tee, mutta näin tällä kertaa. Nyt en voi edes yrittää ajatella positiivisesti "koira antaa kaikkensa, joten anna sinäkin kaikkesi koiralle" - koska Gille ei todellakaan ollut nyt mukana, sekin oli jossain lomahorroksessa. Ei keskittynyt yhtään!! Launatainakin meni vaan ohi esteiden, vaikka varmasti ohjasin kunnolla. Ja sit vielä tiputtelee rimoja kun on ihan läski (tai ainakin hieman ylipainoinen). Ensin se on ihan rimpula, vaikka sille antaa kilon Neuta päivässä - sitten vaihtaa ruokaa ja saa massaa, liikaa, eikä painoa saa putoomaan millään, vaikka mitä tekisi. Huoh.

Pogon suorituksista en jaksa kirjoittaa, joten laitan lauantain videot. Sunnuntailta sitä hyvää rataa ei tullut videolle ollenkaan, ja huonoa rataa ei tänne jaksa laittaakaan. Siinä huomasi, että on Pogokin vähän väsynyt, vähän häsläsi omiaan. Mutta siis Pogolla meni paremmin, joten sen suoritukset pääsee näytille:

Uudet kaulapannat, taas :)

2011-07-15T19:37:00.001+03:00

Ja vielä toiset kaulapannat piti tilata :)

Ja vielä toiset kaulapannat piti tilta :)

Gille 3-vee

2011-07-14T10:43:00.004+03:00

Meidän pikku-pallero täyttää tänään 3-vuotta. Juurihan se oli ihan pieni vielä.

Tässä hän on, kaikista söpöin ja kiukkuisin kullannuppu :)

Onnittelut myös muille G-pentueen lapsosille...

Blogi lomalla

2011-07-13T09:00:00.002+03:00

Nyt ei vaan ole runosuoni kukkinut vähään aikaan, alkoi jutut olemaan joka kerta samoja, joten mitäpä niitä aina uudelleen ja uudelleen kirjoittamaan. Vaikka oma loma on vielä edessä, niin blogilla sitä on ollut jo hetken aikaa. Koneella olisi kuviakin, mitä voisi laittaa jos ei jaksa kirjoitella, mutta eipä sitäkään vaan saa aikaiseksi...

Ollaan käyty uimassa ja vähän reenaamassakin. Eilen just oltiin Tarun kanssa kentällä, me kaksi ja ne neljä hullua. Mä menin Pogon kanssa, ja se poika on kyllä täysi urvelo. Miten voi koira muuttua niin paljon koti-oloista? Siellä se on tottelevainen, hiljainen ja arka pallero, mutta aksakentällä täysi monsteri. Siis h-u-l-l-u!! Ensin se veti mua taas kuusnolla sen lelunsa kanssa, ei meinannut luovuttaa millään. Sitten kun yhteinen sävel löytyi, niin yritettiin sitä rataa tehdä. Mutta en mä siinä mukana pysy, kun se on vaan niin Pogo. Ja sitten kun jätkä väsyi, niin lelu ei enää ironnut suusta ja seuraavaksi se oli teurastettu. Gillen uusi lelu siis!! Hemmetti. Se lelu nyt olikin sitten liian hyvä löytö...

Gillen kanssa harjoiteltiin kontaktin ja putken erottelua, häiriöö kontaktilla ja avokeppikulmaa. Ei siis mitään turhan helppoja juttuja - mutta muut onnistui paitsi se avokulma. Se oli aika hankala, kun Gille ei osaa kääntyä oikeelle ilman, ettei se heitä kokoympyrää. Possu kehiin ja jo alkoi avokulma löytymään, mutta ei se kyllä ilman possua olis onnistunut. Muuten pojottelu on NIIIIN HIENOA!! Oon ihan fiiliksissä miten hyvin se menee (paitsi kisoissa tietty). On siitä keppitreenistä ollut hyötyä, vaikka se vähän kesken jäi ja oli ongelmia. Mutta kyllä tää tästä, jos nyt ollaan jo näin hyvällä mallilla, että voin olla kaukana ja tehdä valssin keppien päässä, niin seuraavalla kerralla pitää kokeilla sitä takaaleikkamista, mikä on mun tavoite ollut. Ja tietty se avokulma kans. Kontaktit on myös superhyvät, vaikka tekisin mitä. Voin hämätä, hyppiä, pomppia ja ottaa täys-spurtin ja poika tönöttää kontaktilla. PAITSI kisoissa - siellä se ei osaa mitään.

Mulla oli joku juttu minkä takia tätä lähdin kirjoittamaan, mutta nyt se on unohtunut kun jaarittelin muita juttuja. Onneksi kesälomaan on enää 2,5 päivää :)

Agipitsikisoja odotellessa kauhunsekaisin tuntein. Startteja yhteensä melkein 1300, kisatyöntekijöitä vähän, ja meikäkäinen toinen koetoimitsija. Ei hyvältä näytä - katastrofi on valmis :D Siihen vielä viisi starttia Gillen kanssa, niin voi voi voi voi...

Uudet kaulapannat

2011-07-08T17:10:00.003+03:00

Pojat sai tänään uudet kaulapannat, ja voi että ne on hienot :)
Oli kyllä hieno palvelu, eilen tilasin ja tänään jo ne tuotiin kotiovelle.

Juhannuskisat

2011-06-25T19:36:00.002+03:00

Nyt ei ole oikein runosuoni kukkinut, eipä ole siis jaksanut paljon kirjoitella blogiin. Maanantaina harkoissakin kyllä oltiin, mutta tiistaina en ehtinyt kirjoittamaan ja keskiviikkona en enää muistanut mitä siellä tapahtui :D Taru meitä tällä kertaa oli piiskaamassa. Gillen kanssa kontaktit meni hie-nos-ti! Kepeillä takkuaa, sillon kun menee hyvin, niin menee tosi hyvin, mutta kakkosväliin poika tunkee väkisin. En tiedä sitten onko syynä se keppitreeni, kun siinä se tekee kokoajan samaa. Pogolla kierrokset korkeella, mutta loppua kohden meno näytti jo hyvälle.

Ja tänään sitten Juhannuskisoissa Piikkiössä. Ajattelin, että mikä ettei sinne voisi mennä, on juhannuksena sitten jotain muutakin ohjelmaa kun Topin töitä. Reissu oli perus-settiä, ei kovinkaan kannattava. Mutta ollaan nyt sitten ainakin kesän aikana osallistumassa neljään kisaan, kahteen omaan ja kahteen vieraaseen. Enempää se kalenteri ei sitten annakaan periksi. Kaikkemme siis ollaan yritetty :) Enkä edelleenkään tullut kovinkaan vakuttuneeksi, että miksi miedän pitäisi niin kauheesti virallisissa käydä, tällä menolla.

Ekalla radalla Gillellä meni ihan hyvin A:lle asti. Takaaleikkasin sen, jolloin poika jäi katsomaan taaksensa, astui harhaan ja tippui sieltä A:n harjalta alas. Ajattelin tässä kohtaa, että kai se este on uusittava, ettei jää mitään kammoa tms. Ensin koira uusi esteen väärinpäin vahingossa, otti kontaktin täydellisesti, sitten uusittiin vielä oikeeseen suuntaan, otti senkin kontaktin (vaikka varasti poistulossa). Tässä kohtaa olin jo niin sekaisin, että kysyin tuomarilta, että mennäänkö suoraan pois? Tuomari (Anne Savioja) tuumasi, että jatkakaa nyt vaan. Ja mehän jatkettiin. Loppurata meni hyvin, kepeillä vähän väärin, muttei sitä nyt kehdannut alkaa korjaamaan. Vähän nolotti, mut juhannusmeningillä mentiin :) Eli jos A:ta ei olisi ollut, niin hyvä rata.

Topilla ja Pogolla oli jäänyt aamukahvit juomatta ennen ekaa rataa. Topin ohjaukset oli vähän myöhässä ja Pogo ohitti suurinpiirtein puolet esteistä :D Oli hausaa katsoa reunalta, kun toinen ohjaa "hyppää", niin Pogo juoksee sujuvasti vaan ohi. Muuten kyllä meni hyvin, vähän vaan väärää rataa :)

Kakkosradalla mentiin Gillen kanssa muuten hyvin, mutta armottomasta karjumisesta huolimatta puomin kontakti hypättiin yli, jostain tuli kaksi muuta vitosta ja yksi kielto putkella. A onnistui tällä radalla täydellisesti, kuten myös keinu. Kolme kertaa poika puri mua aaaaaika pahasti. Yhdessä kohtaa teki jo mieli antaa vähän takaisin, mutta hammasta purren jatkettiin matkaa. Nyt on ranteessa kaksi jälkeä ja sormi auki. On mulla sitten ihana pieni koira :) Muuten hyvä rata, pari hammasiskua olis voinut jättää väliin.

Kaksikolla nuija ja tosinuija meni tämä rata alkuun hyvin (eli kaksi estettä :D). Tosin neloseste oli vähän veemäinen näille. Putki oli sellaisessa asennossa, että väärä pää oli NÄIN houkutteleva. Kuitenkin kovalla TÄÄLLÄ käskytyksellä Topi sai Pogon menemään putken oikeeseen päähän, mutta samantien tulemaan sieltä ulos. A oli näillä aika pelottava, Pogo otti hurjan kiihdytyksen ennen A:ta, hyppäsi suurinpiirtein toiselta puolelta harjaa alas ja tippui naamalleen maahan. "Ei tunnu missään, mihin sitten mennään!?" Pogolla ei ole kipuaistia agiradalla. Keinun kanssa häsläsivät ja sen jälkeen Pogo päätti taas valita oman radan (eikä edessä olevaa kolmen hypyn loppusuoraa), juoksi päättäväisen oloisena yhteen putkeen, joka oli ihan täysin keskellä rataa, pimeä putkensuu, eikä todellakaan koiran linjalla. Ja sitten maalin. Huh.

Eipä siis ollut nämäKÄÄN kisat ihan meidän juttu... mutta samapa tuo, tavoitteet ei ollut kovinkaan korkeella ja maaliin asti päästiin.

Pogo 5-vee

2011-06-18T18:49:00.002+03:00

Pogo viettää tänään syttäreitä, pojalla on ikää jo 5 vuotta.
Ihana, rakas, maailman paras :)

Onnea myös lempparisiskolle Soololle sekä tietty Pesolle ja Cirulle.
Ja sit niille muille C-pennuille, joita ei ees tunnetakaan. :D

UIMAAAN

2011-06-12T21:57:00.005+03:00

(klikkaa kuva auki jos haluaa nähdä selkeemmin, jostain syystä pikkukuvat ihan epäselviä)

pikaliippari

ja molskis.

tuolla se keppi lentää, minä eka, minä eka!

ja molskis osa 2.

jes, mä voitin.

Pogosta on jostiain syystä vähän vähemmän kuvia. Se kun harrasti taas vaan tätä.

ja tätä... juu-u, on se siellä jossain!

Välillä happea. Epäillään jo, että se hengittää pyllynsä kautta, koska pystyy olee veden alla ihan tuhottoman pitkiä aikoja! Sitten kolmeksi sekunniksi pinnalle ottamaan happea, ja taas mennään!

Tehtävä suoritettu. POGO SYDÄN KIVI.

Viikonlopun kakut

2011-06-12T21:53:00.004+03:00

Viikonloppuna oli kahdet synttäribileet, 2-vee ja 6-vee. Asia nyt hieman sivuaa tätä koirablogin ideaa, mutta pakko ne on laittaa, kun meni niin perhanasti aikaakin niiden tekemiseen! :)

Kummityttö Neealle tein leppäkerttukakun:

Ja varakummityttö Nanne sai puudelikakun. Puudeli näyttää kyllä omasta mielestä lampaalta. Visio päässä oli paljon parempi, mutta tälläinen tällä kertaa. Nanne näki kakun ja huusi: "KILPIKONNA!!"

Kesä ja kiire

2011-06-10T13:50:00.002+03:00

On niin kovasti tekemistä, ettei ole kesä ja kärpäset, vaan kesä ja kiire. Ei sitä ehdi mitään erityistä koirienkaan kanssa tekemään, kun aina pitää tukka putkella juosta jo jonnekin. Tällä viikolla on ollut niin kauhea hellekin, ettei lenkillekään ole oikeen voinut mennä. Tai olen mä käynyt, mutta Pogo protestoi vastaan. Gillen vesihännän takia uiminenkin on jäänyt vähemmälle, eilen ne sentään pääsi uimaan kun mä olin vetämässä alkeisryhmää. Ja edellispäivänä pikainen pulahdus, Gillen mielestä se oli ihan liian vähän, kun pääsi vaan kerran kastamaan ja samantien pois. Häntä siis parani yllättävän nopeesti, yhtä nopeesti mitä se tulikin.

Tuntuu, että harkaamisesta olisi ikuisuus kun viime viikolla ei päässyt lainkaan! Eikä aika anna myöden mennä sinne muuten ja sitäpaitsi siellä on aina ryhmät iltaisin. Paniikissa huomasin, että kesäkuussa on enää kolme maanantaita ja sitten alkaa tauko. Pööh, ihan pyllystä. Ehkä sitten pitää vaan mennä omatoimisesti ja kenties pakottaa hovikoutsi koutsaamaan vapaallakin :)

Helle vaikuttaa näemmä minunkin päähän, koska unohdin jo minkä takia alunperin aloin tänne kirjoittamaan. Julkaistaan nyt sitten tämänkin höpinä, niin tapahtuu sitten blogissakin sentään jotain.

Vesihäntä

2011-06-07T11:41:00.003+03:00

Voihan nyt sentään! Mulla meni eilinen päivä siihen, että ihmettelin Gilleä. Mikä ihme sillä on!? Kovin levoton, selvästi kipeä jostain, ei pysy paikallaan vaan vaihtaa paikkaa, itkee, valittaa ja parkuu. Osasin olettaa, että se nyt on Gille, ei varmaan ole kovin suuri ongelma, mutta kun blondia sattuu, niin sitä sitten sattuuuuuuu. Kokoajan paheni pienen olotila, enkä edelleenkään keksinyt mikä sillä on!! Lähdin käymään kentällä hakemassa Tarulta yhden paperin, ja siellä sitten se selvisi. Huomasin itse, että se aristaa häntäänsä! Sitten samalla sekunnilla Miia sanoo, että mahtaakohan se olla vesihäntä? Olin sitten tutkinut kaikki muut paikat, paitsi sen hännän! Ei käynyt mielessäkään. Onneksi lähdin kentälle! Se oli kyllä pikainen treeni, lähdettiin samantien takaisin. Harmittaa, kun ei päästy yhtään harkkaamaan :/ Keppitreenitkin jäi välistä.

