Nyt on taas Nagan kanssa tehty vaikka mitä. Sairasloma tuli päätökseensä ja pikkujätkän varvas on kunnossa. Tosin, melkoisen hankala sitä oli pitää paikallaan viikkoa. Kun ei lenkille, tai minnekään muuallekaan päässyt, niin ukkeli keksi itselleen kyllä viihdykettä kotona ihan mielinmäärin. Välillä oli matot pisin seiniä, kun meno yltyi ihan holtittomaksi. Ensimmäinen lenkki oli mahdoton. Naga juoksi koko ajan edestakaisin, onnesta sekaisin - ja väsymyksestä ei tietoakaan missään vaiheessa.
Sitten satoi lunta!! LUNTA!!! Olin niiiiiiiiin fiiliksissä, etten meinannut pysyä nahoissani. Eikä meinannut koiratkaan. Niin hienoa, niin mahtavaa!! Lenkillä olisi voinut olla ikuisuuden!
Muttei ehditty, kun oli tarkoituksena mennä pentuaksaamaan Mynämäelle meidän chilipentueen kanssa. Zipin Mammat (ihmisversio ja koiraversio) ja Soolo oli ahvenamaalla kisaamassa, joten tämä pikku-ukko liittyi meidän seuraan. Naga aksasi Topin kanssa ja Zip minun kanssa. Päteviä lapsia oli taas. Zip ei edes huomannut, että Taru puuttui, vaan mennä viiletti normaaliin tapaansa ja oli todella kuuliainen.
Yhteiskuvaakin yritettiin ottaa, mutta vähän vielä on hakusessa toi ryhmärämän paikallaanoleminen :) Hallilla treenattiin kotiläksyjä ja saatiinkin aikaa vierähtämään hiukan yli pari tuntia. Oli kivaa. Kotimatkalla auton takana oli erittäin hiljaisia poikia. Mentiin palauttamaan Zip ja hakemaan päivähoidosta meidän isot pojat. Siellä Pogo ja Gille oli saanut päivän peuhata Vaarin ja Nannen kanssa. Pogo oli niin paljon kaivanut lumen alta kiviä, että ihan tassut oli sattunut. Ja vissiin hiukan kuraakin sisälle vienyt :/ Hups.
Siinä kun tehtiin lähtöä, niin Zip oli ihan maailman hellyyttävin. Se kiipesi mun syliin ja pussasi uudelleen ja uudelleen. Oli selvästi sitä mieltä, että mun kanssa oli tosi kivaa, eikä halua, että lähden pois :) Aivan ihastuttava pikkuinen <3
Rankan ja kiireisen päivän jälkeen vielä lenkille Zikin kanssa. Zikillä on juoksut, niin sitä ei sen takia huolittu mukaan Ahvenanmaan reissulle. Minulle lankesi lenkkeilyttämisvuoro, kun raukka Sipiläinen olisi muuten joutunut olemaan yksin hurjan kauan jonkun juhlien takia. Tottakai sillon autetaan kaveria pulassa! Voi sitä iloa ja riemua, kun tyttö huomasi, että minä tulin sieltä ovesta ja otin hihnan käteen! Hassu Ziki.
Tänään sitten taas intoa täynnä metsälenkille lumiseen maastoon. Sen jälkeen lähdettiin vielä hiukan muistuttamaan Nagalle agilityn saloja maneesille. Ei oltais kumpikaan jaksettu lähteä, mutta jos pikkumiehestä pitää se maailmanmestari tehdä, niin se on nyt uhrauduttava. :) Koiristakin ainoastaan Pogo oli valmis lähtemään mukaan. Naga ja Gille olis halunnut valita sohvalla makaamisen uloslähtemisen sijasta. Gille piti lihapullien avulla oikeesti huijata sieltä ylös! Ennenkuulumatonta. Väsynyt Naga jaksoi huippuhienosti hiukan treenata, vaikkei paljon mitään tehtykään. Paikallaanolo tälläkin kertaa yllätti, miten hienosti se osasi olla paikallaan, vaikka Ross teki rataa vieressä. Samasta asiasta olin eilen ylpeä Zipin kohdalla. On ne vaan niin mahdottoman ihania pikkupoikia. :)
Ja lopuksi vielä hiukan kuvailemaan metsään noita meidän peikkoja.
Loppukevennyksenä Pogo-faneille tämä :)
