Hyvinkään keikka

Käytiinpäs mekin Pogon kanssa nyt siellä Hyvinkään ihmeparantajalla :) En kyllä huomaa itsessäni mitään muutosta, mutta toivottavasti sedän käsittely jotain muutosta Pogoon toi. Olis se kyllä sillä samalla rahalla voinut pari minunkin nikamaa naksauttaa...

Pokeri osasi käyttäytyä hienosti siellä, vaikka olikin huisin jännä ja pelottava paikka. Siellä oli hei sisällä uima-allas ja kaikkee! Sit kokoajan joku perhana haukkui jossain... Karmivaa. Mut poika osasi tosiaan olla pöydällä paikallaan, vaikka se vieras setä siinä vähän kopeloikin. Jumissa oli vissiin jätkänpätkä, sen verran se sitä kuitenkin väänteli. Vaikka todellisuudessa se touhu näytti kyllä ihan huuhaalta, setä vaan vääntää tota jalkaa tonne ja kunnossa on, 50 euroo kitoos!

Ja mitäs sillä nyt sit jumissa olikaan... enhän mä siitä siansaksasta mitään enää muista. Oisko ollut ehkä ristiselässä jotain ja sitten pallean alue oli jumissa. Sai veren kiertämään kroppaan nyt paremmin. Ja kahden viikon päästä uudelleen... huippua. Tosi jees matkustaa toi 9 tunnin reissu tollasen 20 minuutin vääntelyn takia... Öh. Onneksi seuraavalla kerralla on Topin vuoro :P

Just matkalla sanoin, että sitten kun se kysyy, että mikäs Pogolla nyt on sitten vikana kun se tänne tulee. Niin sanotaan, että päässä on vikaa - happea kulkee liian vähän päähän ja jätkä on ihan seko :D mut sehän tajusi sen sanomattakin, kun laittoi veren taas kiertämään niin eikös sen mukana sitä happeakin sitten sinne pääkoppaankin menisi :) Tulikohan Pogosta nyt järkevä!? Sen saisi testattua sillä, että astuu ulos ovesta ja kattoo miten monta kiveä se ottaa suuhunsa. Ihan vaan sivukommenttina, että ennätys on tällä hetkellä 7 kiveä suussa samaanaikaan! Pistäkääpä kuule paremmaksi!

Pikku-Gille-parka joutui olemaan iiiihan yksin kotona sen aikaa, kun velipoika oli vähän bilettämässä. Mut näköjään se on ihan hyvin täällä selvinnyt, kun on ihan talokin vielä pystyssä. Oli hauska tulla kotiin kun toinen on täällä kärsimättömänä odottanut, että tulisivat sitten jo! Ensin menen minä ovesta sisään, Gille huomaa mut "jes, äiti tuli kotiin..." sitten minä unohdun ehkä noin sekunnissa, kun se huomaa Pogon. "Pogo, minun rakas kamuni - ihanaa kun tulit kotiin, et sä jättänytkään mua!" Ja sitten pojat menee yhdessä pylly heiluen ja kivaa on! Kyllä siinä välissä vähän Taruakin ehti moikkaamaan, mut hei, kun täs on tää mun velikin!!

Muuten meidän elämään kuuluu Ebban juoksut. Pogo on niinku niiiiiin in löööv. Ei siis senkään vertaa päässä järkee, ettei tajua, että se on saakeli sun oma sisko! Mut ei senpuolen, puuttuu siltä siskoltakin muutama muro kulhosta, kun sitä persettään siiihen tulee oikeen tyrkyttämään! :) Oikeen fiksua käydä tällä hetkellä kylässä äyhöllä, ja saada Pokeripojan pää ihan seeekaaasin. Hitto kun ruokakaan ei maistu, ku tekis vähän mieli tota systeriä.... Äh, sairasta sanon minä! :D Gillen liehittelyt onkin sitten aika... noh, Gillemäisiä. Sen mielestä naisia isketään niin, että niiden korvan viereen mennään huutamaan täysiiiii ja sit vähän näykkästään ja hypätään siinä samalla. Joku miespuolinen lukija vois koittaa tätä samaa jossain baarissa, ja kerroppa sitten miten kävi. Ihan varoituksena, että Gille sai turpaan :D

Ps. Tonnin kävijämäärä ihan just täynnä tässä blogissa! WHAT!?