Ihan urpoa, joku vesihäntä! Noihan ui viime kesänä ihan hulluna, kävin niiden kanssa joka päivä uimassa! Nyt ne on tänä kesänä ollut ehkä kolme, neljä kertaa, niin sitten tulee tollanen vaiva. Huipputyhmä. Onneksi ei sentään mitään vakavaa, mutta pistäähän se vituttamaan, että esim. tänään on luvattu lämpöasteita 30 ja ei saa viedä koiria uimaan. Reilua!?

Loppukevennykseksi kerrottava teille vielä äskeinen puhelinkeskustelu lehtimyyjän kanssa. Myyjä puhui erittäin epäselvästi, luki suoraan paperista taukojan pitämättä, hoki samaa lausetta, vaikka miten sanon "EI KIITOS". Lopuksi kun se sanoi varmaan viidennen kerran, että "pistetäänhän nyt sullekin tulemaan tämä paketti" - sanoin vaan napakasti "EI". Luurin päästä kuuluu: "no voi ny jumalauta... tuut tuut tuut tuut...." Okke, hyvää päivänjatkoa vaan sitten sullekin.

Taas reenataan

2011-05-31T10:25:00.004+03:00

Tanja sanoi mulle sunnuntaina, että mene nyt opettelemaan se rata ulkoa, tein sitä kiukkuisena. - Jaiks! Opettelin sitten työpäivän aikana, ratapiirustus pöydällä ja lopulta muistin radan. Erikoista minulta :)

Topi sanoi, että siellä on sitten sellaisiakin ansaesteitä, mihin Gillekin menee. Mä väitin kivenkovaa, ettei ole muutakun tuo puomi. Mutta olihan siellä sitten muitakin, Gille IHAN ITSE haki esteitä. Oi hienoa. Taidan olla ainut, ketä iloitsee tästä asiasta :)

Yllättäen oma pää ei ollut viikonlopun kisojen jäljiltä mitenkään skarpeimmassa kunnossa, mutta se nyt on ihan normaalia. Lopussa tuo putki-hyppy-hyppy tuotti mulle vaikeuksia... kun ei tajua, niin ei tajua. Sori Tanja, rata on vaan pakko taas laittaa blogiin. Taidan rikkoa taas jotain lakia.

Pogo-pieni ei päässyt lainkaan aksaamaan, kun sunnuntaina sen jalkansa loukkasi Gillen kanssa riehumisessa. Pogon olis vähän tehnyt mieli kentälle, kun pojat tuli hakee mua ja Gilleä. Kumpa koirilla olis tota älliä sen verran edes, että ymmärtäisi, ettei kannata taklailla ja riehua ihan niin paljoa... mutta ei oo, sama meno jatkuu vaan. Vähän on välillä liian rajut menot.

Keppikurssillekin ehdin, taas puoli tuntia myöhässä! (kotona Topi kysyy, "niin mihin aikaan se keppikurssi alkaa?" "17:30" "ja mitä kello on nyt?" "17:33 - ja mä olen kävellen") Mutta ehdittiin silti näyttämään mitä osataan ja päästiin videollekin. Keppikurssilaisilla on oma blogi, johon tämä video ilmestyi. Jotenkin tuntuu, että se yksi koira sieltä erottui "edukseen". Koko klippi alkaa sillä, että ojasta nousee yksi musta/beige vesipää possuvinkulelu suussaan. Pöllöpää kävi taas vähän uimassa mudassa. Sitten kuvataan muita hyväkäytöksisiä ja HILJAISIA koiria, kunnes tulee meidän Gille. Hauhauhauhauhauhauhauhauhau... Mutta oltiin taas erittäin vähäisellä treenimäärällä edistytty ja saatiin kotiläksyt. Nyt vielä toteuttamaan niitä! Takapihalle!?

Rauman radat

2011-05-30T22:02:00.004+03:00

Oli heti pakko ladata nää radat koneelle kun sain ne. Nyt myöhästyy taas nukkumaanmeno, joten toivottavasti te lukijat nyt arvostatte tätä :)

Gillen rata ekana... Kyllä siellä ne rimat saisi pysyä, eikä ihan niin aivan lähelle Gillen tarvis tulla :) Ja se puomi olikin sellanen, että se hyppäs pois. Muistin, että tuli kokonaan ohi. Alussa siis keskityn huutamaan "kiipee, kiipee, kiipee". Se kyllä kuuluu ilman tätä ihanaa taustamusaa... mutta sitten uudelleenyrittäessä se käsky tuleekin vähän tiukemmin :) Hassu Kilu.

Ja sitten Pogo. Ensin on Topin ja meidän tiikerin mahtava suoritus. Mun mielestä toi on vaan niin hienoa menoa.
Ja sitten mun ja Pogon... hiukan sinnepäin menoa :) Vähän mennään kepit väärin, käskytetään riman päällä, ohitetaan esteitä ja mennään hukkaan, mutta siitä viis - oli niiin kivaa! :) Hieman myös jäi ohjaaja siinä lopussa jälkeen "mene vaan, eteen eteen, kyllä mä täältä tulen.."

Ja ainiin... videolta kuuluu terveiset Sannalle "se liikkuu paljon paremmin Pogon kanssa" - no hitto liikkuu kai, kun toinen on miljoona vuotta edellä :D Myös Pogon hyppäämistä kehuttiin.

Omat kisat

2011-05-30T07:44:00.003+03:00

Omat kisat tuli järjestettyä sateisissa tunnelmissa. Lauantai aamulla minut herätti sade, ja alkoihan siinä sitten ottamaan päähän samantien. Onneksi lauantaina ei kuitenkaan satanut kisapaikalla, vaikka kylmää ja koleaa olikin. Sunnuntaina satoikin tietenkin koko päivän. Ainakin sen aikaa, että oltiin kisoissa, kyllä sen jälkeen tottakai alkoi aurinko paistamaan.

Gillen kanssa ensimmäinen rata meni aivan plörinäksi. En ymmärrä!! Se ei ottanut puomin kontaktia (tietenkään, vaikka lämmittelyesteillä se onnistui aina pysähtymään kontaktille täy-delli-sesti, ainakin 20 kertaa!) joten sain jonkun hyvän päähänpiston uusia sen esteen. Oli kai joku jäämistö jostain menneistä päätöksistä, koska ei mun todellakaan ollut tarkoitus tehdä niin. Urpo. Olin jo päättänyt, että ottaa se pöllöpää kontaktin tai ei, niin me jatketaan menoa. Olen vähän tullut siihen tulokseen, että ei me kuitenkaan ykkösistä tulla koskaan nousemaan, niin sama se sitten on tuleeko niiden kieltojen lisäksi sieltä vielä kontaktivirheitäkin. Jos se idiootti ei tajua, niin ei se tajua. En enää tiedä mitä kuuluu tehdä, jotta se ymmärtäisi kontaktien merkityksen kisoissakin. Joten olkoot. Enemmän mua harmittaa, etten päässyt tekemään rataa. Nyt siis nämä hyvät aivoitukset esteen uudestaan suorittamisesta saa jäädä unholaan, nyt vaan jatketaan matkaa tästä lähtien. Ihmettelen edelleen, että miten ne kontaktit voisi toimia siellä ahvenanmaalla niin hyvin...

Pogon meno tällä radalla oli aivan mieletöntä! Siis niin hienoa katsottavaa. Rimoja vaan ropisi vissiin kuusi alas, josta pojat keräsi taas huimat pistelukemat 30. Ne tykkää niin noista pisteistä :) Sijoittuvat sillä viidenneksi, ja kaksikolla oli paras aika, -21.14. Niin siistiä. Sitten kun saan videot Tarulta, niin voisin nyt nämä kisat ainakin ladata tänne, ei jaksa alkaa sepustamaan, kun videolta sen menon näkee sitten paremmin.

Toiselle radalle Gille pääsi sitten ihan oikeesti juoksemaankin. Me yritettiin parhamme, muttei saatu pistesaldoa isommaksi kun Topi ja Pogo, saatiin vaan 25 :D Ei kyllä ole minkäänlaista muistikuvaa, että mistä ne tuli. Ainakin yksi oli yllättäen puomin ohitus. Se olikin ainut asia mikä ensimmäisellä radalla oli hyvin, puomille mentiin ekalla kerralla. Toisella radalla karjuin sen "kiiiiipeeeee" niin kovaa, että kurkkuun sattui. Mutta silti ohi. Onko siis käskytyksestä kiinni? Muusta radasta ei sitten olekaan oikeen muistikuvia enää jäljellä... Mutta ihan hyvä fiilis jäi. Gille on vaan niin ihana, ettei sille voi olla kauaa vihainen :) Vaikka kämmenselässä on taas noin kymmenen mustelmaa tämän radan jäljiltä. Liisa ihmetteli, että eikö se mene ihosta läpi kun se puree? No ei mene, kun siinä on heti luu vastassa, niin se kulmahammas kolahtaa vaan siihen sillee mukavasti. Eikä tunnu missääääään.

Ja sitten minä menin Pogon kanssa toisen radan!! Topin piti yllätys yllätys lähteä töihin, joten varaohjaaja astukoon kehiin! :) Oi että se oli haus-kaa! Hyllytettiin rata heti kolmannella esteellä, kun Pogo meni pujotteluun väärästä välistä, enkä jaksanut korjata sitä. Muuten vedettiin ihan sikahyvin (siis niin hyvin mitä nyt olettaa saattaa), ja mikä hienointa - mun ohjauksessa Pogolla tippui vaan YKSI rima, kun Topin kanssa niitä oli KUUSI. Oi oi oi oi. Yhdessä kohtaa mun ohjaus oli ihan pyllystä, kun menin Pogolta hukkaan ja se lähti haahuilemana sinne keskelle rataa, vaikka olis pitänyt mennä puomille. Ja olin mä totaalisen myöhässä muutenkin joka esteellä, mutta se oli niin huisin ihanaa mennä koiran kanssa joka irtoooo! Lähdössä oli vaikeuksia saada poika paikalleen ja Jansu sieltä huutelikin jo "Onnee vaan Sanna"- meininki vissiin näytti semisti epätoivoiselta :D

Pujottelun treenaamisen kanssa tuntuu, että junnataan paikoillaan. Eilen kokeiltiin ekan kerran neljällä kepillä ja se onnistui sikahyvin. Pitäis kuitenkin päästä treenaamaan sitä enemmän kun kaksi kertaa viikossa jos haluaa edistyä. Apupalkkaajakin kun vielä tarvitaan, niin se vaikeuttaa homman tekemistä hiukan... No, hiljaa kai hyvää tulee? Nyt vaan tiedetään sitten sekin, että ei oteta molempia koiria mukaan kun tehdään keppitreeniä. Pogo oli mukana ja söi rauhassa ruohoa kentällä, mutta kun Gillelle heitettiin palkka (pallo) niin piti tämän pallohullun syöksyä mukaan. Siinä rytäkässä poika loukkasi jalkansa. Toivottavasti oli vaan venähdys, koska se oli jo ihan normaali aamulla...

Teenausta, harkkaamista ja epistelyä

2011-05-24T09:22:00.003+03:00

Tiedättekö sen tunteen, kun illalla ennen nukkumaanmenoa päähän pälkähtää joku juttu, joku hyvä juttu, mutta aamulla sitä ei enää muista. Mä meinaan keksin eilen tosi hyvän otsikon tähän tekstiin, mutta ei sitä enää löydy muistilokeroista.

Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa taas jotain erittäin turhanpäiväistä. Ihan vaikka vaan Tarun kiusaksi, kun se ei saa aikaiseksi kirjoitettua mitään :) Alan varmaan kohta kirjoittamaan Ebban ja Soolon kuulumisia, kun omat jutut loppuu kesken. Edelleenkään en ole itse kuitenkaan saanut Ahvenanmaan videoita ladattua tänne... meno oli kyllä sen mukaista, ettei ole pahitteeksi vaikka se unohtuisi vahingossa kokonaan...

Käytiin treenaamassa sunnuntai illalla Tarun kanssa kentällä. Otin Gillen kanssa keppitreeniä ja "ei-saa-haukkua"-treeniä. Molemmissa pitäisi varustuksena olla korvatulpat. Keppitreeni meni ihan hyvin, pitää vaan nyt tsempata itse sen palkkauksen kanssa. Eilen sain Miialta uudet kotiläksyt, nyt vielä pitäisi keksiä paikka missä toteuttaa näitä harjoituksia. Onneksi Gille on nopea oppimaan, joten voidaan vähentään harjoitusmäärää ja satsata laatuun :) Haukkumistreenissä (niinkuin ihana naapurini varmaan asian tulkitsisi) palkkasin aina hiljaa olemisesta. Agikentällä tein myös niin, että sitten vasta lähdettiin liikkeelle, kun koira osasi olla hiljaa. Kyllä se ehkä sen vielä oppii, mikäli itsellä olisi aina malttia odottaa sitä hiljaisuutta. Epiksissä tuo ei ainakaan onnistunut.

Muuten treenattiin Gillen kanssa etenemistä. Meni sairaan hyvin! Se irtosi kauas esteille itsenäisesti, ensin pallon perään, sitten ihan omatoimisesti. Näitä lisää! Harkkasin myös Pogon kanssa, ja on se hassu. Vähän pitää olla erilailla skarppina sen jätkän kanssa, ja sitten sitä väkisinkin ohjaa niinkun Gilleä... vähän on kaavoihin kangistunut meikäläinen.

Niin, ja epikset. Ne oli eilen, ihanasti kentällä vierähti 5 tuntia niiden merkeissä. Ensin olin opettamassa koneen käyttöä muille, jottei minun tarvitsisi aina itse istua siellä kopissa. Oli muuten huisin mahtava tunne, kun ei tarvinnut stressata siitä tuloksien päivittämisestä. Keskittyminen ei ehkä silti ollut mahtavin, kun jännitin Pogon kanssa menemistä. Ekalla radalla Gillen kanssa meni niin penkin alle. En edes muista enää miten meillä meni, mutta ihan päin seiniä. Kontakteista ei tietoakaan, vaan ne piti uusia molemmat. Ihan sairaan huonoa menoa. Teki vaan mieli pysäyttää vauhti ja huutaa Gillelle, että rauhotu perkele! Pogon kanssa sama rata meni hauskasti. Kylläkin niin väärin kuin vaan voi mennä, mutta se oli niin hauskaa. Nauroin vaan koko radan läpi :) Ihanan hullu poika. Kun päästiin maaliin, niin Terhi huusi, että mulla on ihan eri asenne Pogon ja Gillen kanssa. Niin on.. Pogo on vaan niin hassu, ettei sille voi olla vihainen. (ja tähän Topi sanoi: Niin, VIELÄ). Jännitin vaan eniten sitä, että miten saan lelun pois sen suusta. Mutta se lähtikin ihan helposti, siinä meni jo pasmat sekaisin. Sitten vielä yritin pilata Helin ja Ronjan suoriuksen heittämällä sen pallon vahingossa niiden eteen ennen meidän omaa suorisusta... oho.

Avoimen radalla Gillen kanssa pelleiltiin taas. Olin jo niin jossain muissa maailmoissa, että unohdin olevani Gillen kanssa radalla ja annoin sen hypätä A:n kontaktin yli. Sitten kun tajusin mitä oli tapahtunut, oli jo liian myöhäistä korjata tämä virhe. Kuvittelin kai olevani Pogon kanssa radalla, kun en mä sen kanssa jaksa mitään hinkata edestakaisin. Tällä radalla huusin sen perkeleen, mistä Petteri-tuomari ei näyttänyt tykkäävän... Hups. Pitäisi kai opetella vähentämään tota kiroilua. Gille myös oli taas kakka ja alitti rimoja molemmilla radoilla. Jälkimmäisellä me sitten hinkattiin sitä typerää hyppyä niin kauan, että se oikeesti hyppäsi sen. Osaa olla hankalaa.

Pogon kanssa tämä rata meni ihan sikahyvin!!! Sanoin Topille puhelimessa, että meillä oli NÄIN lähellä ykköspalkintopallipaikka, mutta sitten viime metreillä se meni väärälle esteelle mun kämmin takia. Oi että mua harmittaa! Oltais voitettu Pogon kanssa Topille sellanen yrttipurkki. Olis varmaan ollut ylpeä meistä :) Mutta ei väkisin. Tähän Topi vähän hiljentyi ja sanoi "siis ottiko se muka kontaktit?" - Hahaha, no EI. Sanoin vaan, että oltais oltu jokatapauksessa ykkösiä, ihan millä tuloksella vaan, kun kaikki muut oli hyllyttänyt :D Pieni huijaus.

Gille is everywhere

2011-05-20T20:51:00.001+03:00

Treeniä ja turhanpäiväistä

2011-05-20T08:42:00.006+03:00

Kiirettä pitää, ei edes ehdi omia viikonlopun videoita katsomaan - saati sitten muokkaamaan ja lataamaan niitä koneelle. Hiukan olis myös väsymystä ilmassa viikonlopun jäljiltä, eikä millään saa univelkoja takaisin. Olen sentään blogia ehtinyt muuten päivittelemään, kaksikolta T ja Helsinkikaimalta puuttuu nämäkin vielä :)

Maanantaina käytiin myös treenaamassa, hiukan tyhjällä päällä kylläkin. Taru oli jostain "pöllinyt" erään mielenkiintoisen radan, jossa oli muutama haasteellinen kohta mulle. Twistiä ja saksalaista piti tehdä, eikä millään jaksanut keskittyä. Olin kuin hidastetusta elokuvasta. Hienosti kyllä onnisutui tuo lähtö niin, että olin puomin toisella puolella ottamassa koiraa putkeen. Myös leijeröinti esteillä putki-putki onnistui tois hyvin. Kontaktit ja kepit oli loistavia. Nyt vaan pitäisi löytää sitä omaa aikaa jostain, että menisi harjoittelemaan niitä itsenäisiä esteitä ja irtoomista. Ei kukaan haluis lahjottaa pari ylimääräistä tuntia mun vuorokausiin?

Topin suoritusta en nähnyt ollenkaan, kun lähdettiin Gillen kanssa kotiin aikaisemmin. Mutta kuulemma oli taas yksi vaaratilanne ollut, kun Pogo oli tippunut puomilta. Kulma oli vissiin muutenkin hankala, kun Zackille oli käynyt samalla lailla. Ne on ne meidän ryhmän rämäpäät.

Sitten pitää hiukan vaahdota täälläkin meidän ihku-ihanasta naapurista. Alustus: Olen Gillen kanssa keppikurssilla, jossa opetellaan pujottelu ihan uudelleen. Itsenäisesti. Menetelmä on Susan Garrettin 2x2. Harjoiteltiin ensin naksuttimen käyttöä laatikkoleikillä, josta innostutiin Gillen kanssa molemmat. Sitä on niin upeeta katsoa, kun koira tajuaa jotain ja haluaa tehdä lisää. Jopa meidän blondi ymmärtää! :) Ahvenanmaalta saatu palkintokulho on ihan lempparijuttu tässä! Siitä sitten siirryttiin tähän kahteen keppiin ja ulkotiloihin. Ajatuksena on antaa koiran hoksata itse mitä pitää tehdä, eli mennä kahden kepin välistä ja sitten sitä vaikeutetaan asteittain. No, Gille kun tästä niin tykkää, niin sen kierrokset nousee ja se alkaa haukkumaan. Suuri ylläri. Enkä voi sitä haukkumista alkaa kieltämään, koska se nyt varmaan häiristisi aika paljon sitä itse harjoitusta. Annan siis haukkua ja jos se menee överiksi, keskeytän homman hetkeksi. Tätä keppijuttua olisi siis tarkoituksena ottaa kolme kertaa päivässä, noin minuutin ajan kerrallaan.

Tehtiin sitä ensin etupihalla, mutta se on aika rauhaton paikka kun on autotie vieressä. Siirryttiin takapihalle, jossa se sujui paljon paremmin kun namitkin näkyi maasta. Saatiin yksi harjoituskerta tehtyä (se minuutti) ja eikös sitten vastapäisestä talosta tullut jo naapuri huutamaan "mitä ihmettä siellä tapahtuu, laittakaa nyt se kirosana koira hiljaiseksi!!" Vastasin, että joo me tehtiin tässä nyt vaan tälläinen pikainen treenaus. "No voi sitä haukkumista treenata muuallakin". Mm-m. Tahallanihan mä sitä koiraa haukutin. Ja kehtasin tehdä sen vielä KESKELLÄ PÄIVÄÄ, vähän yli neljän. Ja miettikää, omalla pihalla kaiken lisäksi!! Tämä naapuri on ennenkin tullut valittamaan, kun päästin pojat asioilleen pihalle noin puoli yhdeksän aikaan illalla ja Pogo haukkui jotain ohikulkijaa. Menin tietenkin heti vaientamaan sen haukkumisen, mutta oli jo myöhäistä. Lapset herää. Okei, ymmärrän että lapset on siihen aikaan jo nukkumassa, olin vilpittömästi pahoillani. Mutta perkele keskellä päivää!!! Olen edelleen NIIN raivona, että tekis mieli mennä vaihtamaan pari sanaa sen naapurin kanssa. Meidän koirat kun ei ensinnäkään todellakaan ole ainuita, ketkä siellä haukkuu! Mutta Pogon ja Gillen vika se tietenkin on, ja varsinkin minun. Itse olen monena aamuna herännyt siihen, kun joku MUU koira haukkuu, mutta kai nuo naapurit ajattelee, että se on silloinkin meidän koirat.

Huoh... mitä siis tehdä? Jatkanko koiran haukuttamista ja saan seuraavaksi poliisit oven taakse vai pitääkö mun siirtyä jonnekkin kauas keppeineni? Kiva vaan kun muutenkin on aikapula, niin lähteä kolme kertaa päivässä roudaamaan niitä keppejä sen minuutin takia jonnekkin korpeen.

Olisi se haukkuminen kyllä kiva saada kitkettyä pois Gilleltä, mutta se taitaa olla niin pitkä ja kivinen tie, etten tiedä riittääkö mun rahkeet. Auttaisihan se varmaan agilityssäkin, jos olisi joskus hiljaa. Ja keppejä voisi treenata ilman, ettei kukaan häiriinny. Toinen vaihtoehto on muuttaa maalle missä ei oo naapureita. Ja haukkimista ei voi ottaa pois ilman, ettei se koira hauku. Voisin siis nostattaa vireen ja antaa haukkua - palkata siitä, ettei hauku. Siinä on kuitenkin 98% ajasta sitä haukkumista ja mun passiivisena olemista. Naapurin mielestä se ainakin olisi sen haukkumisen treenaamista. Melkoinen oravanpyörä. Ja vielä kerran: vi-tut-taa!!!

Ahvenanmaan agility

2011-05-16T11:32:00.004+03:00

Niin kyllähän me siellä Jomalassa käytiin vähän aksaamassakin. Lauantaina oli tosiaan kolme rataa ja sunnuntaina yksi. Tuloksellisesti ei niin kovinkaan onnistunut reissu, mutta muuten kyllä :)

Gillen kanssa ensimmäisellä radalla meni kaikki vähän överiksi. Vai oliko se kaikilla? Jokaisella se kuitenkin ohitti esteitä aika reippaasti. Ahvenanmaan ilmasto sai sen pään sekaisin jokaisella radalla, ja se taas puri mua NIIN hemmetisti - kokoajan. Sattui ihan mukavasti välillä. Ja jokaisella radalla sanoin "voi vi**u sun kanssas". Ajattelin, että ei se ruotsalainen tuomari kuitenkaan ymmärrä mitä mä puhun... kunnes tajusin, että kyseinen kirosana on kuitenkin ruotsiksi melkein sama :D Topi sanoi, että jollain radalla se oli vaan nauranut mun manausta. Saldona perinteisesesti kaksi hyllyä ja kaksi 20.

Ei silti huono fiilis, jotenkin turhautunut vain. Semisti masentaa, kun koskaan ei saada sitä hyvää tulosta aikaiseksi. Vitonen on edelleen meidän paras tulos, niistä ekoista kisoista ikinä. Tämän viikonlopun jälkeen mietin, että mennäänkö me kokoajan vaan alamäkeä, koska ei Gille mun mielestä ole noin paljon esteitä ohitellut ennen. Ja oikein keskityin siihen käskyttämiseen!

Sain kyllä laivalla sitten palautetta Helsinki-Sannalta. Kaima oli kai saanut ruokansa joukossa jotain ylimääräisiä aineita, taikka sitten ne hesalaiset on oikeesti omituisia. Sanna sanoi, että mun ohjaus on jo niin hyvää, että parannettavaa ei tällä hetkellä paljonkaan ole. Minä siis osaan, Gille ei. Nyt pitäisi saada vielä Gille osaamaan. Ehdotti, että ottaisin nyt kaikki esteet yksi kerrallaan - aloitettaisiin opettaminen siis ihan alusta. Gille pitäisi saada ymmärtämään, että mitä niissä esteissä kuuluu tehdä. Ja että niihin voi mennä ihan yksinkin. Sanna näki ainoastaan meidän viimeisen radan sunnuntaina, ja oli kiinnittänyt huomiota yhteen suoraan ennen A:ta, että Gille on täysin hiljaa siinä, kun minä olen edellä ja se tietää mitä tehdä. Muuten se sitten huutaakin kokoajan :D Tämän siitä sitten saa kun ottaa blondin koiran, ensin harrastetaan pari vuotta ja sitten tajutaan, että oho, ei se osaakaan mitään :D Tajusin siinä sitten tätä miettiessä, että Gille ei kyllä IKINÄ suorittele esteitä itse. Pogolle jos antaa pallon, niin se kyllä juoksee putkee ja hyppii hyppyjä. Gille juoksee muuten vaan, jos este tulee tielle, niin rima alitetaan. Eli ehkä se ei tosiaankaan osaa niitä mennä ihan itse.

Läheisriippuvaisuutta on kyllä havaittavissa Gillessä muutenkin. Pysähdyttiin Nousiaisissa paluumatkalla, että koirat pääsee pissalle. Topi meni kaikkien neljän kanssa, mutta Gille ei tehnyt muutakun tuijotti autoa ja mua. Mun siis piti nousta autosta ja ottaa Gille, että se osasi tehsä asiansa. Uskomaton apina.

Radat meni siis samalla kaavalla: ohi esteiden. Yhden kerran oltiin palkinnoilla ja saatiin se yksi lahjakortti mitä tavoiteltiinkin. Nolompi homma on mennä seisomaan palkintopallille yliajalla ja 20 virhepisteellä :D Pääasia, että Gille tienasi sillä mulle sen kympin , itselleen laatikkoleikki-kipon ja Pogolle ruokaa :) Huomasin kyllä, että märkä nurmikko ja uudet nappikset aiheutti mulle jämähdyksen. En päässyt juoksemaan yhtään niin kovaa kun olisin halunnut, upposin vaan nurmikkoon. Yhden radan ohjasin jopa saappaat jalassa, kun oli sitä vettä niin hemmetisti.

Pogolla meni lauantaina radat hyvin. Siis ainakin Topille jäi hyvä fiilis. Tuloksellisesti samoilla linjoilla kuin Gillekin, hyllyjä ja kaksikymppisiä. Sunnuntaina ei hyvä fiilis. Pogolla oli ollut perjantaina taas niin rankka päivä, kun hänen poikaystävänsä Heppu oli ollut niin vaikeasti tavoiteltava. Myöskin oli tosi hankala erottaa, että kumpi on Heppu ja kumpi Svingi. Raukka kai luuli näkevänsä kahtena - mutta sitä oltiin taas niin rakastuneita. Heppu vaan on niin kiva Pogon mielestä. Ehkä se on siis syynä lauantain suht rauhallisiin ratoihin - Pogolla oli pää pilvissä ja vaaleanpunaiset lasit päässä :D Sunnuntaina oli jo poikaystävät unohtunut ja vaan vitutti :D

Videot tulee EHKÄ blogiin sitten kun joskus ne saadaan Tarulta...