Kuulumisia

Ei taaskaan oikeen jaksa kirjoitella blogia, kun ei tapahdu mitään jännää! Ja sit kun taas kirjoittaa, niin valitan vaan :) jee jee.

Viime maanantaina harkoissa oli Topin vuoro mennä molempien koirien kanssa, kun minä olin laivalla tuhlaamassa rahojani :) Oli kuulemma aika rankka treeni, kun oli ollut oikeen kunnon juoksurata. Ensin Pogon kanssa, sitten yksi koira välissä ja Gillen vuoro. Saipahan Topi ainakin juosta. Juoksi niin kovaa Pogoa ohjatessa, että törmäsi esteeseen ja lensi sitten makoplätsin sinne turpeen ja sen kuuluisan hevosenpaskan joukkoon. Mahtoi olla kivaa!!
Muuten oli kuulemma mennyt hyvin, mutta yllättäen kepit oli mennyt ihan pelleilyksi Kilun kanssa. Varsinkaan, kun Topi ei osaa ohjata keppejä, ku ei oo koskaan pahemmin tarvinnut.
Oli hauskaa kuulla mitä Topi oli mieltä Gillestä, ihan hyvin se oli mennyt, mutta vähän liikaa se keskittyy siihen käden puremiseen :D

Mut ei silti, ei Gille edes pure. Eilen totesin, että mä jopa lähes pelkään mennä Pogon kanssa, ku jumankekka se on hullu koira :D. Agilityssä kun se menee, niin ei se tajua mistään muusta mitään. Siinä ei paljoo ihmetellä - varsinkin se lähtö, kun pitäis saada jätkä pysymään paikallaan, tai siis pitäisi saada se paikalleen, kyllä se siinä sitten pysyy - kun ensin pysähtyy! Gille on pientä siinä rinnalla - vielä!

Itselläni on tää aksaaminen nyt vähän jäässä. En jaksa tällä hetkellä sitä touhua. Oltiin taas kasvihuoneella harkkaamassa keppejä ja kontakteja. Siinä samalla Topi teki Pogolle radan ja kun mun piti mennä sitä, niin mulla meni vaan hermot ihan samantien ja luovutin. Nyt vaan tuntuu siltä, että ei jaksa kun turhautuu liian nopeesti. Ärsyttää sekin jo, että luovutan niin helpolla. Gille vaan häslää ja huutaa. Topi yritti tsempata mua, että sillä on itellä ollut ihan samanlaista alussa, ei se edes kuullut ensimmäisen puolenvuoden aikana ohjeita kouluttajalta lainkaan, kun Pogo huusi niin kovaa siinä vieressä. En vaan jaksa junnata paikallani, haluun jo kehittyä - edes hiukan. Mut kun ei nyt vaan kiinnosta. Tekee aina mieli harkkaamaan, mut sit kun on siellä, niin hermot palaa ihan samantien. Topin diagnoosi siihen oli, että ehkä oon vaan vähän loppu henkisestä tällä hetkellä... Niinpä sitten kai.

Harmittaa vaan, kun kohta olisi Noormarkussa epikset, minne tekis ihan hirveesti mieli mennä, mutta onko vähän turhaa tällä asenteella? Sama myös sen kanssa, että Gillen kisa-ikä lähenee uhkaavasti, mutta nyt just ei vois vähempää kiinnostaa mennä kisaamaan. Enkä välttämättä meniskään, mutta sitten varmaan lennän ulos meidän ryhmästä, kun siellä on edellytyksenä kisaaminen... onpas taas vaikeeta! :/

Tähän loppukevennykseksi laitan yhden videon Gillestä. Oi että noita kahta saa kyllä nauraa välillä! Ihan huippuja tyyppejä, vaikka nyt tässä valitankin, muttei se koirista johdu :)
Koirille ei saa antaa viinirypäleitä, tiedetään, mutta kun toi Gillen reaktio niihin on vaan niin huippuhauska :D

Koulutuksessa

Olin tänään Pertti Vilanderin koulutuksessa. Mietin pitkään, että meniskö vaiko ei, mutta menin sitten kuitenkin. Oli ihan hyvä luento, muttei kovinkaan paljoo uutta tietoa tullut, kun on lukenut sen koirankorjauskirjan.