Ahvenanmaan reissu vm. 2011

2011-05-16T09:38:00.005+03:00

Ahviksen reissu koitti viimein! Sitä olinkin odotellut jo pikään, kun ei taaskaan talven kisoihin päästy mukaan. Tämä oli nyt kolmas kerta kun meidän perhe on mukana, Gillelle toinen reissu. Ja varmasti mennään taas uudelleen. Tällä kertaa seuranamme oli Ann-Marie Piiissanen, Taaru Maekkinen ja Teerhhi Haakkala. Näin heidän nimensä ainakin kuulutettiin :D Mukana myös Anni. Eli kuusi ihmistä ja kahdeksan koiraa.

Reissuun lähdettiin aikaisin perjantai aamulla - valmiina haasteotteluun Rauma vastaan Helsinki. Laivareissu meni mukavasti, hiukan se koiria stressaa kun pitää hytissä olla ja odotella. Gille oli kuullut juttua, että laivalla kuuluu käyttäytyä vähän sivistymättömästi ja yritti kokoajan astua Sooloa. Muuten normi meininki :) Perjantai illalla tehtiin mökillä hyvää ruokaa ja saunottiin. Perinteisiin kuuluu tietenkin myös talviturkin pois heittäminen. Sinne se turkki jäi taas. Siis ihmisillä! Tajusin meinaan tänään aamulla, että meidän pojilla on yhä edelleen tarviturkki päällä, se piti myös heittää tuolla! Unohtui, kun ei ollut niin kovinkaan ihana ilma. Gille on turkkinsa heittänyt kyllä jo miljoonaan ojaan, mutta ei sitä lasketa jos ei ole kyseessä oikea meri. En olisi silti uskonut meneväni itse uimaan ennen koiria :D Loppuilta saatiinkin sitten kuunnella Terhin hehkutusta ilmaveivistä :)

Ja lauantaina kisaamaan. Aamulla heti ykköset radalle kolmen startin verran. Aamulla vähän satoi, mutta onneksi loppupäivä pysyttiin kuivana. Nurmikentällä tosin oli vettä aaaaaiiiika paljon. Kiitos sille, joka on joskus keksinyt kumisaappaat!! Onhan se pitkä päivä sekä ihmisille, että koirille kun kentällä ollaan melkein 12 tuntia. Mutta hyvässä seurassa aika lentää - agilityä katsellen - mielenkiintoisia ratoja ja suorituksia varsinkin. Ja Taru päätti välissä tehdä vähän bisnestäkin leikkaamalla Anskun ja Kaisin hiukset:

Tuolla Jomalan kisoissa tuntuu olevan aina samat kisaajat - ja tänä vuonna kiinnitin huomioita rotutarjontaan. Lähtölistoja katsellessa siellä oli oikeastaan vaan shelttejä, villakoiria ja espanjanvesikoiria. Mukaan mahtui pari muuta rotua, mutta nämä kolme oli kyllä ylivoimaisia. Vesikoirien runsas lukumäärä johtunee tästä Rauma-Helsinki ottelijoiden rotuvalinnasta.

Ja tosiaan haasteottelu oli menossa - säännöistä en päässyt perille missään vaiheessa, mutta jostain syystä se voittaja sieltä silti selvisi. Tai ainakin sai omasta mielestään huippupalkinnot! Helsingin tiimi, Sanna, Kaisi, Jade ja Minna saivat huisin hienot paidat meiltä. Paidoissa komeili:

"Voittajia ovat ne, jotka kulttuurieroista huolimatta pystyvät sujuvaan työskentelyyn"

Sitten siinä komeili meidän kaikkien kuvat, minä, Ansku, Topi, Taru ja Terhi.

"Kyl mnää ny ilose kaveri sain ko se naora yksinäski, sanos Helsinkiläine ko Raumlaisen tapas"

Onnea siis Helsinkiläiset voitosta! :) Toivottavasti ei tullut sitä Traumaa niistä paidoista :D

Sitten oli vuorossa meidän palkinnot, lohdutus sellaiset. Yllättäen perustelut oli ainakin vertaansa vailla. Saimme viinasuklaata. Ja jos Helsinki-Sannan selostusta nyt muistan yhtään, niin se symboloi meitä. Viinakarkeissa on hyvää se suklaa, mutta koskaan ei toivoisi, että se paha alkoholi sieltä maistuisi. Nämä karkit siis kuvaavat meidän ratasuorituksiamme, paljon hyvää, mutta aina siellä on se joku vähemmän hyvä kohta :D

Meille ojennettiin myös Snöre-karkkeja. Niitä nauhoja siis. Niiden avulla voimme opetella linjaamaan ohjauksemme radalla paremmin, voimme siis käyttää näitä nauhoja ja piiiiiirtää se reitti, mistä meidän ja koirien kuuluisi mennä.

Raumalaisilla ei siis tuloksellisesti mennyt ihan putkeen, mutta pirun hyviä ratoja siellä silti oli. Heppu oli viettänyt liikaa aikaa Zikin kanssa samassa takakopassa, koska teki liian Zikimäisiä ratkaisuaja radalla ja menikin iiiiihan toiseen suuntaan mihin piti - ja täysillä. Eikä tainut Zikikään ihan täysin poiketa tästä omasta linjastaan. Flippi suoriutui Terhin kanssa radoita hienosti, vaikka vähän meinasi tulla isiä ikävä. Soolon suoritukset oli hyviä ja hienoa katsoa, mutta valitettavasti siellä jossain vilahti se viinakarkkiefekti kuitenkin :D Svingin uskottiin nousevan tällä reissulla kolmosiin, mutta tyttö oli päättänyt, että kakkosissa on ihan mukava olla - sai kuitenkin ansaituksi Anskulle pari lahjakorttia viikkarille. Ebba oli ihana pikkutinttara, sunnuntain viimeinen rata oli täydellinen kolmanneksi viimeiseen esteeseen asti - sieltä olisi nollavoitto tullut - harmittaa! Lahjakorttisaldo oli silti hyvä, kaikki muut sai sellaiset, paitsi Topi. Mutta Topin kohtalo olisi ollut kuitenkin se, että mä olisin tuhlannut sen - joten plusmiinusnolla.

Pitkän ja raskaan lauantaipäivän jälkeen tehtiin mökillä taas ruokaa - tortilloja (ja huom. ilman lasinsiruja!) ja saunottiin. Sitten alkoi vähitellen porukka tippua, eikä jaksanut Euroviisutkaan kiinnostaa Paradise Oskarin jälkeen. Ja sunnuntaina luvassa vielä yksi rata jokaiselle.

Kohti kotia. Luvattiin Helsinkiläisille, että jos ne pitää sunnuntain kisoissa palkintopaitojaan päällä niin heille on luvassa lisäpalkinto. Ja pitihän ne - Minna oli niin innostunut, että piti paitaa jopa laivalla! Palkinnoksi Helsinki sai suolatikkuja - ja tietenkin skaba heti pystyyn laivan tanssiravintolassa. Vähän naapuripöydästä vilkuiltiin kummastuneesti, mutta asia kai selittynee sillä, että porukassa oli mukana Raumalaisia. Asiasta tietämättömille siis selvennykseksi, että yksi Ahvenanmaanreissun perinteistä on suolatikkukisa. Se voittaa, joka pystyy laittamaan pisimmän suolatikun poikittain suuhunsa. Ja ne on mitoitettu muuten niin, että kokonaan se ei mene!! Helsinki luuli kai voittaneensa tämänkin, mutta tällä kertaa kyse olikin hauskimmasta ilmeestä. Topi napsasi Tarusta niin älyttömän hauskan kuvan, että sillä on pakko voitto herua. Ihan en kuitenkaan uskalla kuvaa tähän laittaa, taitaisi tulla tulevalta anopilta vähän noottia. Seuraava haaste kuului Helsingiltä: ohjaa koiraa jossain kisoissa suolatikku suussa, ilman ettei se mene rikki... eli on niillä Hesalaisillakin päässä vähän vikaa - ei oo pelkästään Raumalaisten vika :D

Loppuun pitää vielä kirjoittaa viesti, jonka sain kaveriltani Annalta kun oltiin kotimatkalla laivalla. Olivat keskustelleet Miian 3-vee kanssa seuraavaa:

A: "voittaako Suomi tänään kultaa?"
M: "ei"
A: "no entä Ruotsi"

M: "ei"

A: "no kuka sitten?"
M: "NO GILLE!!"

Agilitilityy

2011-05-10T07:53:00.003+03:00

Eilen oltiin taas harkoissa, suuri ylläri. Ei ollut ehkä paras pössis taas itsellä, maha sattui niin paljon, että kun otin pelkästään lämmittelyesteenä puomia ja A:ta Gillen kanssa, meinasin pyörtyä.
- Ja eikun radalle!

Rata olisi pitänyt harjoitella etukäteen, mutta enhän mä ehtinyt. Unohtelin sitä sitten kohtalaisesti kokoajan :) Aika hyvin sitä pystyy jatkamaan, kun muutaman sekunnin miettii, että minne piti mennä. Siinä sitten puhelen itselleni "mihis sitten... puomille, joo - Gille kiiipeee!"
Olin siis niin kuutamolla kun vaan voi. Olis noi harkat voinut mennä paremminkin, toivottavasti sama meininki ei ole päällänsä Ahvenanmaalla. Toivottavasti sitä ehtisi käymään kentällä vielä ennen... Kontaktit meni tällä kertaa huisin hyvin!! Se on kyllä niin tuulella käyvä koira, välillä osaa ja välillä taas ei. Hypyt pysyi myös ylhäällä yhtä lukuunottamatta, joka sekin oli mun moka. Tanja kävi hieromassa pojat viikonloppuna, joten nyt on molemmat oikeen iskussa!

Topilla ja Pogolla oli myös vähän villiä aikaa. Tai Pogon mielestä kaikki rimat piti taas tiputtaa. Sillä oli vissiin hieronta toiminut päinvastaisesti - tai sitten se ei vaan jaksanut taas keskittyä. Oltiin jostain syystä taas Gillen kanssa kentän perimmässä nurkassa kun Topi ja Pogo oli radalla, joten näköhavainnot on taas heikonlaiset. Välillä kyllä kuului iso huuto "POGOOO". :D

Topillakaan ei kaikki muumit ollut laaksossa taas kun käveltiin kentältä pois ja Pogo lähti jonnekkin huinimaan, niin Topi huutaa sitä takaisin "Topi tänne... eiku Pogo". Mitä mahtoi päässä liikkua? :D Mä nauroin niin paljon, etten pystynyt kävelemään. Ymmärrän sen, että muut saattaa sekoittaa Topin ja Pogon nimen, mutta että se itse! :D

Ja sitten mainittakoon vielä, että mua ottaaa päähään!! Kaikki on lähdössä syksyllä Ranskaan katsomaan huippuaksaa - ja mä en pääse! Tahtoo mukaan!! Haluisko kukaan sponsoroida mut sinne? Kiitospliiis.

Sauna

2011-05-06T13:25:00.003+03:00

Gillen lempipaikka nykyään: Sauna. Se tunkee sinne mukaan aina. Aukaisee ensin suihkuhuoneen oven ja sitten tulee siihen saunan oven taakse parkumaan :)

Tampereella nääs

2011-05-04T09:11:00.002+03:00

Eilen reissattiin Gillen kanssa Tampereelle, eläinystäväsi lääkäriin allergiatestiin. Kutinasta on siis edelleenkin kyse. Se paheni tässä kevään kynnyksellä ja tilasin ajan jo huhtikuun puolella Kilulle. Nyt sinne päästiin menemään ja olikin aikamoinen reissu.

Allergiatesti tehtiin iholle (aiemmin tehty jo veritesti) ja siinä tutkittiin 25 eri allergeeniä. Pahimmin reagoi pölypunkki ja varastopunkki - perkeleen punkit. Ne selvisi kyllä veritestistäkin jo. Toisena tuli ihminen. Gille on siis ihmisille allerginen. Paskempi homma. Poika on myös lievemmin allerginen siitepölyille ja heinille. Edellämainittuihin siis aloitetaan siedätyshoito, heti kun lääkkeet saadaan. Siinä kestää tovi.

Lääkärireissulla tultiin taas hieman viisaammiksi ja nyt sitten eletään niillä ohjeilla mitä saadaan. Ruoka-aine rajoituksia ei enää ole, koska on hyvin epätodennäköistä, että atopian lisäksi olisi kyse ruoka-aine allergiasta (Gille ei ole koskaan reagoinut mahallaan). Se, että olen todennut esim. riisi, porkkana ja herneallergian, saattaa johtua muusta ympäristössä tapahtuneesta asiasta samaan aikaan. Eli kesällä kun se söi herneen palkoja, niin saattoi samaan aikaan olla heinäkausi? Tämän asian kanssa minulle jäi vielä hiukan kysymysmerkiksi, että miten sitten se varastopunkki? Royal Caninin ruoat pakataan kuulemma typpeen, jossa varastopunkit ei elä ja lisäänny. Olisi siis turvallista syöttää sitä lisänä. Mutta silti vähän epäilyttää. Mites sitten kaupan luut ja muut tälläiset, joissa saletisti on varastopunkkia? Oltiin lääkärissä 2,5 tuntia, joten vähän on pää pyörällä enkä millään muista kaikkea mitä lääkäri kertoi. Tämä asia pitää kyllä vielä selvittää... kuitenkin sanoi, että nappulaa saa antaa jos haluaa. Ristiriitaistako... edelleen harkitsen sitä raakaruokintaa, mutta kun on muutenkin niin hemmetin kova kiire kokoajan, ettei ehdi keskittymään!

Maanantain harkoista en ehtinyt eilen sitten kirjoittamaan lainkaan. Oli kyyyyllllmä! Tajusin vasta kentällä, että pojilla on lyhyt turkki ja täällä on kylmä. Fiksua olisi ollut ottaa takki mukaan. Ei auttanut muu, kun pysyä liikkeessä non-stop. Tai siis pitää koira liikkeessä, se oma liikkuminen unohtui jonka seurauksena taas selkä kiitteli. Taru teki Luomalan kolmosluokan radan, ratapiirustuksen perusteella siinä oli kaksi "ei tuu onnistumaan" kohtaa, mutta livenä ne olikin ihan helppoja. Takerruttiin taas vaan typeriin ongelmiin, kuten riman alitukseen. Muuten oli kivat harkat!
Pogo oli viimeinen koira ja tajusin, että se ei oo ehkä fiksuin järjestys. Sokein menee viimeiseksi. Eli tästä lähtien Pogo saa luvan olla ensimmäisten joukossa :) Hyvin se kyllä meni, ei huomattavissa mitään sellaista, ettei olisi poika nähnyt, mutta silti. Kierrokset taas korkeella ja mentiin eikä meinattu.

Kesälook

2011-05-01T20:02:00.004+03:00

Pojat pääsi taas karvoistaan. Kesävaatteet päälle sponsoroi taas Taru. Suuret kiitokset siitä.

Tälläinen söpö nalle se Kilupoika oli.

Ja tälläinen väsynyt rotta siitä tuli.

Tästä väsyneestä rotasta ei ole "ennen"-kuvaa, mutta sellanen apina se oli kun aina ennenkin :)

Ja ne videot

2011-04-27T20:57:00.004+03:00

Tuhannet kiitokset Kaijalle videoiden kuvaamisesta... mutta jos ensi kerralla sattuu kamera menemään rikki juuri sen minun radan ajaksi, niin ei haittaa kyllä ollenkaan.

Kyllä se Janitan sanoma juttu on aika oikein. Ei niihin epäonnistuneisiin ratoihin saisi enää palata. Tai minun kohdalla se koskee näitä videoita. Mielikuvissa menen paljon paremmin, mutta todellisuus iskee naamaan aika kovaa. SIIS VOI VEE!! Taru ja Tanja, olenko mä harkoissakin oikeesti noin vammanen? MIKSI en juokse? Mitä hiton sipsutusta toi taas on? Siis yäk. Vai onkohan Kaija laittanut näihin jonkun hidastuksen, koska toi nyt vaan on niin säälittävää. "lal lal laa, olen tässä sunnuntaikävelyllä eikä ole mihinkään kiire, tuleppas sinäkin koiraseni siitä nyt, ei mitään hoppua..." Ei harmita paskat kontaktit kyllä enää yhtään, nyt pitää vaan opetella juoksemaan. Miksei sitä voi koskaan olla mihinkään tyytyväinen? :D Vai voiko tämänkin laittaa jännityksen piikkiin? (ja mä kun luulin, etten edes jännittänyt...)

Mutta yksi asia on aika jees... noi putkeen viemiset miinus se yksi oma iso kämmi. Mä osaan!

Eli keskittykää katsojat vaan niihin mun uusiin pinkkeihin lenkkareihin, muut asiat voitte ohittaa - tai ainakin pikakelata. Kiitos ja näkemiin.

Kisaamassa con Kilu

2011-04-25T19:46:00.002+03:00

Noniin, kirjoitetaan kisoista nyt vielä kun ne on tuoreessa muistissa. Tai siis, en mä niistä radoista kyllä kauheesti enää muista ja videotkin on Kaijan kamerassa... varmaankin?

Eli tänään mentiin Gillen kanssa ATT:lle kisaamaan kahden startin verran. Jokin mielenhäiriö iski, kun itseni sinne kisoihin ilmoitin. Eikä kyllä harmita. Jäi hyvä fiilis, vaikka ei kaikki ihan nappiin mennytkään. Kuitenkin oma pää kesti, eikä alkanut missään vaiheessa harmittamaan. Se oli se tavoite. Muut Raumalaiset onnistui niin hyvin, että pitää olla vaan ylpeä seurakavereistaan.

Ensimmäisellä radalla lähdössä oli pientä ongelmaa, kun Gilleä alkoi siinäkin kohtaa kutittamaan niin paljon, että piti vaan rapsuttaa hullunlailla. Siltä radalta saatiin kerättyä pisteitä 15 kappaletta. Keppivirhe, putkella kielto ja kontaktivirhe. Olin miettinyt, että pitää päättää valmiiksi, että mitä teen kun Gille ei ota kontaktia. Enkä muistanut enää mitä olin aiemmin päättänyt. (ja tässä kohtaa saa sanoa KUN eikä jos, koska se on fakta, ettei Gille kisoissa ota kontaktia niinkun pitää) Mutta en osannut päättää. Jatkanko, palautanko ja lähden pois, käsken koiran maahan ja lähden pois... Sitten unohdin tehdä päätöksen. Puomi oli kolmas este ja hienosti siitä taas hypättiin sivuun. Pidin sellaisen muutaman sekunnin miettimistauon "mitä hittoa nyt?" Ja jatkettiin vaan. Päättelin, että siitä se vitutus on ennenkin johtunut, että olen lähtenyt kokonaan pois. Nyt keskityin vaan omaan ohjaamiseen ja siihen, ettei vitutusta tule. Ja siinä onnistuin!

Toisella radalla tuli myös virheitä 15. Keinun ohitus ja kaksi kontaktia. Ne kontaktit on nyt ainoot asiat, mitkä oikeesti harmittaa. Mutta siinäpä harmittaa sitten. Harkoissa kun se osaa ne niin hyvin, kisoissa mä vaan teen jotain väärin. Muuten molemmat radat meni hyvin. Ja Tanja käski kirjoittaa isolla, että TÖRKEEN HYVÄ PUJOTTELU. :D Sain omasta ohjauksestani kehumisia, joten taisin siis olla monessa asiassa hyvä. Esteiden ohituksia ei tullut muutakun siinä keinulla, ja se oli puhtaasti oma kämmi. Muuten muistin tiukan ohjaustavan ja melkein kaikki putkeenmenotkin onnistui :D Plussaa sain myös valitsemalla omatoimisesti sokkarin, kun kaikki muut teki valssin :) Valssit nyt vaan on vähän tympeitä.

Tästä on hyvä jatkaa, ensin pääkoppa kuntoon ja mietitään sitten sitä kontaktiongelmaa. Johonkin hyvään suuntaan tässä ollaan kai menossa. Ja tuo ensimmäinen lähtöpaikka oli mulle itseasiassa ihan hyväkin juttu. En ehtinyt jännittämään oikeastaan lainkaan. Vähän ensimmäisessä rataantutustumisessa paikat tärisi, mutta hyvin selvisin siitäkin :)

Ja Pogo oli koko päivän Vaarin ja Nannen kanssa äyhöllä, poika sai nauttia kauniista ilmasta koko päivän pihalla :)

Ulkokentällä!!!

2011-04-19T09:16:00.003+03:00

Vuoden ensimmäiset treenit ulkona. Niii-iiin huippua. Ei hevonsenpaskaa, mikäs sen parempaa! Vaikka piti pestä koirat kun pääsiin kotiin, niin ei ollut kun tassut likaiset, eikä koko koira. Aah, kesä! :)

Mun tukiopettaja Taru päätti tehdä lenkin kentälle koirien kanssa ja tulla katsomaan mun menoa. Nyt pitää sitten tulevissa kisoissa muistaa käskyttääää. Tarvii ottaa vaan yksi tälläinen muistamisjuttu, jos niitä on liikaa, niin unohdan ne kaikki. Eli siis selkeet näytöt ja ääntä peliin. Gille oli eilen ihan sika taas, ei pysynyt lähdössä, ohitti esteet, tiputti rimat... Mutta sitten kun löydettiin se yhteinen sävel, niin alkoikin sujumaan paremmin.

Tottapuhuen mua jännittää nyt jo ihan hirveesti ne pääsiäiskisat. Ensinnäkin, mun pitää mennä sinne yksin! Ei oo Topia tai Tarua mun turvana tällä kertaa. Vaikka Meeri ja Ansku sanoikin jäävänsä kannustamaan meidän menoa, niin silti!! Ja kaikenlisäksi ollaan ensimmäisiä lähtijöitä! Ihan kauheeta. Mutta nyt mulla on vielä viikko aikaa psyykata itteeni, katsotaan kuinka käy. Ei saa asettaa liikaa paineita, joten pitää ehkä myös yrittää olla ajattelematta asiaa.

Topilla ja Pogolla meno meni taas vähän holtittomaksi. Pogo se pöllöili hiukan. Taisi pojan kohokohta olla taas se, että pääsee juoksemaan nurmikentällä pallo suussa. Muut juoksi ja leikki keskenään, mutta Pogo pyöri siellä yksinään. Ei hän kavereita tarvii, kun on pallokin. Mutta kyllä se aksa niilläkin sujui. Huomasin taas vaan tuon nurmikentän huonon puolen. Auto on liian kaukana, joten Gille on kokoajan siinä huutamassa. Maneesilla sen sai sentään sinne autoon huutamaan, nyt olen liian laiska viemään sitä sinne ylös parkkikselle. Joten eipä toi keskittyminen oikeen taas pelaa, kun pitäisi seurata toisen menoa ja joku idiootti huutaa vieressä.

Ja sitten pitää hehkuttaa vielä kevättä. Tai siis Gille voisi hehkuttaa. Viikolla olen sen verran laiska, että teen vaan pitkiä hihnalenkkejä (ei tarvii siis käyttää koiria suihkussa kokoajan). Mutta nyt viikonloppuna pojat pääsi molempina päivinä metsään juoksemaan. Lauantaina mentiin ihan umpimetsään. Siellä oli vesiesteitä jokapaikassa, joten ei ihan kuivilla kengillä selvitty. Gille otti tästä kaiken irti. Se näki jonkun jorpakon, juoksi sinne ihan täysillä, seisoi keskellä lätäkköä, joi vettä, katsoi mua virnuillen ja meni kyykkyyn. Tää on joku Gillen oma juttu. Se on niin hienoa, kun saa sen mahan kastaa myös. Ja järjetön hepulikohtaus aina sen jälkeen. Juoksta viilettää joka suuntaan ihan täysillä. En varmasti oo nähnyt Kilua niin onnellisena ikinä!

Sunnuntaina sitten taas mentiin ihan polkuja pitkin. Tällä kertaa Pogo päätti ottaa huomion itselleen ja olla täysi paskapää. Heti alkumatkasta se jäi sinne jonnekin jälkeen ja eikös sillä ollut suussa kivi. Ja tyhjä katse silmissä. Tiesin siinä vaiheessa, että se on menoa nyt. Topi iltavuorossa ja mulla ei oo mitään mahiksia saada poikaa enää kiinni hihnaan. Sinne se lähti rämpimään jonnekin risujen keskelle, kun ei voi tietenkään sen kiven kanssa sitä polkua kävellä. Koiraa ei näkynyt missään, mutta kuului kyllä. Yleensä se pysyttelee siinä lähellä, että tietää missä muut menee. Jatkettiin siis Gillen kanssa matkaa ja annettiin Pogon olla idiootti. Päästiin polun päähän ja jäin odottamaan, josko herra suvaitsi tulla lähemmäs, jotta tietää mihin suuntaan ollaan jatkamassa. Eikä koiraa näy tai kuulu missään! Odoteltiin ja menin piiloon, että sillä iskisi paniikki ja se tulisi lähemmäs. Mutta ei missään vieläkään. Ja eiku takasin. Samalla hetkellä se juoksee NIIN saakelin kovaa sieltä ihan pirun kaukaa, naama ihan kurassa ja pikku paniikki päällänsä. Menin äkkiä piiloon, mutta Gille paljasti mut. Pogo pysähtyy kun seinään ja jää siihen kahden metrin päähän seisomaan. Eipä uskaltanut tulla lähemmäs :D Jostain syystä matkaa jatkettiin Gille vapaana ja Pogo hihnassa. TAAS KERRAN. Koskahan mä oppisin tämän, oli ehkä jo miljoonas kerta kun Pogo vedättää mua kuusnolla :) Nytkin se tuli sieltä tukka hulmuten takasin, kun kivi oli tippunut ja pöllö ei ollut saanut sitä enää taksin. Ehkä jossainvaiheessa oli huomannut, että joku muukin taisi olla hänen seurassaan - missähän ne on nyt? Mietin vaan, että sitten kun siltä lähtee näkö, niin miten se mahtaa nämä seikkailut sitten hoitaa? Tarkoittaako se sitä, että ei saisi enää päästää poikaa ikinä koskaan vapaaksi? Tai ainakin pitää varustaa se jollain kilikellolla ja suojalaseilla sitte :D

Kahvakuulajumppaa

2011-04-13T17:12:00.002+03:00

Tässä Gillen taidonnäyte kuinka kahvakuulalla oikeesti kuuluu jumpata:

Pogon piti puuttua sitten tähänkin asiaan :)

Kummiflik

2011-04-09T09:21:00.003+03:00

Sain eilen kummitytön, Annan ja pikkupojan kylään. Oli huisin ihanaa. Pogon mielestä Anna on tosi kiva, sitä vois vaan pussailla ja tökkiä. Pogo on sellanen ihme tökkijä. Sillä on neljä lempparia. Tarun kaveri Tiina, Anna, Tanja ja Nanne. Niitä se sit tökkii nenällään, eikä mitään hiljaa - Nannekin lentelee välillä kumoon kun heillä on joku hyvä leikki menossa. Nannea se kylläkin tökkii vaan meillä, ei missään muualla. Olis hauska tietää, et mikä tämäkin toiminnan idea on. Tanjaa poika tökkii aina hieromisen jälkeen, viime kerrallakin Gillen hieronnasta ei meinannut tulla mitään, kun Pogo yrittää kaataa Tanjaakin kumoon :)

Gillen mielestä sitten taas vauva oli tosi pelottava. Ei se varmaan tajunnut, että Neean ja Annan lisäksi meille tuli kolmaskin. Tyyppi kävelee eteiseen haistelemaan tyttöjen tavaroita ja sitten siellä olikin joku otus nukkumassa, mikä liikkui ja hengitti!!! Gille pelästyi ihan törkeesti ja juoksi pois muristen. Sitten se istui olohuoneen lattialla, tuijotti eteiseen ja haukkui. Pe-lot-ta-vaaa!! Mentiin yhdessä katsomaan, ettei se vauva ole oikeesti vaarallinen, mutta Gille oli toista mieltä.
Pogokin teki tuttavuutta pienen kanssa, hiipi salaa sinne eteiseen niin etten huomaa, meni katsomaan nukkuvaa vauvaa, otti askeleen taaksepäin ja haukahti, odotti, mitään ei tapahtunut niin voi poistua tilanteesta. Yrittiköhän se herättää vai mitä? Ei ollut pelokas niinku Gille, utelias vaan. Täytyy sanoa, että siinä on pienellä ainakin hyvät unenlahjat. Kuinka moni muu pystyisi tollee vetää sikeitä, kun koirat käy vähän väliä huutamassa naaman edessä? :)

Neea ja Gille rappusilla. Pogoa ei saatu kuvaa, koska sillä oli pallo-bisnekset kesken.