Kyllä se höpötteli kaikkea juttua paljon, ja pari hauskaakin juttua :)
Uutena asiana mulle tuli se, että jos nyt tolle Gillelle pidettäisiin se jääkausi (jos saisin joskus jotain aikaiseksi) niin sitten vanhemmalle koiralle, eli Pogolle, pitäisi pitää superlellyttelykausi. Tää on mietityttänyt kauan, että miten sitten Pogon kanssa tulee toimia. Mut näin sanoi Peetsa.

Toinen itseä koskettava asia oli agilityyn liittyvä. Yleisöstä kysyttiin, että miten joku voi antaa koiransa purra agikentällä ja nimenomaan radalla. Eikö se ole ongelmakäyttätymistä, ja eikö siihen pitäisi puuttua? Peetsan mielestä ei. Hän kertoi, että hänen huippuagilitykoirat on kentällä eräänlaisia sikailijoita, eikä sellaisia lällyjä mitkä menee sinne minne käskee. Vaan painetaan täysillä ja innolla. Sillon kun koira puree ohjaajaa, niin se tekee ihan oikein, koska ohjaaja tekee väärin :) Tavallaan se kyllä komentaa siinä, että tee nyt oikein apina, mutta kuitenkin.

Sit puhuttiin hihnakäyttäytymisestä. Gillehän on ihan tyhmä siellä hihnan päässä (vaikka tiedostan kyllä senkin, että vika on kuitenkin siellä toisessa päässä). Mutta anyway, sain Gillen jo toimiaan oikein räminäpurkki-menetelmällä, mutta sitten mentiin takapakkia, ja roimasti! Liekö siihen sitten liittynyt nämä kaikki hormooni-asiat... Kysyinkin Peetsalta, että miten kauan sitä purkkia pitää käyttää, koska sain tosiaan Gillen jo toimimaan, mutta nyt se ei enää käyttyäydy yhtään. En oikeen saanut mitään järkevää vastausta, koska Peetsa vain sanoi, että yleensä ihmiset unohtaa liian aikaisin sen purkin sinne kotiin. Mutta toisaalta, miksi sitä purkkia pitää kantaa mukana, jos sitä ei tarvitse? Ehdotti minulle, että pidän Gillelle kolmen päivän jääkauden, ja aloitan alusta. Selvä.

Vaikka olen tiennyt sen kokoajan, niin nyt tiedän sen ainakin. Johtajuus ei ole meidän huushollissa kunnossa ton beigen pojan kohdalla. Mut keksittiin Heidin kanssa, että se johtuu siitä väristä!! Kuulemma yleisimmät ongelmakoirat on pieniä ja valkoisia koiria, niin eikös toi nyt liippaa jo aika läheltä!? :D

Pujottelu onnistuu!!

Ei olla sittenkään heittämässä toivoa Gillen kanssa sen pujottelun suhteen. Käytiin katsastamassa toi kasvihuone aamulenkin ohella, ja siellä ne kepit meni vallan loistavasti!! Eli toi maneesi ei vaan oo meidän juttu :)

Menin heti aluksi niitä keppejä, että poika jaksaisi vielä keskittyä - ja ne meni tosi hyvin. Ei häslätty yhtään ja Gille pujotteli ihan omatoimisesti. Ei kuitenkaan onnistu niin, että voisin ottaa käden kokonaan pois siitä edestä. Sitten pienen radan, höyryymisen ja odottamisen jälkeen ei mentykään enää niin loisteliaasti. Topi oli päässä palkkaamassa, ja Gille karkasi sinne kokoajan. Se ei vissiin oo sit kovin hyvä systeemi meille, kun ei toi tajua sitä, ettei siitä kuulu juosta suoraan sinne palkalle, vaan pitää pujotella ensin.