Ihuna kummiflikkani :)

Ajatusmatoja ja asennevamma

2011-04-08T07:44:00.008+03:00

Osallistuin eilen jo toiseen henkisen valmentautumisen koulutukseen (tällä kertaa luennoitsija oli Janita Leinonen), ensimmäisestä kerrasta ei ollut mitään hyötyä - aika näyttää miten nyt käy. Ainakin suhtautuminen on tällä kertaa parempi. Kovasti olen nyt yrittänyt pohtia kaikenlaista, että miksi mulla on näin huono itsetunto ja suuri asennevamma. Olen kyllä joutunut kokemaan sen verran paljon tähänastisessa elämässä, että ei ihme jos vähän viiraa. Tästä tulee sitten pitkä tarina.

Mutta en saisi kuulemma kirjoittaa blogiin enää negatiivisesti. Kaikki asiat pitää kääntää positiiviseksi. Yhtä hyvin voisin vaikka syödä pääni, kuulostaa molemmat yhtä helpoilta.

Eilen luennolla kävin keskustelun Terhin kanssa:
Terhi: "No, miltäs nyt tuntuu"

Minä: "Voit sitten lukea huomenna blogista"

T: "Hyvää vai huonoa?"
M: "No mitä luulet?"
T: "Et saa kirjoittaa enää yhtään negatiivista sanaa sinne!"
M: "No, sitten mä en kirjoita sinne enää ikinä"
T: "Ei, kun sun pitää sanoa, että 'Kirjoitan sinne ehkä seuraavassa elämässä'".

Että näin. Mutta arvatkaahan rakkaat lukijat, tottelenko Terhiä? Voin kyllä alkaa prosessoimaan ajatusmatoja tästä lähtien, mutta ei se ihmeparantuminen nyt herranenaika yhdessä yössä tapahdu. Olen kuitenkin ikuinen pessimisti. Ja jos ei kestä lukea, niin ei oo pakko :)

Aika luennon aluksi kuulin lauseen, että jos treeneissä menee hyvin ja tekee nollia, niin on hyvät mahdollisuudet tehdä niitä myös kisoissa. Pitää siis olla taito ja tekniikka kohdillaan, että voi puuttua tähän henkiseen puoleen. "Harkoissa menee hyvin, mutta kisoissa ei päästä harkkojen tasolle". Periaatteessahan meillä menee harkoissa sata kertaa paremmin kuin kisoissa. Kisoissa jännitän liikaa, en keskity enkä ohjaa kunnolla. Mutta ei me silti olla ikinä harkoissakaan sitä nollaa saatu. Ei ainakaan tule mieleen yhtään kertaa. Yhden kerran episten mölleissä sellainen ollaan koettu. Että ehkä vaadin liikaa itseltäni, ei meillä ole niitä taitoja vielä tarpeeksi!? VAI? Tai on taitoja, mutta ei niin paljon kun itse haluaisin. Ja jotenkin se jännitys on vaan saatava kuriin. Ja pitää alkaa opettelemaan hillitsemään sitä kiukkua, mikä aina tulee kisoissa. Tarvii varmaan lähteä yksin kisaamaan, niin ei ole ketään kenelle kiukuttelisi.

Seuraava asia mikä tuli ilmi, oli nämä psyykkeeseen vaikuttavat tekijät. Tausta. Janitan sanojen mukaan esim. vanhemmilla on erittäin suuri vaikutus näihin juttuihin. Omalla kohdalla en keksi miten vanhemmat olisi harrastusten kautta voinut elämäni pilata, koska en ole pienenä harrastanut mitään. Mulle on riittänyt, että saan painella kavereiden kanssa mettässä silloin kun huvittaa (eli kokoajan). Mutta ehkä tämä, ihkaensimmäinen oikea harrastus onkin sen takia vaikeampaa, kun en ole joutunut näitä kilpailujuttuja sen enempää koskaan kokemaan. Paitsi koululiikunnassa. Ja sitten koin valaistumisen. Koululiikuntahan on kaiken pahan alku ja juuri! Ei se tee pienelle ihmiselle hyvää, kun on aina joukkueiden valinnassa siellä viimeisten joukossa. "No, kai mä sit ton Sannan otan". Ja opettaja oli kans yks paska, joka suosi vaan pesäpalloilijoita. Vaikka kuinka olisi kaikkensa antanut, niin aina se liikunnan numero oli se seiska. Ja kauheet valitukset ja haukkumiset päälle, kuinka huono olen. Siinä sitten lopetti yrittämisen ja meni siitä missä aita on matalin. Nyt ainakin tiedän, ketä syytän!!! :D

Muita vaikuttavia tekijöitä on itseluottamus, joka minulla on aina ollut nolla. Syytä en tiedä. Persoonallisuus; olen ujo, eli ei mikään esiintyjätyyppi, eli ei ole helppoa mennä sinne radalle kaikkien eteen. Vaikka en kyllä koskaan ole ajatellut, että "vähän noloo, mitä noi ihmisetkin ajattelee" - olen ennemminkin ajatellut, että "mua harmittaa jos epäonnistutaan aina, ei noita muita kuitenkaan kiinnosta". Oma osaaminen ja koiran osaaminen... ollaan kyllä aika aloittelijoita vielä. Sanoin kotimatkalla Liisalle, että Gille on mun ensimmäinen koira ja harjoituskappale. Julmaa, mutta totta. Vaikka Gille onkin mulle yksi tärkeimmistä asioista elämässä, niin eipä sitä voi olla seppä syntyessään vaikka kuinka siitä koirastaan välittäisi. Ja sitten vielä ne tunteet... niitä mun pitäisi alkaa opettelemaan hillitsemään. Mutta miten!? Pitäisi olla rauhallinen, mutta silti vireessä... helppo nakki.

Jännittämistä olen oppinut hillitsemään kisapaikoilla aika hyvin. Mutta se tunne, kun on enää yksi koira ennen meitä ja pitäisi sinne radalle mennä... se on kamala. Siihen asti osaan olla suhteellisen rauhallinen, mutta tossa kohtaa iskee paniikki. Ja tärinä. Jotenkin musta kuitenkin tuntuu, että tämä olotila helpottuisi jos vaan olisin varmempi itsestäni ja taidoistani. Kyllä se Gille sinne oikeille esteille menisi, jos ohjaisin niinkuin pitää! Pitää ehkä kokeilla viretilan nostamista ja alkaa hakkaamaan itseään ennen radalle menoa :D Ajattelin ensin, että voisin kuunnella jotain Linkin Parkkia tms., niin olisi sellainen raivo päällä kun menee... mutta se voi olla myös aika huono juttu :)

Ja sitten se negatiivisten asioiden kääntäminen positiivisiksi. En siis saa ajatella "älä juokse pujottelun eteen" vaan pitää ajatella "jarruta ennen pujottelua". Tässä on opettelemista.

Mutta ainut asia mikä iski ja kovaa, oli lause "Nauti siitä, että saat mennä koirasi kanssa radalle, jokainen kisa voi olla viimeinen joko sinulle tai koirallesi". Sen verran kova elämä on opettanut minulle, että kuka tahansa läheinen voidaan ottaa pois ihan koska vaan. Niin monta asiaa jäi äidille ja isälle sanomatta, niin monta tekoa tekemättä, joten ehkä voin korjata tämän asian muiden läheisten kanssa. Yritän siis kaikkeni tästä lähtien, että annan sataprosenttia radalla Gillelle, kun sekin antaa sen saman minulle. Pogo on tässäkin kohtaa hyvä esimerkki, raukka sokeutuu ja joutuu jättämään asian josta nauttii elämänsä eniten. Mutta sitä tehdään täysillä siihen asti kun pystytään ja nautitaan joka hetkestä! Tiedän, että Pogo ainakin nauttii :)

Oli taas aika avautuminen näin tutuille ja tuntemattomille. Mutta tiedän, että tämä auttaa minua. Kokekaa myötähäpeää, kirotkaa tai naurakaa, mutta kirjoitettua taas tuli. Jännittämisen eteen joudun tekemään töitä, tunteet jäihin kisapäivänä (ei mulle riitä, että vaan radalla), mennään sillä mitä meillä on ja tehdään kaikkemme. Ja mikä tärkeintä, kaikki on E. Pakkalan syytä. Saakelin koululiikunta :D Sen takia olin agisählyssäkin niin kettuuntunut.

Sitten kun vielä tämä kaikki olisi yhtä helppo toteuttaa mitä se oli kirjoittaa. Naps, sormia napauttamalla mua ei enää harmita kun Gille ei osaa mennä putkeen. Olen niin syvällä suossa, että kyllä täältä nouseminen kestää... mutta hiljaa hyvää tulee!? Terhillä kesti 11 vuotta saada pääkoppa kuosiin, mulla on siis 8 vuotta vielä aikaa - minusta kun on tullut uusi Terhi, seuramme pahin pessimisti :D

Loman tarpeessa

2011-04-05T08:02:00.007+03:00

Päätin, etten kirjoita harkoista tänne. Koska ei olen mitään hyvää kirjoitettavaa. Koska oltiin taas ihan surkeita. Mutta tässä minä taas kirjoitan vaan - tämähän toimii minulla vähän niinkuin päiväkirjana. Se olisi anteeksipyydön paikka Tarulle. Tämä meidän "lomalla" oleva kouluttaja tuli kuitenkin vetämään harkkoja. Omatoimitreeneissä oli hurjat kolme koirakkoa paikalla, joten Taru päätti tulla vähän Ebban kanssa hurjastelemaan. Ihan jees homma. Mutta sitten minä ja Gille oltiin ihan paskoja ja taas kiukuttelin minkä kerkesin. Taru on liian tuttu mulle ja Gillelle. Musta tuntuu, että välillä Gille oikeen tahallaan pelleilee kun Taru on läsnä. Ja sitten mä kiukuttelen. Joskus on vaan päiviä, kun tietää jo aamulla, että nyt ei pitäisi nousta sängystä. Eilen oli sellainen päivä, ja niin on tänäänkin. (Tänään aamuni lähti käyntiin erittäin mielekkäästi, kun tiputin suoristusraudan lattialle ja poltin sulakkeen - ja nyt on sitten pää kuin harakanpesä koska en saanut sitä suoristettua).

Eilen harkoissa ongelmakohdaksi ilmeni lähtö. Mulla paloi päre jo siinä vaiheessa, kun Gille kävi ihan ylikierroksilla eikä olisi malttanut odottaa lähdössä millään. Paikallaanoloharjoitusten aika. Toinen ongelmakohta oli PUTKI. Hemmetin iso ylläri. Siinä olisi taas pitänyt koira työntää sinne putkeen samalla tavalla mitä Oreniuksen radassa esteelle 4. Ja voi VEE. Ei sitten millään eikä mitenkäänpäin. Tai meni, mutta 180 asteen hypyn kautta. Ja meni myös se sitten, kun Taru seisoi lelu kädessä siellä putken takana, mutta se on huijausta. Ollaan siis paskoja. Meni hermot ja päätin mennä jäähylle.

Pogon jälkeen jatkettiin, jollon kiinnostus oli jossain miinus miljoonan kohdalla. Otti vaan päähän niin hemmetisti. Flegmaattisesti vedin lopun radan, joka sujui ihan ok. Ihmettelen vaan, että radassa oli yksikin kohta, missä hypättiin hyppy ja sitten koira lähetettiin putkeen sieltä hypyn takaa, periaatteessa siis vähän niinku pimeä putkensuu. Ja sinne se apina irtoo ihan täydellisesti. Onhan se tietenkin niin hemmetin paljon vaikeempaa mennä suoraan edessä olevaan putkeen kuin jossain kulman takana olevaan. !!!??? Mutta ei nämä onnistuneet kohdat kiinnosta, sitä vaan jää mieleen se epäonnistuminen. Ja se jos joku ärrrrsyttääää. En saanut edes illalla unta, kun vaan kiehutti. Tiedän, että Gille on ns. varma koira kun ei mene väärille esteille, mutta olisi se ihan kiva, että se menisi edes niille oikeille. Eikä vaan tuijottaisi mun kättä ja yrittäisi purra. Ja jotenkin jossain takaraivossa on vaan sellainen tunne, että olen vaan niin huono ohjaaja, ettei se koira voi muuta tehdä kun kokoajan kysyä, että mitä helvettiä sä siinä huidot!?. Gille parka, hyvä koira jolle on vaan annettu huono ohjaaja.

Nyt olisin loman tarpeessa. Sekä töistä että agilitystä. Ensi maanantaina on agilitykouluttajien kokous ja sen jälkeen on vielä kaksi maneesikertaa. Sitten on kesä (onhan?) ja pääsee ehkä oikeestikin aksaamaan. Kesän tavoite voisi olla "Gille osaa mennä putkeen".

Siinä jäähyllä ollessani ja itsesäälissä kieriskellessä yritin seurata Pogon menoa. Se sentään piristää, kun poika on aina niin hassu. Ensin oli aika pimeää ja ajattelin, että poika menee jonkun vaiston varassa siellä, ei se mitään näe. Mutta sitten kello kahdeksan aikaan illalla alkoi aurinko paistamaan, juuri kun Pogo oli radalla. Ehkä se auttoi vähän. Sitten alkoi tulemaan niitä Pogo-ratkaisuja. "Pogo, putkeen" "Ai siis tänne sun takana olevalle hypylle vai!?". Voisihan se olla, että Pogon kanssa radalla menisi hermot kun se on niin pässi, mutta katsomosta katsottuna se on vaan niin hassun ihana :) No on Gillekin ihana... aina kotona :D

Oreniuksen koulutus

2011-04-03T10:24:00.005+03:00

Eilen oli jännittävä päivä. Mentiin Poriin Juha Oreniuksen koulutukseen. Luulin, että olisi ollut jännät paikat, mutta ei sitten ollutkaan. Viime kesänä Juha oli paljon pelottavampi ja pisti juoksemaan kuin hullu. Nyt ei ollut enää kumpaakaan :) Mä olisin jopa jaksanut juosta vaikka miten paljon vielä, se oli Gille mikä hyytyi. No, ei Gillen kanssa tuollaisia puolen tunnin yhteenmenoon aksaamisia ollakaan otettu... öö, ikinä!? Mutta hyvät treenit oli, on se vaan hyvä kouluttaja :)

Sitten kun sen radan oppi, niin kyllähän meno oli mukavaa. Tuli vaan välillä niin dorka olo, kun tiesi, että tässä pitää tehdä näin... mutta teen jotenkin ihan väärinpäin. Tuttuja juttuja siellä tuli ilmi, että mitä pitää harjoitella. Jos nyt muistaisin ainakin osan..
- Putkeen meneminen (esteet 3-4). Gille ei vaan irtoa sinne putkeen ja sitä pitää vahvistaa.
- Muutenkin irtoaminen. Muistin taas sen oikean palkkaustavan, kun vähän muistutettiin. Radanomaisesti pitää jatkua, heitä siis se lelu sinne eteen!
- Ja se käännösssss. Yritin ensin poispäinkäännöstä 21-22, mutta kun Gille vaan heittää siihen sen kokoympyrän. Vaikka miten ollaan tätä harjoiteltu, niin ei sitten millään. Namin kanssa lenkillä se voi ehkä onnistua, radalla ei ikinä. Mutta valssi toimi siihen kuitenkin sata kertaa paremmin.
- Selkeät näytöt. Pidä se käsi kokoajan siinä esillä, äläkä huido.
- Takaakierrot. Joissain kohdissa en vaan osaa ohjata takaakierroille, vaan olen itse liian edellä.
- Ja varmaan jotain muutakin, mitä en nyt juuri muista.

Ja mainittakoon vielä, että kuulin sieltä yleisän puolelta jotain mutinaa, kun esim. kohdassa 24-26 voin heittää Gillen takaakiertoon ihan huoletta, eikä sillä ole aikomustakaan mennä väärälle esteelle, eli putkeen. Jollain muulla vissiin oli tämän kanssa jotain ongelmia... :)

Ja nämä kaikki jutut oli jo tiedossa. Vielä kun ne olisi joka kerta mukana radalla... Alla ratapiirustus, toivottavasti Juha ei pahastu, että laitan sen tänne. Rata ei ihan piirustuksen mukainen ollut, varmaan tilanpuutteen takia.

Topi päätti mennä sitten Pogon kanssa, kun Ebban kanssa se olisi ollut vaan peliä. Ebbaa harmitti kyllä sen verran paljon istua autossa koko aika odottamassa, että ehkä se seuraavalla kerralla haluaa mennä Topinkin kanssa :) Pogolla meni ihan loistavasti, ei tietoakaan huonosta näöstä. Se oli pääasia näissä treeneissä. Ja nämä pojat pistettiinkin sitten juoksemaan, minusta tuntuu, että ne taisi olla lähemmäs tunnin siellä radalla. Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Välillä Juhan piti sanoa Topille, että kovaa saa painella, mutta ei ihan joka kohdassa. Oli siis välillä jo liiankin edessä. 17-22 väliä nämä pojat juoksi muutamaan otteeseen. Siinä kellotettiin, että mikä ohjaustekniikka on nopein. Pogo veti kyllä itsensä ihan piippuun, eipä ole sekään päässyt treenaamaan ihan tuolla tahdilla ihan lähiaikoina. Lopussa ei enää paljon juostu, hölkätiin vaan. Illalla se oli ihan hassu kun se nousi omasta sängystään, niin käveli ihan tönkkönä - paikat vissiin vähän kipeenä. Tänään aamulla taas kaikki kunnossa.

Agilityn Lumoa hallin pohja oli aika erikoinen. Alussa tuntui, ettei siinä pysty juoksemaan lainkaan. Mutta omasta mielestäni siinä oli hyvä juosta. Saattaa kyllä johtua siitä pohjasta, että nyt on koko selkä tosi kipeä. Gille liukasteli hiukan kepeillä ja korkealle hypylle ponnistamisessa oli välillä vaikeuksia. Otettiin muuten medihyppyjä sen osteopaattikäsittelyn takia. Pogolle näyttää olevan ihan sama mikä pohja on kyseessä, samalla tavalla se painelee menemään. Todella harmillista vaan, että Soololla ja Zikillä meni anturat rikki sen pohjan takia... onneksi meidän pojat ei ole niin tykkejä ja säästyivät tältä.

Gillen huoltopäivä

2011-03-31T17:43:00.003+03:00

Gille oli tänään osteopaatilla. Markus saapui taas Riihimäeltä hoitelemaan Raumlaissi koiri. Gille istui aluksi nenä kiinni ovessa, "mennään jo pois". Seuraavaksi se antoi pari 'evil eye'-katsetta kopeloijalle ja sitten rentouduttiin. Siinä se makasi kuin lahna ja läähätti. Osaa blondi välillä yllättääkin - ja käyttäytyä kunnolla. Gillellä oli takapäässä vähän vinksallaan systeemit. Arvatkaas vaan muistanko enää mitä siellä oli väärin... mutta jotain oli vasemmalla puolella. Oikeaa puolta se aristi, mutta vasen oli jumissa. Palaset saatiin kohdalleen ja poika on kuin uusi mies nyt.

Vähän se Gille siinä kuitenkin oli sen verran hermona, että Markus kysyi onko se kova jännittämään. Onhan se. Meidän oma draamakuningas ja ylireagoija. Meinasi, että stressi saattaa aiheuttaa palleaan (?) jotain joka sitten taas vaikuttaa sinne takapään osiin. Olen niin asiantuntija näillä mun sanoilla :D Mutta en yhtään ihmettelisi, koska pelkästään tuo kutina stressaa koiraa sen verran, että varmaan onkin ihan jumissa.

Kutina on tällä hetkellä aika hyvin kurissa. Olen antanut yliannostuksia sille Nutrolinia, jota kävin just hakemassa lisääkin. Kävin myös apteekissa kysäisemässä Liisan suosittelemaa Dermoscenttiä. Eihän meidän landeapteekissa sellaista ollut, mutta tilaukseen pistin. Se on joku öljyvalmiste, jota laitetaan niskaan expotin tapaan. Kokeillaan nyt sitäkin, tuskin siitä haittaa ainakaan on. Apteekin täti kysyi, että minkäs kokoinen koira on kyseessä. "No, joku 18 kiloa". - Aijaa... tässä olisi 2-15 kg ja seuraava on 20-40 kg. Ööö :D Eihän koirat sitten voi painaa 16-19 kg lainkaan? No, löytyi sieltä sellainenkin meillekin sopiva pakkaus kuitenkin.
Ja se Allermyl shampoo ja hoitoaine on kai tehonnut myös. Eihän se kovinkaan hauskaa ole pestä tota ipanaa joka ilta, mutta jos se auttaa, niin sitten hemmetti pestään. Lisäksi olen lykännyt Erioilia turkkiin. Mikäli se on ollut mahdollista, kun Gille juoksee karkuun minkä kerkeää... En tajua mikä siinä hoitoaineen suihkuttamisessa on niin kamalaa. Gille valitsi yksikin ilta ennemmin keittiön pöydän alla luimimisen, kuin namin ja hoitoaineen. Ennenkuulumatonta!!

Niinimetsän jäätiköllä

2011-03-30T09:03:00.008+03:00

Ettei vaan viikonloppuna olisi vapaata, niin lähdettiin käymään Niinisalossa sunnuntaina. Käytettiin kuitenkin Tarun kanssa vähän läheisen järven jäätä hyväksi ja mentiin lenkille sinne. Hanki kantoi ihan hyvin keskellä jäätä, mutta takaisin tullessa rannassa hanki upotti polveen asti ja lumen alla oli vettä nilkkaan asti. Hiukan ehkä kastui kenkä ja jäätyi jalka. Mutta mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään koiriensa tähden :)

Tarulla oli mukana kaksi lelua, Soolon uusi punainen frisbee. Pogo kuitenkin päätti, että kun hänen oma Pilkkarin firsbee on kotona - niin tämä saa kelvata. Se olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun se frisbee pääsi leikkeihin. Jotenkin se meni rikki, tosi kummallista!? Meillä on joskus ollut tuollainen samanlainen kotonakin, mutta sekin meni rikki. Ihmeellisiä leluja sitä nykyään tehdään. Soolo kuitenkin meinasi, että nyt Pogo on TAAS yhden lelun sille pystyssä.

Mulla olis tälläinen lelu tässä... ette saa kiinni!

Muokataanpas tätä vähän paremmaksi...

Toinen lelu jäi sitten jaettavaksi Gillen, Ebban ja Soolon kesken :) Lopulta Pogo otti tämänkinkin, kun se ensimmäinen oli palasina. Eihän siitä mitään iloa enää ollut. Ja sitten iski silmiin taas "the katse". Yritettiin saada lelu pois Pogolta, ettei sekin menisi rikki. Pogo oli päättänyt toisin. Ja sitten taas paineltiin karkuun...

Talvikausi päättyi

2011-03-29T10:07:00.006+03:00

Tai ainakin ohjatut treenit. Vielä päästään kuukaudeksi omatoimisesti harkkaamaan maneesille, sitten toivottavasti lumi olisi sulanut jo ulkokentältä! Kyllä eilen taas oli vähän turhan likaista. Olin omalla pikkuautollani, kun Topi oli taas töissä. Piti penkit vuorata kaikilla mahdollisilla muoveilla ja peitoilla, että auto säästyisi edes hiukan. Gillekin oli ehkä kolme sekuntia kentällä niin se oli jo ihan musta. Ehkä mun pitää ostaa itselleni vaan koirankuljetusauto?

Eilisissä harkoissa oli huisin hauskaa! Tanja teki meille lauantain ATT:n kisoista yhden kolmosluokan radan. Oli muutama vaikea kohta, mutta selvittiin niistä, ainakin jossainvaiheessa. Ja pirun siistii päästä juoksemaan. Harmi, etten sitä ratapiirrosta tähän nyt saa. Ensimmäinen kohta mikä olisi voinut olla hankala, oli puomin alla oleva putki. Jossain kisoissa meillä oli ihan samanlainen kohta ja hienosti hyllytettiin siinä. Mutta eihän harkoissa näitä ongelmia ole, sinne se Gille kiipesi puomille niinkun pitkin. Sitten sieltä löytyi näitä meidän vahvuuksia. Välistävetoa, leijeröintiä, sokkaria ja poispäinkäännöstä. Eli ei tod osata. Ensimmäinen meni nyt vähän sinnepäin, viimeinen meni ihan vallan loistavasti. Leijeröinnistä olin varma, että se ei tule onnistumaan. Gille kun ei ihan kovin irtoava koira ole. Eikä se ihan nappiin mennytkään. Pallon kanssa se oli ihan superhyvä, ilman palloa mangneetti veti joko minuun tai Tanjaan. Kilun piti mennä tarkistamaan, että no miksi se pallo ei lentänyt? Juostiin sitä putki, putki, hyppy kohtaa ainakin miljoona kertaa. No ehkä oikeesti 15-30, mutta miljoonalta se alkoi lopussa tuntumaan. Välissä oli siis puomi. Ja viimeisellä kerralla se sitten onnistui ihan oikein ja ihan ilman palloa. Meillä on siis selvästikin vielä toivoa. Ja sokkari, oi kun olen ylpeä itsestäni. Ehdin vaikka kuinka hyvin juoksemaan sinne putken päähän ennen Gilleä. Tanja sanoi, että kun mä olin päättänyt, että mä ehdin, niin mä myös ehdin. Ja mä kun luulin, että pelkän kaurapuuron ja paprikan voimilla ei olisi energiaa :D

Ja Pogo. Voi sitä pientä poikaa. En mä raaskinut sitä jättää yksin kotiin, kun en ehtinyt edes lenkillä käymään. Mukaan vaan, kyllä pikku-Kiaan mahtuu. En sitten kuitenkaan viitsinyt riskeerata ja mennä sen kanssa esteitä - vaan Pogo pääsi tekemään jotain paljon kivempaa. Pallo suuhun ja juoksemaan siksi aikaa kun rataa puretaan. Ja voi että sentään, oli se taas onnellinen. Juoksee, juoksee, juoksee... ja välissä haukkuu jokaisen joka siihen lähelle tulee, pallo suussa tottakai. Se on niin pöllö! Sitäkin touhua olisi hyvä ottaa videolle, niin Pogo-fanit näkisi tämänkin touhun ihan oikeasti. Yritin mä sitä jonnekin putkeen ohjata, mutta ei, kun on nyt pisnekset kesken.

Mahtavia koiria meillä! :)

Vaikka sain kyllä kuulla, että Pogolla alkaa olemaan kevättä rinnassa. Se on kevät, kun poika tajuaa, että vois vähän ottaa vapautta. Eilen Topilla oli metsässä pallo mukana ja jossainvaiheessa Pogo oli päättänyt, että minäpäs lähden tästä vähän tonne... ja sitten kun se sen päättää, niin moro vaan. Mun kanssa se tekee sitä useammin, mutta nyt alkaa olemaan jo huolestuttavaa, että se alkaa kusettamaan Topiakin :) Kohta alkaa niitä kiviä löytymään ja sitten mä saan viettää siellä metsässä taas vähän enemmän aikaa mitä oli suunniteltu. Näin se menee, katsotaanpas sitten taas kuinka mukavia koiria meillä onkaan... :D

Säbää

2011-03-26T21:35:00.003+02:00

Tänään oli perinteisen Agisählyn aika. Viime vuonna Rauma voitti Fair Play-palkinnon, joten tänä vuonna koko homman järjestäminen lankesi meille. Ja kas kummaa, vaikka vihaan sählyä yli kaiken, niin sielläpä se minunkin päiväni vierähti. Olin erittäin iloinen toimitsija kirjaamassa tuloksia. Iloisen olemukseni takia varmaan oma joukkue pärjäsikin paremmin kuin koskaan, olin siis luultavasti vaan niin hyvä kannustaja. (ja selvennykseksi, mua v***tti enemmän kuin ikinä olla siellä).

No, oma tiimi siis pääsi pronsille, tulivat kolmanneksi... olivat huippuja! Hyvä Rauma!