Menin itse Pogonkin kanssa, ihan huvin vuoksi. Olen niin auttamattomasti myöhässä sen kanssa kokoajan. Meistä ei kyllä paria tule. Se on niin häsläämistä koko touhu. Ja varsinkin, kun Pokeri kävi NIIN kuumana taas. Topinkin kanssa se vaan meni, eikä meinannut. Hitsi se on kyllä hauskan näköistä. Hypyt meni taas kyllä niin rimaa hipoen, en tajua miten se voi hypätä niin läheltä. Taito sekin :)

Muuten meille kuuluu aika tylsää. Paitsi että ollaan löydetty hyvä metsälenkki tosta läheltä, ja on tosi kivaa kun koirat saa juosta vapaanakin joskus. Vaikka pikkusen ärsyttävää on, että ensimmäisen kilometrin ajan noi kaksi apinaa ei voi kun tapella. Tosi hauskaa, kun melkeen joka kerta on pakko pestä Gille yltäpäältä, ku Pogo kierittää sitä aina jossain kuralammikossa. Onneksi tänään on pakkasta, sitä lisää kiitos!!

Taas sitä hevosenp*skaa!

Ajattelin ensin, että tänään kyllä kirjoitan jotain positiivista harkoista, meni miten meni. Mutta sitten ajattelin, että tolla viimekertaisella höyryymiselläni sain niin paljon kommentteja, että ehkä pitää kirjoittaa valitusvirsi osa 2... joten tässä se nyt tulee:

Harkoissa oli taas niin ärsyttävää!! Gille on ihan sekaisin. Ei se tajua mistään mitään ja on ihan pöllö. En sit tiedä sekoittaako se paskan haju sen pään kokonaan, vai missä vika!? Sovitaan nyt ainakin niin, että syytetään sitä hevosenkakkaa.

Oltiin omatoimiharkoissa Topin kanssa kahdestaan. Kukaan muu ei sinne jaksanut vissiin raahautua (uskokaa pois, sekin on sen paskan vika!). No tuli Taru sinne sitten onneksi Nannen kanssa, ja Terhikin vielä vierailemaan Ruskan kanssa. Tehtiin vissiin aika hyvä virhe jo siinä vaiheessa, että rataantutustumisen ajaksi päästettiin Pogo ja Gille lämmittelemään toisiaan, ja juoksemaan sitä maneesia ympäriämpäri. Siinä vaiheessa molemmilla nousi vireystila jo kattoon ja siitä läpikin.

Pogo meni ekaksi - ja Gille höyrysi sen ajan niinku höyryjuna. Meinasi hypätä/tippua sieltä katsomosta poiskin yhden kerran. Siinä meni tämän tytön hermot taas aika loistavasti. Ei mitään aavistustakaan, että mitä Topi ja Pogo radalla mahtoi tehdä... Niilläkin meni vissiin vähän kovaa, kun välillä jäähylle lähtivät. Pogosta ei oo siis taaskaan mitään kerrottavaa. Paitsi se, että se tosiaan tippui sieltä katsomosta alas - sain onneksi kopin.

Sitten oli meidän vuki. Opeteltiin nyt menemään sitä suoraa. Kolme hyppyä ja putki. Yhteislähdöllä mentiin - eteneminen oli ihan ok, vaikka se poika voisi kyllä joskus katsoa vaikka eteensäkin, eikä vaan mua. Putkea huusin jo vaikka miten aikasin - mut ei, ei se sinne voi mennä. Otettiin käyttöön lelu, ja alkoi sujumaan - hetkeksi. Sitten oli vuorossa vaikea keppikulma ja pujottelu. EI TULLUT MITÄÄN. Gille ei osaa enää pujotella, yhtään. Se vaan huusi ja riekkui ja karkasi sinne päähän aina hakemaan sitä palkkaansa. Siinä meidän suurinosa ajasta meni, kun hinkattiin niitä saakelin keppejä. Nekin on ihan homot hemmetti :D Sit lähdettiin kans jäähylle. Kakkoskerralla pääsin kaksi kertaa sen etenemisen sinne putkelle, ja kun Gille ei sinne mennyt vaikka yritin jo hokkuspokkustakin, niin minä luovutin. Ja paskat mä jaksa jos toinen ei keskity YHTÄÄN. En tajua mikä sillä tänään oli, kun ei mennyt sit mikään jakeluun. Se oli vaan "jeejeekivaamennäänmennäänmissämunleluon...kakkaaaa!!!". Taru ei antanut luovuttaa, muttakun minä jästipää en anna periksi - niin sit se meni itte :) Mut ei se niiltäkään sujunut, sori vaan :P

Sitten päästiinkin lähtemään, esteiden keräämisen ajan Gille söi kakkaa - huisinhauska päätös illalle. Oli muuten varmasi Gillen illan kohokohta. Vähäks tekee mieli pussailla.