Ja toinen kohokohta päivälle oli tietenkin julkkisbongaus. Siellä turnauksessa oli Harjakainen!!!! Voi kun Pogo olisi ollut mukana, niin se olis nähnyt idolinsa! :) Harjakainen oli vaan ihan omassa roolissaan Akuna, mutta jokatapauksessa, siistiiii. (okei, oon aika lande)

Sitten muut lähti saunailtaan, niin mä tulin kotiin koirien kanssa ja pääsin lenkille. Koko päivän kun katsoo toisten urheilua, niin vähän alkaa tulla tyhmä olo. Päänsärkykin kaikkosi ulkona. Sitten mentiin Gillen kanssa saunaan, meillä oli ihan oma saunailta. Sillä on nyt sellainen pesukuuri, jotta saisi ihon rauhoittumaan ja kutinan vähentymään. Joka ilta pitää pestä ja antaa vaikuttaa 5 minuuttia. Mikäs sen parempaa odotella kuin saunassa, Gille on kova poika ottamaan löylyjä. Eihän sitä saa sieltä lauteilta pois sitten millään! Ja nyt jätkää väsyttää, olivat päässeet kuulemma hoitopaikassa Vaarin kanssa lenkillekin :)

Pogon tukkamuoti, osa 2

2011-03-26T21:23:00.003+02:00

Alkoi Pogon tukkamuoti olemaan sen verran villiä, että se joutui saksien alle - ei nyt ihan kokonaan sentään, vähän siistittiin vaan. Pitää kuitenkin laittaa vielä nämä viimeiset muotivillitykset esittelyyn:

Rastaman.

Kukkaispoika.

Leningrad cowboy.

Nörtti.

300. blogiteksti

2011-03-22T10:49:00.002+02:00

Huomasin tuosta etusivulta, että blogitekstejä on 299. Eli tämä on sitten se kolmassadas. Olenpa minä jaksanut höpötellä! Nyt seuraavaksi pelkään, että loppuu tila ja ei saa enää ladattua kuvia. Muutamassa seuraamassani bloggerin blogissa on käynyt näin... Osaako joku sanoa, mistä sen näkee, että kuinka paljon on vielä tilaa käytettävissä?

No, asiaan. Sunnuntaina oli omat epikset. Siellä on Terhi tuomarina. Osallistuin Gillen kanssa ykkösten ja avoimen ratoihin. Ykkösen rata olisi mennyt hyvin, jos olisin ohjannut kunnolla. Yhdessä kohtaa ainakin lopetin ohjaamisen kokonaan, jonka seurauksena Gille hyppäsi hypyn takaisin. Hyllytettiin tuollaisella tyhmällä virheellä - eikä Gille voittanut vaaleanpunaista karvawubbaa, vaikka se siitä olis niin tykännyt. Avoimen rata oli niin utopinen, eikä siinä ollut järjenhiventäkään. En edes muista miten me se mentiin, nyt on totaalinen musta aukko päässä sen kohdalla. Hyllytettiin kuitenkin, mikä ei nyt ollut mikään ylläri.

Pogokin pääsi avoimen radalle, mutta en muista siitäkään mitään, kun en muista omastanikaan. Topi meni myös sen radan Ebban kanssa, mutta Tarun läsnäolo vaikutti taas Ebbaan niin, että piti vähän ihmeissään olla aluksi. Ei ihan tämä parivaljakko tykittänyt niinkun sillon kerran harkoissa!

Sitten epiksien jälkeen seurasi muutama kommellus, kun meinattiin mennä vielä lenkille. Auto jäi jumiin lumeen, mä lähdin yksin koirien kanssa vieraaseen metsään ja eksyin. Onneksi suuntavaisto pelittää sen verran, että löysin silti pois. Seurasin sitten loppujenlopuksi omia jalanjälkiä takaisin... vauhdikas sunnuntai.

Eilen oltiin harkoissa. Ne meni ihan kivasti. Taru oli tehnyt hauskan radan, sitten kun se vihdoin ja viimein sai sen kokonaan rakennettua. Gillen kanssa samoja juttuja edelleen hinkataan, irtoomista ja kääntymistä ja plaa. Nyt Gillellä oli vaan outoa aikaa, ei se seurannut mun vartalon liikkeitä lainaakn, tuijotti vaan mun kättä. Ärsyttävää. Mutta loppujenlopuksi jäi ihan kiva fiilis. Oltais saatu nollakin tehtyä, mutta ei me sitten jaksettukaan :)

Pogolla oli kuulo ja näkö pois päältä. Ei paljoo kiinnostanut seurata mitä Topi sanoo tai tekee. Pöllöpää vaan mennä viiletti sinne sun tänne. Sillä oli taas vähän sellasta virtaavaa aikaa. Topi sanoi, että ärsyttää, kun se ei edes yritä katsoo mitä hän tekee. Mutta mä puolustin Pogoa, että no mieti nyt omalle kohdalles, jos sä tietäisit, että et kuitenkaan näe, niin miksi sitten edes yrittää? Sen kun menee vaan ja pitää hauskaa :D

Hirvi

2011-03-19T11:04:00.002+02:00

Nähtiin taas hirvi! Oltiin aamulenkillä metsässä. Kuljettiin peräkkäin kapealla polulla; Pogo, minä ja Gille. Yhtäkkiä Pogo pysähtyi ja jäi haistelemaan jotain, jatkoin vaan matkaa enkä välittänyt siitä. Sitten kun katsoin taakseni, niin siellä tämä poika viilettääkin umpihangessa eteenpäin, selvästikin joku päämäärä sillä oli. Hullunkiilto silmissä. Huutelin sitä, mutta kuulo oli pois päältä. Sitten tajusin, että se oli saanut vainun jostain, leikö joku jänis loikkinut siitä. Mutta kun katsoin vähän tarkemmin, niin sinne mihin Pogo oli jo ehtinyt, seisoikin noin kolmen metrin päässä ISO hirvi.

Gille oli ihan blondi tässäkin asiassa ja ihmetteli mun vieressä, että mihin toi Pogo nyt taas lähti. Kunnes sekin haistoi tämän hirvityksen. Ja sinne lähti toinenkin koira. Molemmat oli onneksi niin hämillään, etteivät sanaakaan päästäneet suustaan. Siellä ne vaan meni nokka kohti taivasta haistellen. Ja minä huudan, tärisen ja pulssi on jossain kolmessasadassa. Ensin Gillen ajatus katkesi mun pogogilletännenaminaminaminami-huutoon ja sitten onneksi Pogokin havahtui takaisin tähän maailmaan. Äkkiä koirat hihnaan. Mutta ei me päästy mihinkään liikkeelle, kun pojat oli liimattu kiinni siihen kohtaan ja piti edelleen haistella, että mikä perhana tuolla oikeen on! Onneksi niillä ei sentään tuon voimakkaampaa viettiä ole, ainakaan tällä kerralla. Ja sitten supernopeasti pois metsästä!!

Oli taas hurjan jännää.

Onnellinen poika

2011-03-18T10:47:00.006+02:00

Eilen meidän Pogosta tuli maaaaailman onnellisin koira.

Oltiin käymässä Mummalassa ja sieltä poika sai ihka-uuden Pilkington-frisbeen!!! Voi että se oli sitten onnellinen! Silmät rävähti auki kun näki tämän uuden lelun ja sitten sitä piti kävellä ympäri huushollia näyttämässä sitä kaikille, häntä vipattaen vimmatusti.

"Kattokaa nyt, kato mikä mulla on!!". Gilleä ärsytti suunnattomasti, kun Pogo sai tuollaisen hienon jutun. Pogo aikansa väisteli Gillen hyökkäys-yrityksiä, mutta sitten kun Gille sai frisbeen tassuihinsa, niin alkoi armoton tuhoaminen "must destroy". Piti jemmata se lelu hetkekeksi.

Sitten kun päästiin kotiin, niin annoin Pogolle sen uudelleen. Ja taas sama rektio. Nyt se häkeltyi niin paljon, että meni vaan istumaan keskelle olohuoneen lattiaa ja tuijotti eteensä lasittuneella katsella (tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy tämä katse). Ei varmaan tiennyt mitä ajatella, kun oli niin onnellinen. Aikansa se siinä jumitti ja siirtyi omalle paikallensa nukkumaan, verhon taakse, frisbee suussa. Kun oli aika kiivetä yläkertaan nukkumaan, niin taas frisbee mukaan ja omaan majaan nukkumaan sen viereen. Aamulla herätessään taas se piti kiikuttaa alakertaan.

Onnellisuus on välillä pienestä kiinni. Kohta se on muotoiltu uuteen uskoon, vanha näytti tältä, ennen kun se sai roskistuomion. Kuinkakohan kauan tämä yksilö kestää?

Lunes, monday, måndag, esmaspäev

2011-03-15T08:24:00.003+02:00

Eli harkoissa käytiin riehumassa taas. Makseilla oli taas yövuoro, joten nämä tiistait on välillä vähän väsyneitä päiviä. Käytiin ensin hakemassa äyhöltä Ebba messiin. Koutsit oli sopinut keskenään, että kun tällä kertaa harkoissa oli vähemmän porukkaa, niin Topi saa mennä Ebban kanssa jos haluaa. Meidän ryhmäläiset ei ehkä tykkää paljoa, jos Topilla onkin yhtäkkiä kaksi koiraa. Mutta antakaa armoa ja säälikää, se toinen on kuitenkin tulossa sokeaksi. Mitä itse tekisitte siinä tilanteessa? Lopettaisitte aksaamisen kokonaan? Multa heruu ainakin niin suuret respectit Topia kohtaan, että se jaksaa sentään yrittää vielä, tämä tyttö olis varmaan heittänyt jo hanskat tiskiin. Pogon kanssa ei kuitenkaan vielä viitsi luovuttaa, kun kaikki toivo on kesässä ja siinä, että se näkis aksata kunnolla kun tulee valoisaa. Ebba on back-up-plan, mutta ei Taru sitä kuitenkaan kokonaan ole luovuttamassa Topille, joten senkin takia pitää Pogoon vielä panostaa. Ja sunnuntai-treeneissä käyminen on vähän hankalaa, kun Topille aika usein osuu sille päivälle joku työvuoro.

Käytiin heittämässä oikeen kunnon lämmittelylenkki kerrankin (yleensä me huijataan, ja juoksutetaan vaan koiria ja itse seisotaan paikallamme :O...) Maneesin lähistöllä menee sellainen metsäpolku. Oli vähän kiire, joten se piti juosta koko matka. Ainakin tuli lämmin. Ja se oli vähän odotettua pitempi reitti. Tuli vähän sellaienen Pogo-olo, kun itselläkään tuo hämäränäkö ei ole parhaimmasta päästä ja siellä juoksin polkua pitkin melkein pilkkopimeässä. Onneksi oli aina joku koira juoksemassa edellä, niin seurasin sitten sitä. Ebba oli vaan aika ovela. Se on niin pikkuinen, että pystyi juoksemaan vaivatta hankikannolla, eikä uponnut. Eli sitä ei haitannut vaikka vähän poikkesi polulta, perässä tulijoita se vähän haittasi :D

Topi meni Eben kanssa aika mahtavasti. Välillä meni pikkukoira hukkaan. Mietin, että pitäisköhän Ebbaan oikeesti kiinnittää vilkkuvalo tai kilikello :) Huomattavan paremmin menivät kuin viime kerralla. Ensin Ebba meni kolme hyppyä epävarmana ja sen jälkeen lähti etsimään, että missä se mamma nyt on. Mutta sen jälkeen lähti kone käyntiin, kun Topi kertoi ipanalle, että se tuli meidän kyydissä ja mamma on kotona :) Ihan kivannäköistä menoa oli siis.

Pogon kanssa Topi havaitsi, että enää ei pysty ohjaamaan takaa, kun Pogo ei lue sellaisia ohjauksia. Pitää alkaa vedättämään enemmän. Ja eilen oli taas tosi pimeä ilta. Mutta tosi hyvin Pogo siltin vielä näkee, melko normaalisti se siellä painelee. Mitä nyt välillä se ohjaaja menee vähän hukkaan. Olen sitä mieltä, että Pogon kanssa pitää nyt vaan mennä pojan ehdoilla, ehkä siinä kehittyy itsekin, kun ei voi enää luottaa vanhoihin kikkoihin, vaan pitää keksiä uusia. Ebban kanssa voi sitten tehdä niitä muita juttuja.

Gillen kanssa lähti rata sujumaan ihan vallan mahtavasti. Ei ehkä parasta ohjausta, mutta mentiin niin hienosti. Oli super-fiilis. Kunnes sitten ei enää mennytkään niin hyvin. Gille jäi jumiin hyppyyn!! SIIS JUMIIN HYPPYYN!! Ymmärtäisin, jos jää jumiin pussiin tai putkeen, mutta ei. Hyppyyn. Hypylle tultiin viistosti ja se hyppy oli tarkoitus niistää. Mutta Gille hyppäsi suoraan riman päälle, eikä se rima tippunut. Raukka jäi roikkumaan mahastaan siihen riman päälle, ilmat varmaan lensi pellolle kun se ähisi siinä vaikeen näköisesti. Sitten se koko hyppyhässäkkä kaatui ja poika pääsi vapauteen. Saakelin maksihypyt, ne on perseestä. Sen jälkeen ei enää hypättykään sitä hyppyä. Ja mielellään meni myös parista muusta hypystä ali. Toivottavasti se säikähti vaan ja tuli rimakauhu. Kyllä me se sitten saatiin hyppäämään, ja toiselta puolelta onnistui ihan hyvin. Mutta vaikka Tanja laittoi kaksi rimaa, ettei ali pääse, niin sieltä se limbosi silti. Toinen kohta mitä hinkattiin, oli kääntyminen. Gillellä ei vaan onnistu kääntyä sylkkäreissä ja poispäinkäännöksissä toisinpäin (olikohan se nyt oikealle), aina menee kokoympyrä. Tässä kohtaa kyseessä taisi olla vippaus, mikäli oikein muistan. Osasi se sen sitten kaksi kertaa lelun avustamana. Vaikka miten yritän tätä harjoitella aina lenkeillä ja kotona, niin aina se agilityssä menee sen ympyrän silti. Kai se on jotenkin luonnoton liike sitten sille. Vähän jäi nakottamaan se rata, olisin halunnut tehdä sen vähän puhtaammin. Nyt meni aika siihen, "hyppää nyt, pliis!!".