Ja hei Anne-Mari - mä näin despikset! Vaikkakin myöhästyin, niin ne oli nauhalla boxissa ja sit katoin ne hiukan jälkikäteen. Sannan illan kohokohta! :)

Nyt on pakko sit ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä tonne kasvihuoneelle tekee kaikkii pienii harjoituksia. Ku siis pakko niiden keppien nyt on onnistua, ja kasvihuoneella ei ehkä oo niitä häiritseviä ja päätä sekoittavia höyryjä. Se nyt on tossa aika lähellä, joten se on nyt enää omasta viitsimisestä kiinni... Niinpä. Ja vois sitä itseäänkin taas muistuttaa, että voi se aksaaminen olla ihan kivaakin...

Pinkjärvellä

Päätettiin repästä Tarun kanssa ja lähdettiin aamulenkille Pinkjärvelle. Ei kyllä ollut mitään tietoa, että minne ollaan menossa - ja hiukan eksyttiinkin matkalla. Perille kuitenkin löydettiin, ja ei muuta kuin niitä punaisia merkkejä seuraamaan. Huomattiin myös, että 5 kilometriä umpimetsässä on yllättävän pitkä matka. Ei siis muuten mitään, mutta molemmilla oli menoa sen lenkin jälkeen - ja aika kului kokoajan, eikä loppua näkynyt missään :D Tarun piti soittaa jo Tanjallekin, että ollaanhan me reitillä vielä, kun tosiaan aika alkoi uhkaavasti loppumaan.

Ihan huippukiva reitti se muuten kyllä oli, seuraavalla kerralla pitää vaan mennä ajan kanssa. Nytkin kun pysähdyttiin vähän väliä ottamaan jotain kuvia, (mitkä kyllä valotuksen takia epäonnistui suurimmalta osalta) niin aikaa menee hurjasti ihan huomaamatta. Kivaa kun koirat saa mennä ja painaa tollasessa kunnon vaihtelevassa maastossa, ja saa siinä omakin kroppa vähän tasapainoilla epätasaisella maalla. Vesiäisten kanssa ei voitu taaskaan välttyä siltä kontaktilta veteen - siellä oli Ebba ensimmäisenä ja muut perässä. Ei siis kokonaan uimassa, mutta ihan tarpeeksi jokainen kyllä kastui. Pogon piti mennä vähän jäähdyttelemään niitä kuuluisia aivojaankin, ja kaivaa joku järjetön kivi mukaan sieltä järvestä. Pitäähän sitä nyt jokin matkamuisto olla - kivi on edelleen meidän auton takakopassa :D

Alkumatkasta Gillelle iski hepuli... MÄ TUUN NY!!

Yritä nyt noisakin saada sit jotain hyviä tilannekuvia... tai edes poseerauskuvia. Mahdotonta!

Gille oli vahingossa sekunnin paikallaan.

Ne kaksi. Ebbassa ja Pogossa on hyvin paljon samaa... ja siinä ne sisarukset nyt on. Toisella on se kuuluisa kivi suussa!

Soolo tähystää

Tässä on Ebbasta ihan hyvä kuva. Se on sellanen rimpula, ettei siitä saa koskaan mitään järkeviä kuvia. Mun mielestä on ihme, koska se on niinku livenä niin mahtavan näköinen pirpana :)

Kun sitten jos vertaa vaikka tähän kuvaan :D "mä oon hiiiri"

Ja Kilu taas vauhdissa... Taustalla Soolo etsii veljensä mallin mukaan myös niitä kiviä. Soo vaan tajuaa, ettei niitä ehkä tarvii kaikkia kanniskella aina mukanaan...

Nyt menee hermot...

Eilen oli ensimmäiset talviharkat maneesilla. Ihan tyhmä paikka :) Meni hermot ihan täydellisesti noihin kahteen apinaan. Olin yksin molempien koirien kanssa, kun Topi oli taas töissä. Taru meni Pogon kanssa, niin sai sekin jotain äksöniä.

Gillen kanssa kun menin radalla, niin huomasin taas, etten kyllä panostanut sataprosentisesti, koska otti vaan päähän niin paljon. Miksei mulla voi olla sellasia koiria, ketkä osaa kiltisti odottaa omaa vuoroaan, olla hiljaa ja istua paikallaan!? Mutta ei, kun me nyt haukutaan niin että koko halli kaikuu, riehutaan hihnassa ja ollaan ihan taukkeja. En voinut pitää niitä autossakaan, koska olin liikkeellä minun pikku majavallani, eikä sinne niitä voi jättää. Ärsyttävää vaan, kun suoritus menee pilalle sen takia, että menee hermot pelkästään odottaessa.

Harkkojen jälkeen kun soitin Topille, piti vähän saada purkaa kiukkua. Otti päähän kun mulla oli roska silmässä, auto oli täynnä hevosenpaskaa ja mutaa, autossa haisee hevosenpaska, mulla on selkä kipee kun taas muljautin sen juostessani, en nähnyt täydellisiä naisia ku harkoissa meni niin pitkään, pitää kantaa koirat ylös suihkuun, kantaminen on ihan hanurista kun on selkä kipee, en jaksais TAAS pestä niitä, kaikki vaatteet ihan likaset, pää särkee siitä haukkumisen kuuntelemisesta - ja kaiken lisäksi vielä oon ihan pettynyt Gilleen kun se meni ja kiusasi Mörköä.

En edes muista mitä me siellä oikeen harkattiin. Ihan hyvin meillä kai meni, tai ei Mikko meitä ainakaan haukkunut...paljon. Gilleä se ainakin kehui :) Edelleen pitäis harjoitella sitä etenemistä ja irtoomista, niinku tähän mennessä aina ennenkin. Mitä nyt muistan siitä ensimmäiseltä radalta, niin olen ihan tyytyväinen. Aika häsläämistä se oli, kun Kilulla oli se vireystaso vähän korkeella. Toiselle radalle mä hyökkäsin ensimmäisenä, ja luulin, että sinne mennään heti. Jätin hihnan sinne katsomoon ja päästin Gillen vapaaksi - koska luulin että siitä sitten mennään samantien. Rataa muutettiinkin hiukan, ja siinä kun olin keskittynyt muurin siirtämiseen, niin Heidi meni Mörkön kanssa putkea - Gille ei siitä tykännyt vaan hyökkäsi pahaa aavistamattoman tytön kimppuun siellä putken suulla. Kilu kuulemma vähän nappasi kiinnikin, mutta selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä. Olin niin raivoissani Gillelle, koska se on tällä hetkellä niin maailman idiootein. Se jälkimmäinen rata menikin sitten vaan suunnattoman vi**tuksen vallassa. Miksei sen pojan päähän voi tulla jo jotain järkee, en jaksa enää tota murkkuikää - ja sitä kun se ei voi tajuta taikka totella yhtään mitään. Ainakaan, jos on jotain muuta huippukiinnostavaa.

Taru meni Pogon kanssa ja se oli ainakin tyytyväinen niiden suoritukseen. Ainut positiivinen asia eilisessä illassa oli se, että Pogolla tippui HYVIN VÄHÄN rimoja. Kyllä oli niilläkin vähän vauhtia ja meininkiä - eikä se Pogokaan välttämättä kovin kuuliaisella päällä ollut. Mikkokin sanoi, että Pogolla puuttui aivot tänään, mutta Gille meni ihan kunnolla. Kysyin sitten vielä selvennykseksi, että niin onko sillä Pogolla muka ne aivot joskus ollut mukana!? Kuulemma ei :D

Ja vieläkin haisee nenässä se saakelin hevosen sonta!!! Taas jäin miettimään tätä harrastustani. Oi voi kun se on niin antoisaa, siitä tulee niin hyvälle mielelle, oikeen rentouttavaa ja mieltä keventävää. Onnistumisen tunne on suunnaton! :D (nyt taas Taru miettii siellä, että kaikki ei ehkä ymmärrä tätä mun sarkasmia... :P) Mutta pliis, lahjoittakaa joku RKS:lle iso summa rahaa että saadaan joku hyvä talviharjoittelupaikka, että munkin mielenterveys säilyisi - ja harkkaaminen olisi taas kivaa!!... ilman sitä sontaa.